Mantelinen kirjoitti 22.8.2012 20:34

Hei!

Kaipaan kipeästi kokemuksia ja vinkkejä, jos kenelläkään on vastaavasta kokemusta.

Ongelmanani on (ilmeisesti) sosiaalinen jännittäminen, jota en ymmärrä. En ole ujo, tykkään esiintyä, ja minulla on hyvä itsetunto. Yksin ja tiimin kanssa puurtaminen sujuu ongelmitta, mutta kokoukset ovat kauheita. Pelkään tekeväni jotain kauheaa, alkavani kirkua, lyöväni jotain tmv. Kun asiakas taas kerran suisuttaa minua kaikkien edessä, en voi iloita siitä, koska pakkoajatukset satelevat. Läpi kokousten olen hyvin ahdistunut, ja olenkin iltaisin ihan uupunut. Pelkään voimieni pian ehtyvän.

Kukaan ei uskoisi, koska tiedän ettei minusta näy mitään. Keskityn sataprosenttisesti kokousten ohjelmaan, kommentoin, ideoin, jotta saisin muuta ajateltavaa. Joskus harvoin ajatukset käyvät niin raskaiksi, että tulee paniikkioireita eli syke nousee, kädet hikoavat ja näkökenttä sumenee. Sitäkään eivät muut huomaa.

Olen yrittänyt suhtautua näihin oireisiin hyväksyvästi, hoen usein itselleni, että ajatukset tulee ja menee. Hengitän syvään vähän väliä. Selviän siis tilanteista, mutta energiaani kuluu niin paljon, että alan kohta masentua ja uupua.

Minulla oli vuosia sitten pitkään hyvin minimaalinen serotoniinilääkitys paniikkioireisiin. En haluaisi aloittaa uudestaan, koska en sitten millään meinannut uskaltaa niitä lopettaa. Vasta raskausaikana sen tein. Paniikkioireita tulee hyvin harvoin, ja niitä siedän. Onhan se kammottavan epämiellyttävää, mutta tiedän sen olevan ohimenevää ja sitten helpottaa.

Minut on nimitetty uuteen, vaativaan työhön, joka alkaa pian. Minulla on valtavasti annettavaa ja opittavaa, ja olen niin innoissani etten pysy nahoissani. Mutta uusi työ on pelkkää palaverissa istumista. Työmatkoja myös, ja pelkään lentämistä koska siellä myös on tämä sama ahdistava meininki. Tällä menolla en jaksa ☹️

Ideoita? Apuja?

Hyvä Mantelinen,

En valitettavasti osaa auttaa tai sanoa paljoakaan, mutta tulee mieleen, että olisiko taustalla kuitenkin jonkinasteinen masennus? Se voi oireilla sosiaalisten tilanteiden kammona. Hakeutuminen haastavaan / hektiseen työhön toimii myös helposti eräänlaisena lääkkeenä ja pakokeinona kohtaamattomien/käsittelemättömien tunteiden kanssa. Oletko varma, että oikeasti haluat tuota uutta työtä? Vai haluatko sitä, koska saat kiksit vaativassa hommassa pärjäämisen kautta saadusta muiden ihmisten hyväksynnästä? Siitä pärjäämisestä voi tulla eräänlainen addiktio. Puhun omasta kokemuksesta -luulen, että minulla on ollut näin. Muista kuitenkin, että tuollaiset oireet kertovat aina jostain, että kaikki ei ole hyvin. Se on elimistön tapa kertoa sinulle epätasapainosta ja se viesti on syytä kuunnella tarkkaan. Muuten seurauksena on helposti masennus/uupumus tms. Jotain tarttis tehdä. Kannattaa todella käydä juttelemassa asiasta pikimiten työterveyshuollossa (lääkäri ja/tai psykologi).

Ystävyydellä , Sininenuni🙂🌻

Kiitos Sininenuni!
Nämä olivat hyviä ajatuksia. Minun täytyy varmasti tätä asiaa miettiä, ja myös ammattilaisen kanssa. Minulla on tosi paljon ideoita ja annettavaa, joita en nykytyössäni pääse jakamaan haluamallani tavalla. Menen osittain "hukkaan", ja mielestäni se on sääli, jos ainoa syy on siinä etten uskalla ottaa enempää vastuuta. Mutta miksi ihmeessä pelkään sitä vastuuta niin paljon - ehkä siinä on selvitettävää.
En tunnista itsessäni masennusta, mutta varmasti pian kyllä jos tilanne jatkuu näin tiukkana. Se tuntuu kyllä kovasti aaltoilevan, yksi viikko on vaikea ja sitten monta viikkoa ei mitään ongelmia.