Hei Lunasy!

Hyvä, että kirjoittelit tälle palstalle ongelmastasi. Tulit nähdyksi ja kuulluksi kipusi kanssa, ja luulen, että joukossamme on ainakin joitakin, jotka voivat jakaa kanssasi kipukokemuksia.

Itse olen kärsinyt kivuista vuosikaudet (lue: vuosikymmenet), mutta viime vuosina kiputilanteeni on jonkin verran helpottunut. Vaikeinta kipujeni kanssa kamppaillessani on ollut se, että vuosien kuluessa siitä on tehty psyykkinen ongelma. On ajateltu, että ihminen ei voi kestää kovaa kipua pitkään ilman että se alakaisi vaikuttaa myös hänen psyykkeeseensä. No, se on tietysti totta, mutta kivun perimmäinen syy ei ole ollut psyykkinen vaan fyysinen.

Omaa kipuani hoidettiin joskus myös mielialalääkkeillä, koska niiden kerrottiin nostavan kipukynnystä. Sekin on varmaan totta, että mielialalääkkeet nostavat kipukynnystä, mutta eiväthän ne poista sitä kivun syytä...

Pitkän kipujakson kokeneena voisin antaa muutaman vinkin: Elä mahdollisimman säännöllistä elämää ja pidä huolta siitä, että nukut riittävästi. Mahdollista alkoholin käyttöä kannattaa rajoittaa ja tupakointi lopettaa, jos tupakoi. Syö terveellisesti ja pidä huolta fyysisestä kunnostasi. Hoida ystävyyssuhteitasi, jotta et jäisi yksin kamppailemaan kipujesi kanssa.

No niin, nämähän ovat niitä asioita, jotka me kaikki tiedämme. Mutta noudatammeko me näitä ohjeita?

Jos paikkakunnallasi kokoontuu jonkinlainen kipuryhmä, niin sieltäkin voisit saada tukea ja vihjeitä kivun kanssa elämiseen. Fyysinen kunto ja lihasten rentoutusharjoitukset ovat todella tärkeitä kipupotilaalle, sillä jännittyneet lihakset vain paahentavat kiputuntemuksia.

Oletko kokeillut koskaan kylmähoitoa, jääpussia tms. kipualueen rauhoittamiseksi?

Tramal on vahva kipulääke, ja sen käytössä kannattaa olla tarkka. Koska olet vielä varsin nuori kipupotilas, ovat lääkärisi suositelleet sinulle parasetamolia, koska se on turvallinen peruskipulääke. Tosin kaikilla lääkkeillähän on omat sivuvaikutuksensa, mutta parasetamoli on käsittääkseni niitä turvallisimpia kipulääkkeitä. Pieniannoksinen mielialalääke voi olla paikallaan juuri kipukynnyksen nostamisen kannalta.

Tiedän kokemuksesta, että kipu voi vangita ihmisen kotiinsa ja sängynpohjalle. Tämän tähden hyvinä päivinä kannattaa tehdä sitä, mistä pitää, esim. harrastaa kulttuuria jne. Näin koko elämä ei käperry kivun ympärille.

Toivon, että kipujesi keskellä voisit havainnoida kevään tuloa ja kuulla lintujen kilpalaulantaa.

Kiitos Vaeltaja-ihmettelijä vastauksestasi.

Yritän olla päivisin aktiivinen mutta osin kipulääkkeet vaikeuttavat sitä, tramali on vahva kipulääke tiedän sen jo reilun vuoden kokemuksella näihin kipulääkkeisiin. Minulla vaihdellaan kipulääkitystä jatkuvasti jotten jäisi koukkuun tai koska olen nuori. Saan tapella oikeudesta kivuttomuuteen jatkuvasti. Mitä muihin kivun lievitys keinoihin tulee olen yrittänyt kaikkea kylmähoidoista helmitöihin, kivun siirrosta pisteeseen keskittymiseen.

Munuaiskivien kipu ei ole jatkuvaa kipua, se tulee kohtauksittain, jotka voivat kestää nanosekunneista puoleen tuntiin kerrallaa, niitä voi tulla useita kohtauksia perättäin. Ainut hoito niille kivuille minun osaltani on leikkaukset ja kivunlievitys, eikä niitä voida estää syntymästä.

Minulla on ystäviä ja mies jotka tukevat kaiken keskellä, vaikkakin kukaan heistä ei ymmärrä sitä. En toisaalta oletakkaan että he täysin ymmärtäisivät, sillä se ei ole ollut helppoa minullekkaan.

On aina ikävä kuulla toisesta joka joutuu kokemaan kipua paljon elämänsä aikana. On myös ikävä kuulla ettei sinun kohdallasi myöskään kivun syyhen ole paljoa puututtu. Käyn itse terapiassa, muustakin syystä, mutta myös kivun takia.
Uskon ja tiedän etten ole ainut joka tätä kokee, vaikken toivokaan tätä kenellekkään.
Toivon sinulle kaunista kevättä ja kaikkea hyvää 🙂🌻

Minullakin hermokipuja välillä menee että luovutan ja olen masentunut, sitten menen kivun kanssa ulos tekemään juttuja en puhu ja valita kivuistani jokapäivä koska tiedän ei toiset sitä ymmärrä eikä tiedä mitä sanoa. Liikunta on hankalaa itsellä on pohjjalliset mutteivat täysin auta niitä pitää lisää muotoilla kaareni jalassa laskenut ja tulee kamalia kipuja jalkojen pohjiin sivuihin tai vaihtelee paljon ,mutta liian kauan seisominen koskee jalkapohjiin ja pitkää kävelykin koskee. Hassuinta minulle sanottiin minlla ollut aina tälläset jalat ja ihme jos kipuja ole ollut hmm no en ainakaan muista lapsuudesta kun pakottavat kivut säärissä jumpasta. Jostain syystä nyt aikusena ne pahimmat kivut tulleet.

Hei Lunasy ja muut kipujen kanssa kamppailevat!

Annoin tässä muutama päivä sitten hienoja (?) ohjeita siitä, miten elää kipujen kanssa. Kirjoittelin mm. säännöllisen elämänrytmin tärkeydestä ja vähän muustakin...

Pääsin varsin pian testaamaan omia ohjeitani, jotka liittyivät lepoon ja riittävään uneen: Osallistuin viikonloppuna erääseen koulutukseen ja matkustin koulutuspaikkakunnalle (n. 100 km) kahtena eri päivänä erittäin lyhyiden yöunien jälkeen. Kun koulutuspäivät olivat ohi, laukesivat viikonlopun paineet sunnuntai-iltapäivällä ankarana päänsärkynä. Niinpä en kolmantenakaan yönä saanut nukuttua kunnolla, ja pitkälle maanantai-iltapäivään asti oloni oli tosi vetämätön.

Kun tajusin maanantai-aamuna, että vastassa on taas päänsärkypäivä, en edes yrittänyt ryhdistäytyä vaan ajattelin, että "myrskyn" täytyy antaa vain mennä ohi. Oli pakko suostua siihen, että ainakin tämä päivä menee potemisessa ja toipumisessa, ja niinhän se on mennytkin. Välillä olen istunut vuoteeni reunalla ja välillä nukkunut aina tilanteen mukaan.

Säännöllisen elämänrytmin ja riittävän levon tärkeys tuli jälleen kerran testattua ihan omakohtaisesti.

Toivotan kaikille kipuileville mahdollisimman vähäoireista viikkoa!

Hei kaikille.
Itestä tuntuu ettei tuo säännöllinen elämä auta ollenkaan kipuihin. Elän hyvin epäsäännöllisen säännöllisesti normaalisti, sanoivat aikanaan ettei diabeetikko voisi elää epäsäännöllistä elämää kyllä voi. En ole antanut sairauksieni koskaan rajoittaa elämääni tai haaveitani, eikä mielestäni aina tafvitse mukautua sairauteen, vaan joskus sairauden voi mukauttaa elämäänsä. Minulla on ollut insuliini pumppu usean vuoden juuri epäsäännöllisen elämän tyylini takia. Vaikka elän epäsäännöllisesti diabetekseni on paremmassa hoitotasapainossa kuin koskaan ennemmin. Koska teen päivisin työharjottelua joudun elämään säännöllistä elämää, mutta silloin kivut ovat melki kaksi kertaa kovemmat. Osa johtuu varmasti työstä en sitä kiellä, mutta en tee kumminkaan niin raskasta työtä että se kaksin kertaistaisi kipuni.