Heipsis!

Oon ite sairastanut toistuvasti uusiutuvaa keskivaikeaa masennusta(+epävakaa persoon.häiriö) n. 11 vuotta. Oon nyt 33-vuotias.
Psykiatri sanoi että tämä on yksi vaikemmista masennuksen muodoista(kaikki tietenkin omasta mielestä vaikeita!)hoitaa. Itse oon jo vuosia ajatellut etten tuu enää koskaan palaamaan työelämään.

Kova paikka oli n. kk. sitten kun sain psykiatrin b-lausunnon kotiin. En rupea sitä tähän nyt kirjoittamaan sen kummemmin, mutta kommentti oli että mulla ei jostain kumman syystä auta lääkkeet samalla tavalla kun muita. Eikä kukaan tiedä miksi. Kaikkea on kokeiltu.
Mutta se että oli mustaa valkoisella siitä etten todennäköisesti ikinä enää tule työkuntoon iski rajusti ns.naamaan. Oon tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti niska limassa ja mulle on työnteko aina ollut tärkeätä. En oo ikinä viihtynyt koulun penkillä ja olin muutenkin todella huono koulussa oppimisvaikeuksian ja adhd:n takia. Mutta työelämä oli se mun paikka loistaa🙂. Sain helposti ystäviä, tulin toimeen aina työporukoiden kanssa ja sain jokaiselta työpaikalta pomoilta hyvää palautetta tehdyistä töistä.

Vaikka siis itse tajunnut jo jonkin aikaa etten tule enää töihin pääsemään, niin se että terapeutit ym.on luovuttaneet tai tunteneet jo tehneensä kaiken oli kova isku. Se että se on virallista. En tajunnut etten ole hyväksynyt asiaa vieläkään. Siksi se sattuu. Se ettei kuulu enää ns."normaaliin"elämään mukaan. Sitä ajattelee kauhulla että tällaistako tämä tulee olemaan seuraavat 50 vuotta joka hiton päivä???!!

Ennen vapaat oli herkkua, sitä luksusta, nykyään pyhät ym.on helvettiä. Tekemisen puute vaivaa, mutta en kuitenkaan jaksaisi tehdä edes paljoakaan. Mutta edes jotain...omien voimien mukaan.

Olen väliaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Oon ollut kohta 2 vuotta(saikulla sitä ennen toki)ja hain nyt 3 vuotta. Joudun hakemaan vuoden kerrallaan. Psykiatrin mukaan kelan on helpompi hyväksyä vuosi kerrallaan kun kyse on näin "nuoresta"henkilöstä, koska olettavat vielä että eikö hän tuo tuosta kohta parane.

Vaikka pitäisi alkaa hyväksyä se etten tule enää tekemään töitä. En vaan tahdo saada sitä päähäni. Käyn toki terapiassa kerran viikossa ja siellä asioita käsitellään, mutta kun niitäkin asioita on niin paljon. Käsiteltäviä siis. Tulevaisuutta on vaikea hahmottaa enää. Kun ei tiedä mitä tehdä tai mitä olla. Ei se elämä toki pelkkää työtä ole, mutta suuri osa kuitenkin.

Sulle sanoisin että etene omaa tahtia. Aloita vaikka jollain viidella tunnilla viikossa töitä tekemällä ja jos se uuvuttaa sut täysin on ehkä aika ajatella jotain muuta elämään sopivaa. Mä en tosiaan sano että et pystyisi ikinä palaamaan töihin. En todellakaan! Mutta älä tee niin kuin mä. Että usean vuoden yritin menneä väkisin sen kuuluisan harmaan kiven läpi ja sairastuin entistä pahemmin ja siitä ei nyt ole paluuta.

Toivon sulle onnea ja kaikkea ihanaa elämään. Mitä se sitten ikinä onkaan☺️❤️. Huokaise ja mieti. Kuulostele sun omia voimavaroja. Mitä jaksat parhaimmillaan ja mitä et.

Toivottavasti tästä sekavasta kertomuksesta oli edes jotain hyötyä;). Muista myös että et ole yksin, vaikka siltä välillä tuntuukin☺️❤️.

Moi, olen kanssa eläkkeellä hullun paperein. Sitä ennen muutama vuosikymmen töitä kunnes ei enää pystynyt. Sitä kuvitteli työskentelevänsä vielä pitkään mutta kun mieli päätti toisin. Kannattaa silti jäädä kokonaan eläkkeelle jos mahdollista. On yksi stressi ainakin silloin vähemmän.

Oli se alussa vaikeaa kun tuntui ettei aika kulu millään. Sitä helposti jää kotiin makaamaan mutta itseä auttoi kun keksi jonkun rutiinin osalle ajalle. Itselläni se on kahvilassa käynti ja lähijärvellä sorsien ruokinta. Saa ainakin talveksijäänet sorsat vähän ruokaa. Eipä tuosta varmaan mitään apua ollut mutta kunhan kirjoitinn

Sitä kun sanotaan että kun pääsee eläkkeelle on aikaa matkustaa ja harrastaa mutta rahaa sekin vaatisi. Ei yksin oikein uskalla matkustaa eikä jaksa harrastaa. Voi ainakin lohduttautua sillä ettei monikaan taida enää eläkkeelle päästä.

kiitos vastauksista Axuli83 ja Tunnusx 🌻🙂🌻
olen myös huomannut että lääkärintodistukset on aina kammottavaa ja vihastuttava luettavaa usein olen lääkärin kanssa asioista eri mieltä .olen tässä vuosien varrella oppinut että sinä itse tunnet parhaiten itsesi lääkärit usein vain arvailevat mutta on niin vaikeaa tunnistaa ne oikeat asiat sieltä tunnevilinästä mikä päässä käy😟
olin viimme heinäkuuhun asti työkokeilussa 4h/pv tykkäsin olla töissä, fyysisesti jaksoin hyvin mutta henkisesti en sosiaalinen kanssakäyminen vei voimat illat meni sitten tv töllöttäessä zompina
ihanaa kuulla että en ole ainoa tuntuu teidän kirjoituksia lukiessani että samoilla ajatuksilla mennään☺️ hienoa Tunnusx että olet löytänyt rutiineja päiviisi ja kyllä teidän molempien kirjoitukset auttaa toosi paljon
😍

Omaa itseään tosiaan kannattaa kuunnella ja pitää lääkäreitä lähinnä ehdotuksien antajia. EI he tiedä kaikkea ja monesti määrää lääkkeitä vain sen mukaan miten muutkin on samoissa oireissa saanut. Itse lopetin juuri kolestrolilääkityksen joka aiheutti huonoa oloa ja ja jalkojen puutumista. Pienempi kolestroli ei ole sen arvoista. Mielialalääkitykseen olen ollut tyytyväinen kun muistelen millainen olin ennen sitä. Kannattaa kaikkea kokeilla mitä määrätään mutta loppujen lopuksi kannattaa kunnella kehoaan ja mieltä siitä mikä auttaa eikä tuo vain lisää ongelmia.

hei
olen ollut eläkkeeellä reilut 10 vuotta ajan saa kulumaan harrastamalla jotain,itse kuntoilen mihin ei rahaa mene.Alkoholista kannattaa pysyä erossa ja lääkkeitä käyttää oman tuntemuksen mukaan kuunnellen lääkärin mielipidettä.

Mulla lääkäri lausunnot osuneet aika nappiin. Tietenkin jotain ollu mistä en samaa mieltä.

Mulla rutiineihin kuuluu että lähden ainakin 5-6 kertaa viikossa kämpästä ulos. Ei väliä kaukanko tai minne, kunhan ei vaan jää kotiin. Muuten voi tilanne muuttua pahemmaksi. Käyn lähinnä kirjastossa muutamia kertoja viikossa ja kävelen ikkuna ostoksilla, käyn kirppareilla. Hoidan asioita. Yritän joka päivälle saada jotain tekemistä. Pyrin olemaan mahdollisimman paljon liikkeellä.

Mutta aina kun oon kotona luen dekkareita, kirjoitan ja kuuntelen musiikkia ja katon urheilua ja dekkari ja scifi sarjoja.
Tietenkin täytyy sanoa ettei aina oo herkkua, eikä kaikkia edellä mainittuja jaksakaan. On vaan niiiin täynnä sitä yksinäisyyttä. Vaikka sille on kaikkensa yrittänyt tehdäkin.

Onko sulla jotain harrastuksia tai jotain mitä tykkäät tehdä?
Voimia☺️❤️.

mulla ulos vie meidän koira joka onkin mun paras terapeutti, mutta Saana on jo kohta 13v ja ikä alkaa painaa pelkään koska tiemme eroavat☹️

viikonloppuisin mieheni kanssa harrastamme elokuvissa,teatterissa ja ravintolassa(syömässä) käyntiä.
kotona minäkin luen paljon , katson tv ja surffaan netissä.terapeuttini sanoo että pitäisi olla enemmän kodin ulkopuolisia harrastuksia ja välillä olen käynytkin mm kuntosalilla, uimassa,jumpassa mut aina ne jää jonkin ajan päästä.
axuli mä tykkään myös lukea dekkari kirjoja ja katsoa elokuvia sekä sckifiä 🌻🙂🌻.

Heips entinen maalaistyttö! (oon muuten minäkin...tai pikkukaupungista)

Mulla oli jossain vaiheessa kissa, mutta se katosi mystisesti samalla monien muiden pihapiirin kissojen tapaan(Joku varmaan tappanut). Sydän särkyneenä en uskalla ottaa uutta kissaa ja perheessä todettu nyt vaikeata astmaa, joten sitten ei kukaan perheestäkään voisi tulla vierailulle:/.

Sulla vaikuttaa olevan paljon samoja kiinnostuksen kohteita mun kanssa🙂. Harmi ettei täällä voi vaihtaa keskenään tietoja. Eipä sillä että sua nyt välttämättä edes kiinnostaisi😀. Ja mä vaan heti häiriköin tässä;).

Voimia elämään ja koirallesi kans🙂🌻.

mulla on onneksi nykyään melko hyvin kuunteleva lääkäri joka uskoo ja kuuntelee mua. tällähetkellä masennuslääkkeeni on aika minimissä mutta nukahtamislääkkeeseen olen jäänyt kiinni 😞
olen ollut käytännössä koko elämäni raitis koska isäni oli alkoholisti ja näin sen seuraukset, mutta ahdistuneimpina hetkinä jopa alkoholi houkuttaa ,että sais edes hetken helpotuksen.onneksi toistaiseksi olen selvinnyt ilman.

Axuli : kun olin pieni meillä oli aina kissoja mutta itse taidan olla enemmän koiraihminen kissat on niin itsenäisiä 🙂 etkä häiriköi millään lailla.sinulle myös jaksamista 🙂päivä kerrallaan

Entinen Maalaistyttö:
Alkoholismi on ikävä asia☹️. En taida tuntea ketään jonka sukuun ei ainakin yksi mahtuisi:/.
Mun isän koko suku on alkoholisteja. Mummo ja vaari (jotka ovat kuolleet ja toinen juuri viinaan)ja isän kummatkin veljet(muuta sukua ei isän puolella ole). Mun isä kuitenkin päätti ettei koskaan tule tekemään omille lapsilleen niin. Perheessä oli myös väkivaltaa.

Mutta voin sen sanoa ettei se ole mun isälläkään helppoa yrittää alkoholia välttää. Se kun ikään kuin kuuluu sukuun. Kun hän jäi työttömäksi 2008 laman kourissa on alkanut viina maistua ihan eri tavalla. Välillä äiti kertoi ettei saanut isää lopettamaan viikon ryyppy putkea.
Mulla kuitenkin on onnea. Oon aina onnistunut katkaisemaan hänen kierteensä tai ite se on sen tehny ja varmasti on vaikeata. Mutta tavallaan oon hyvilläni että mulla on sillä tavalla vaikutusvaltaa häneen ja iskä uskoo mua heti.
Juominen on loppunut kun seinään samantien. Oon välillä ollut sanoissani ilkeä ja brutaali. Sanoin että: Muistatko minkälaisia sun omat vanhemmat oli sulle? Haluatko muuttua samanlaiseksi?
Joskus on pakko olla ilkeä.
Se että pystyn vaikuttamaan johtuu varmaan siitä että oon kans isin tyttö;D. Se kuuluisa esikoinen;). Ja oon monesti kuullut muilta että isä kehuskelee kun hänellä on niin ihana tyttö joka on aina oma itsensä ja ei välitä yhtään siitä mitä muut sanoo. Esim. en juo alkoholia ollenkaan. En oo koskaan ollu edes kännissä. Join ekan kerran kun olin 14-vuotias ja viimeisen kerran 17-vuotiaana. Totesin että maistuu niin paskalle ja on mitä suurinta rahan tuhlausta🙂.

Siltikään en oo jäänyt mistään paitsi. Olkona oon käynyt tanssimassa ja bilettämässä niin kuin muutkin. Sillon joutu vielä paljon selittämään baarissa törmäämille ihmisille että miks en juo. Heitin takaisin: Miks sä juot? 😀. Nykyäänkin nostetaan hattua;D!

Tuhlaan rahani leffoihin ja fanittamiseen🙂.
Alkoholismi on kuitenkin vakava sairaus ja siitä ei oo helppoa luopua. Kun kuvittelee itselle sen mikä on oma heikkous tai addiktio ja miettii millaista siitä olisi yrittää päästä eroon niin törkeän vaikeata sellainen on. Kaikilla on joku addiktio, joillakin vain vähemmän haitallinen kun toisilla.

Mutta nyt lopetan jauhamisen😀. Voimia kaikilla matkoilla🙂🌻!

heipsan tuntuu taas niin pahalta..hain sairaslomaa koska en kestänyt enää työkkärin painostusta työhön menoon haluan olla rauhassa mutta eihän sitä meikäläinen niin helpolla pääse nyt taistelen työkkärin kanssa katkaisevat päivärahani marraskuulta kun en ottanut työtarjousta vastaan olen niin vihainen,turhautunut,pettynyt tähän kaikkeen 😠😠
tulevaisuus pelottaa..
😞

entinen maalaistyttö kirjoitti 7.12.2016 13:19

heipsan tuntuu taas niin pahalta..hain sairaslomaa koska en kestänyt enää työkkärin painostusta työhön menoon haluan olla rauhassa mutta eihän sitä meikäläinen niin helpolla pääse nyt taistelen työkkärin kanssa katkaisevat päivärahani marraskuulta kun en ottanut työtarjousta vastaan olen niin vihainen,turhautunut,pettynyt tähän kaikkeen 😠😠
tulevaisuus pelottaa..
😞

☺️❤️ Saitko sairaslomaa?

joo saikulla ollaan.. jälleen..päätin etten mieti työjuttuja hetkeen pakko saada pää rauhoitettua..tulkoon joulu rauhaisA

Voisinko antaa sellaisen vihjeen ensi kertaa varten, että jos pystyt, sano työkkärille kokeilevasi sitä annettua työtä. Ota yhteyttä uuteen työnantajaan ja kerro sairaudestasi sekä siitä, ettet ole varma kuinka hyvin suoriudut työelämässä. Sano, että olet liikkeellä, koska työkkäri käski. Voit olla melko varma, että kukaan ei halua ottaa työhön sellaista työntekijää, jonka rekrytointi maksaa ja samaan aikaan ei voi koskaan tietää saako rahalleen vastinetta, jos työntekijä ei pystykään työhön. Ja jos sitten joutuisitkin aloittamaan työssä, voisit jo alkumetreillä juosta työterveyslääkärille hakemaan sairauslomaa ja kertomaan työnantajalle, että masentaa niin paljon, että et kykene työhön.

__________________________________________________

entinen maalaistyttö kirjoitti 7.12.2016 13:19

heipsan tuntuu taas niin pahalta..hain sairaslomaa koska en kestänyt enää työkkärin painostusta työhön menoon haluan olla rauhassa mutta eihän sitä meikäläinen niin helpolla pääse nyt taistelen työkkärin kanssa katkaisevat päivärahani marraskuulta kun en ottanut työtarjousta vastaan olen niin vihainen,turhautunut,pettynyt tähän kaikkeen 😠😠
tulevaisuus pelottaa..
😞

kiitos hyvästä vinkistä viikari2 🙂👍
mä olen nyt päättänyt etten enää yritä palata työelään päätöksen teko oli vaikea mutta suuresti helpottava
vieläkun saisi päivään rutiineja ja mieluisaa tekemistä pelkään niin kovasti että jämähdän tänne kotiin..
.yritin aloittaa vesijumpan .siellä oli kaikki vanhuksia aivan ihania mummoja ottivat minut joukkoon heti ja tunsin olevani yksi heistä mutta jälkeen päin tuntui pahalta se liika sosiaalisuus .
Axuli83 hienoa että isälläsi ja sinulla on noin hyvä suhde olet varmasti suuri tuki hänelle 🙂
mulla oli todella kehno suhde isään näin aikuisena olen ymmärtänyt että hänenkin lapsuutensa on ollut todella rankka eikä isä koskaan oikein osannut näyttää tunteitaan meille harvassa on ne hyvät muistot mutta ne ovet sitäkin kallimmat <3