Kolme vuotta pitänyt sisälläni, nyt kaikki hajoaa käsiin

Kolme vuotta pitänyt sisälläni, nyt kaikki hajoaa käsiin

Käyttäjä Makee aloittanut aikaan 06.12.2019 klo 20:50 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Makee kirjoittanut 06.12.2019 klo 20:50

Eilen oli syntymäpäiväni.. 39 vuotta..

Olen mies ja yrittäjä. Vaimoni on minua 5 vuotta nuorempi ja olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta, joista 12 naimisissa.

Nyt tuntuu että kaikki hajoaa käsiin.. Olen aina ollut huono keskustelemaan ja yleensä parisuhteen riidatkin menee ohi pienellä mököttämisellä. 

Viimeiset 2-3 vuotta olleet yhtä tuskaa.. Olen jotenkin paha ja kaunainen ihminen. Ajattelen useasti ajavani metsään autollani töihin kulkiessani.  

Vaimoni rakastaa minua suunnattomasti, mutta minä en enää koe vastaavanlaisia tunteita. Koen velvollisuutta ja surua asiasta koko ajan. Rakastan häntä ihmisenä ja ystävänä, mutta en koe enää saavani kaipaamaani tyydytystä ja iloa siitä että antaisin hänelle mitään takaisin.

Riidat ja kaikki tunteenpurkaukset eivät aiheuta kasvoillani enää juuri minkäänlaista elettä.

Hän on elämäni ensimmäinen rakkaus.

Minun pinnani on todella kireällä nykyään, eikä se johdu töistä. Töissä osaan hommani ja ajanhallintani sekä viihdyn siellä, liiankin hyvin. Paitsi nyt, kun pääni täyttä sekavat ja hirveät ajatukset sekä pelot ja itseinho.

Meillä on kaksi koiraa, jotka ovat vastuullani usein. Voi että vituttaa niitä kaitsea. Nuorempi, 1 v on juuri syönyt vasta remppaamani keittiön sokkelilistat aivan hirveään kuntoon.. Vituttaa niin että ei veri kierrä.

Kuinka helvetissä tästä voi mennä eteenpäin, jos tavallaan rakastat toista mutta ei enää vaan tee mieli, kerta kaikkiaan. Rakastelu on mulle sellainen pakonomainen suoritus ja vaatii välillä melkoista mielikuvitusta, jotta se edes onnistuu.

Pahin päässä oleva asia on, jota vaimoni kuvailee vain keski-iän kriisiksi. Noin neljä vuotta sitten ollessamme ulkomaanmatkalla, tuli erään ravintolaillallisen aikan puheeksi ehkäisymme. Vaimoni on ollut ehdottomasti ei-lapsia-linjalla aina ja itse ollut enemmänkin aivan-sama linjalla. Hän vaati minulta vasektomiaa, koska itselleen ei oikein mikään ehkäisymuoto toiminut ilman kovia sivuvaikutuksia. Jos en olisi itseäni siinä kohtaa uhrannut kivesleikkaukseen, olisi kaikki ollut ohi jo siinä hetkessä. Silloin itkettiin ja kuinka avioliitto olisi ohi jos en häntä sen vertaa rakasta että laittaisin pussini solmuun. Ei auttanut edes se, kun sanoin että entä jos hän kuoleekin ja nain  uuden naisen joka haluaakin lapsia.. Voi helvetti mikä show siitä tuli. No tietenkin lupasin, kun oli jo yli 30 v. ja muita vaatimuksia operaatiolle ei ollut. Vaimoni oli tuolloin 28 tai 29. Ja ei olisi voinut odottaa hänen 30v. päiviä tietenkään + oli kuulemma minun vuoroni kantaa korteni kekoon.  Lisäksi operaatio on tietysti paljon halvempi miehelle.. 

Voin sanoat nyt, kun oman ikäsille kavereille syntyy iltatähtiä, ja veljillä on nuoremmalla neljä, vanhemmalla kolme, oloni hieman karvaaksi. En edellenkään erityisesti halua lapsia, mutta vituttaa se että annoin itseltäni mahdollisuuden siihen ryöstää. Vaikka alkuun kieltäydyin, niin uhkailulla siihen suostuin.. Nyt tämä asia vuosien jälkeen on mielessäni 24/7..

Mieleni on niin alakuloinen että voin ihan fyysisiesti pahoin välillä.. Syödessä oksettaa ja viinaa tekee mieli koko ajan. 

Pitäisikö minun vaan yrittää ja ryhdistäytyä…  Olen elämästi todella suuren osan viettänyt saman kumppanin ja tuttavien kanssa. Miten helvetissä tästä voi mennä eteenpäin.. En ole koskaan ollut nän yksin… 

 Ei tässä tainnut olla mitään tolkkua…

 

 

 

 

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 06.12.2019 klo 21:29

Täyttä järkeä, asiaa, koko viesti. Vaikea tilanne. Mitä voi kaukaa etäältä sivusta sanoa? Epäreilua noin iso asia päättää, tavallaan päättää, toisen puolesta. Kissan jos saa nostetuksi pöydälle, suoraan asian ytimeen? Rohkeutta, myönteisen sinäviestin kautta... ei syyttäen, vaan ilmaisten 'se miten toimit, sanot, olet saa minussa kaiken lamaan.....tms. Kerro miten se vaikuttaa sinuun, on vaikuttanut. Kohtaamisen vaatii.... kuulluksi tulemisen. Voimia!