Xenia kirjoitti 16.9.2009 11:19

Olen ihan liemessä.

En ole myöntänyt itselläni mitään ongelmaa olevaksi. Olen töissä salannut uupumuksen, ahdistuksen, stressin ja työtehottomuuden, ja vilpittömästi uskonut että ei tässä mitään hätää, kyllä minä kohta saan asioista otteen ja homman toimimaan. Nyt sitten näyttää että romahdin täysin juuri hektisimpänä ja kriittisimpinä mahdollisena hetkenä.

Olisi pakko ottaa työnantajaan yhteyttä ja yrittää selvittää tilannetta.
Aikataulut painaa päälle, minulla on vastuu monista asioista, ja täälläpä minä vain istun sairaslomalla kotisohvalla ja itken hervottomana teekuppiini. Pelkään koko tulevaa keskustelua työpaikalla: alanko itkeä, menetänkö malttini, mykistynkö täysin - ja miten työnantaja reagoi? Mitä tässä tilanteessa edes voi tehdä? En näe yhtäkään hyvää tai edes siedettävää vaihtoehtoa. Irtisanoutuminen ja töissä jatkaminen tuntuvat molemmat mahdottomilta.

Olen myös huolissani siitä, miten "pääni hajoaminen" vaikuttaa tulevaisuuteeni juuri tässä (määräaikaisessa) työpaikassa ja vieläkin enemmän siitä miten tämä kaikki vaikuttaa jatkossa työpaikan saantiin.

Onko kokemuksia työnantajan kanssa neuvottelusta, kun masennus/stressi/uupumus/muu asia on vienyt voimat ja (ainakin hetkeksi) työkyvyn? Mihin minun pitäisi varautua?

Itse sairastin masennuksen/työuupumuksen muutama vuosi sitten. Olin myös määräaikaisena silloisessa työpaikassani. Vähän saman tyyppinen tilanne kuin sinulla eli en ensin meinannut myöntää asiaa edes itselleni, mutta kroppa ja mieli vaan tekivät lakon. Masennus todettiin työterveyslääkärillä ja olin silloin puoli vuotta sairaslomalla. Sairasloman loputtua loppui myös määräaikaisuuteni työpaikassa. Työnantaja ei halunnut enää jatkaa työsopimusta kanssani, josta olin ainoastaan helpottunut, koska silloinen työ tuntui aivan väärältä minulle. Pomoni oli kyllä muuten hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen. Lähetti jopa kortin minulle sairaslomallani. Itse selvisin masennuksestani aikanaan ja sain uuden työpaikan. Olen nykyään onnellinen, että vaihdoin sillloin kokonaan alaa koska silloinen työ ei kertakaikkiaan sopinut minulle.

Ihan ensiksi sinun tulisi tietenkin ottaa yhteyttä työterveyslääkäriisi ja kertoa tilanteestasi hänelle. Töihin voit vain ilmoittaa olevasi sairas, sillä eihän ketään velvoiteta antamaan tarkempaa selvitystä sairauden laadusta. Minun ei ainakaan tarvinnut koko sairaslomani aikana käydä mitään keskusteluja työnantajan kanssa. Olin sairaslomalla ja piste. Sairasloman aikana ehdit selvittää ajatuksiasi. Ehkä asiat näyttäytyvät hieman toisessa valossa, kun sinulla on aikaa itsellesi. Turha myös murehtia asioita liian pitkälle. Työuupumus on nykypäivänä niin yleistä, ettei se ole enää mikään häpeän aihe.

Tsemppiä sinulle 🙂🌻

Olipa helpottavaa kuulla samankaltaisesta kokemuksesta.

Kävin työterveyshuollossa, ja olen kuulemma tyyppiesimerkki työuupumukseen sairastuneesta. Sain viikon sairaslomaa.

Työnantaja minun kuitenkin pitää kohdata, ja samoin laittaa sähköpostia yhteistyökumppaneille ja siirtää dead-lineja. Kamalaa vain tässä yrittää mitään siirtää, kun en osaa hahmottaa, miten paljon aikatauluja pitäisi rukata. Minähän päivänä tässä taas pystyn tekemään työtä, en tiedä! Ahdistaa. Alkusuunnitelmani on vain ilmoittaa töihin sairaslomastani ja perua tämän viikon tapaamiset. Ehkä teen sen sähköpostitse - ei tarvitsisi kasvotuksin kohdata ketään.

Minun työnantajani suhtautui tosi nyreästi. Oli niin hankalaa saada sijaisia... Mitä se minulle kuuluu? Lopulta sijaisten hajottamia työvehkeitäkään ei ollut varaa uusia. Minä siis tein töitä puutteellisin välinein kun välillä yritin tehdä töitä.

Syyllistäminen on ikävää. Lopulta työnantaja käynnisti irtisanomisprosessin, kun vointini ei kohentunut. Sanoin itseni irti, koska en tosiaankaan halunnut potkuja sairauden vuoksi. Jäi sentään vähän parempi mieli, kun tein päätöksen itse.

Hei!

Todella ikävää luettavaa tuo, miten työnantajat ovat suhtautuneet teihin. Kyse varmasti siitä, että ei oikein osata itse suhtautua asiaan. Työnantaja saattaa pelätä esim. että entäs jos minä itse kokisin saman. Neuvoni teille on: Älkää kommentoiko kun palaatte töihin. Sairasloma ei ole oikea ratkaisu työuupumukseen, joka taas voi johtua vaikka mistä syystä. Yleensä itse työ ei aiheuta niitä sairaslomia vaan ne hankalat ihmissuhteet työpaikalla. Se miksi olette olleet sairaslomalla, jos olette olleet, niin eihän se työpaikalla kuullu kellekään. Työssä saa pitää myös omat rajat. Ja lakihan niitä valvoo. Ja tilastot osoittavat nämä työpaikkojen ongelmat. Ympäristöhän tulee aina jäljessä. Ei kannata odottaa siltä kovinkaan mahdottomia. Koskan totuushan on se, että kaikkihan pelkäävät uupumusta. Neuvoni on, ottakaa rohkeasti kontaktia niihin, jotka suhtautuvat teihin normaalisti, ja jos tällaisia ihmisiä ei löydy tehkää vain työt ja hakekaa sosiaaliset kuviot sitten muualta. Työpaikaakin voi vaihtaa. Kaikkeen ei tarvitse suostua. Jaksamista!