Minulla on aika samanlainen tarina.

Minua kiusattiin yläasteella, ala-asteella olin "vain" yksinäinen, osin varmaan ihan omasta syystäni. En koskaan saanut selville, että mistä kiusaus johtui, luultavasti hiljaisuudestani, kiltteydestäni, yksinäisyydestäni ja outoudestani. Olin siis helppo uhri.

Kiusaaminen oli yksinjättämistä, pilkkaamista ja juoruilua. Minua kohdeltiin aivan kuin en olisi edes paikalla, esimerkiksi saatettiin juoruta ja haukkua ikään kuin selän takana, vaikka istuin muutaman metrin päässä. Koulu- ja kotimatkalla sain kuunnella selän takana tapahtuvaa huutelua ja naureskelua. Pukeutumistani ja ulkonäköäni kommentoitiin.

Ei käy kateeksi someajan lapsia ja nuoria. Minun aikanani sentään kiusaaminen rajoittui kouluun, ja kotona sai yrittää kasata itseään rauhassa.

Minuakin veetuttaa, että muutama pahin kiusaajani vain porskuttaa elämässään eteenpäin: on hyvä ja epäilemättä myös hyvin mennyt koulutus, hyvä työpaikka, perhe, omakotitalo, matkoja, harrastuksia... Muutama kiusaaja on puolestaan jopa pikkurötöksiin sortunut elämäm koululainen. Tunnen mielihyvää heidän ahdingostaan enkä edes häpeä sitä. En jaksa enkä halua olla aina se, joka ymmärtää muita, kun selkeästi osoitettu, ettei ymmärrys koske minua - viattomat toki asia erikseen.

Willi kirjoitti 7.11.2018 08:17

Kotona ei halua kykkiä, töihin ei halua jottei tarvitsisi olla muille hyödyksi - en enää koe olevani velvoitettu koska en ole itsekään tullut kuulluksi.

Tämä summaa hyvin omatkin ajatukset. En jaksa enää olla se, josta muut hyötyvät, oli hyöty sitten egon kohotusta tai taloudellista hyötyä. Töihin kyllä menen mielelläni, kunhan siitä saa oikeuden mukaista palkkaa ja työolosuhteet ovat kunnossa.

Willi kirjoitti 7.11.2018 08:17

Jos väkivalta oikeasti on väärin, miksi sen harjoittajat pääsevät vähemmällä kuin uhrit? Miksi väkivallan harjoittajia hyysätään ja uhrit jätetään heitteelle? Kiltteydestä ja hyväntahtoisuudesta pitäisi palkita, ei väkivallasta.

Saanko itsekin elää vapaana, jos tuhoan jonkun entisen kiusaajani elämän perusteellisesti? Saanko vainota ilman että se on väärin? Saanko levittää juoruja ja arvostella kaikkien edessä ilman että kukaan puuttuu?

Miten tässä maailmassa tulisi elää jotta pärjäisi ja saisi olle rauhassa, kun ei mitään väärää edes ole tehnyt? Ellei kiltteys, moraalisuus ja yhteiskunnan puhuttujen sääntöjen mukaan eläminen ole enemmän väärin kuin väkivaltaisuus ja sadistisuus

Samoja kysymyksiä olen miettinyt. Tuntuu niin väärältä, ettei heillä edes ole mitään korvaus velvollisuutta. Kiusauksen syvät arvet jäävät yksilön ja jossain määrin yhteiskunnan kannettaviksi.

Tilanteen vääryyttä, sanoisinpa jopa sairaanoloisuutta, lisää se, että nykymallinen yhteiskunta suosii kilpailua, joskus jopa kyynärpäätaktiikalla. Kun itsetunto on nolla, niin siitä on paha ponnistaa. Ja sitten jatkuva epäonnistunut saa tuntemaan itsensä aina vain huonommaksi ja huonommaksi.

Mielenkiintoista, koska itsenäisyys yksinolona ja hiljaisuus voivat olla myös vahvuuksia, mutta ehkä tossa justiin se että porukka vastaan yksi ihminen, sekä yksinäisen kiltteys tekevät sen helpon uhrin.

[quote=star-crossed]Ei käy kateeksi someajan lapsia ja nuoria. Minun aikanani sentään kiusaaminen rajoittui kouluun, ja kotona sai yrittää kasata itseään rauhassa. [/quote]
Mulla oli kotona vielä henkisesti väkivaltaiset vanhemmat, eli jos en ollut jatkuvasti suorittamassa ja elämässä heidän aikataulutuksensa mukaan vaan kasasin itseäni koulupäivän jäljiltä, tuli huutoa ja raivoa. Se lisäsi kiltteyttä vielä, aattelin että jos en tee mitään väärin, ei vanhemmat voi projisoida omia vikojaan muhun niin helposti ja saada mua kokemaan syyllisyyttä siitä etten tee kellon ympäri kuten käskytetään. Kiusaamista vähättelivät mm. sillä että olen taakka, mutta jos olisin vastannut kiusaamiseen, olisin taas saanut heidän vihansa koska jos koulusta tai jostain muualta tuli huonoa palautetta, seurasi vielä pahempi reaktio kuin niskoittelusta kotona. Tän takia koulukiusaaminen ja syrjiminen sattuivat oikeastaan niin paljon, että nettikiusaaminen mahdollistui. Alkuun oli parempi maalaisjärki netinkäytön kanssa.

[quote]Minuakin veetuttaa, että muutama pahin kiusaajani vain porskuttaa elämässään eteenpäin: on hyvä ja epäilemättä myös hyvin mennyt koulutus, hyvä työpaikka, perhe, omakotitalo, matkoja, harrastuksia...[/quote]
Sentään lohduttaa näissä tapauksissa tieto että jos kyseessä on narsisti, suurin osa tosta hyvästä on todennäköisesti kulissia, mutta kyllähän moni noista omaakin itsetuntoa parantaisi vaikkei vanhoja haavoja korjaisikaan. Mulle ollaan aina opetettu että empatiakyvyttömyys tekee pahan ihmisen ja joteskin sitä on katkeroitunut ettei kiusaaja ansaitse kaikkea tuota hyvää. Huolimatta yrityksistä päästä irti menneestä ja saavuttaa asioita, nykyään kyselee tosi usein "milloin on mun vuoro saada edes puolet tuosta hyvästä mitä entisellä kiusaajalla on?", ihan kuin olisi jotenkin tuomittu olemaan ikuinen nolla elämässä.

[quote]Muutama kiusaaja on puolestaan jopa pikkurötöksiin sortunut elämäm koululainen. Tunnen mielihyvää heidän ahdingostaan enkä edes häpeä sitä. En jaksa enkä halua olla aina se, joka ymmärtää muita, kun selkeästi osoitettu, ettei ymmärrys koske minua - viattomat toki asia erikseen. [/quote]
Voin samaistua.

[quote]Tämä summaa hyvin omatkin ajatukset. En jaksa enää olla se, josta muut hyötyvät, oli hyöty sitten egon kohotusta tai taloudellista hyötyä. Töihin kyllä menen mielelläni, kunhan siitä saa oikeuden mukaista palkkaa ja työolosuhteet ovat kunnossa. [/quote]
Niin ja työn pitäisi edes olla jollain tavoin mielekästä itselle. On hankala olla aina jotain muille, jos ei saa olla koskaan mitään itselleen, siksi moni tyypillinen työ mikä omalle persoonallisuudelle saattaisi sopia ei oikeastaan myöskään kiinnosta - en voi kokea minkäänlaista ylpeyttä tai sisäistä tyytyväisyyttä siitä. Mutta hankala myöskään mennä ympäristöön jossa asiat ovat täysin päin vastoin...

[quote]Tilanteen vääryyttä, sanoisinpa jopa sairaanoloisuutta, lisää se, että nykymallinen yhteiskunta suosii kilpailua, joskus jopa kyynärpäätaktiikalla. Kun itsetunto on nolla, niin siitä on paha ponnistaa. Ja sitten jatkuva epäonnistunut saa tuntemaan itsensä aina vain huonommaksi ja huonommaksi. [/quote]
...koska tämmöistä "röyhkeyttä" ei kummiskaan missään tunnuta sanallisesti suvaittavan. Jos olet luonnostasi röyhkeä, se on joteskin muille jees, mutta jos haluat oppia vastaavaksi jotta pärjäisit (ilman että muutut täysin feikiksi), olet heti jotenkin moraalisesti kieroonkasvanut tai muuta semmoista. Olisi parempi jos jokaisen ihmisen voisi psykologisesti jotenkin pakottaa sanomaan vain mitä he tarkoittavat ja samat säännöt mitä he latelevat muille, olisivat täten myös heidän pakosti noudatettavissa niin saataisiin simppelimpi ja reilumpi yhteiskunta. Tai sitten vaan kriminalisoidaan valehtelu ja likaiset sosiaaliset pelit, implantoidaan jokaisen otsaan kamera jotta tiedetään tasan tarkkaan kuka muita satuttaa ja kuka pakotetaan uhriksi tai maalataan pahaksi syyttömänä. Sitten olisi kaikille reilut mahdollisuudet ponnistaa. Tai vaihtoehtoisesti sallitaan henkisen väkivallan käyttö kaikille ilman että sitä demonisoidaan pahana, silloin kilttien uhrienkaan ei tartte pelätä että seurauksia tulisi sen enempää kuin tulisi manipulatiiviselle ja henkisesti väkivaltaiselle kiusaajalle, koska ei olisi yleistä sosiaalista normistoa jolla voidaan pelata toinen pelon kautta alisteiseen asemaan.

Hyi tulipa feilit quotet. Voiko noita viestejä editoida?

Willi kirjoitti 11.11.2018 16:14

Mulla oli kotona vielä henkisesti väkivaltaiset vanhemmat, eli jos en ollut jatkuvasti suorittamassa ja elämässä heidän aikataulutuksensa mukaan vaan kasasin itseäni koulupäivän jäljiltä, tuli huutoa ja raivoa.

Minunkin vanhempani ovat harjoittaneet henkistä väkivaltaa, mutta se on luultavasti ollut tahatonta ja vanhempien omista itsetunto-ongelmista (äiti on myöntänyt asian), suoranaisesta kyvyttömyydestä, väsymyksestä ja kenties myös silkasta ajattelemattomuudesta johtuvaa.

Porukoilla on edelleenkin huono tapa käyttää vähättelevää ja mitätöivää kieltä. "Miten sinullakin...", "luuletko tietäväsi/olevasi...", "et sinä kuitenkaan...". Siskoni nuorempana teki tätä, esim. kaikki minun ideani ja oivallukseni ovat kuulemma muiden matkimisia tai vähintäänkin minä leuhkin. Olen kasvanut perheessä, joka opetti, että pitää olla hiljaa ja mahdollisimman huomaamaton, koska kaikkeen sanomiseeni ja tekemiseeni tullaan tarttumaan.

Olisihan se hienoa kuulla edes perheeltään ja edes joskus kannustusta. 😞

Willi kirjoitti 12.11.2018 9:29

Hyi tulipa feilit quotet. Voiko noita viestejä editoida?

Tämä foorumisofta ei oikein ole tätä päivää...