Hei, olen aikuinen koulukiusattu, myös lapsuudenkodissa, opiskelu ja työelämässä kiusattu.
Tänään koin ensimmäistä kertaa sen herkkyyden, jolla vaistosin kun kiusaaja saapui tilaan jossa olin,.
On kiusaamis kokemusteni ansio se, että mieleni, kuuloni, jokainen aistini ovat herkistyneet ottamaan vastaan singnaaleja tilanteesta.
Ensimmäistä kertaa myös uskalsin puuttua alkavaan kiusaamiseen ja siitä olen iloinen.
Mietinkin sitä, ehkä henkilö ei itse ymmärtänyt lainkaa kiusaavansa, mietin, onko tarvettakaan ottaa ymmärtäjän rooli. Onko tarvettakaan ymmärtää sillä pian olen taas kiusattu, ajattelin.
Kun olin vuosia kiusaamisen vuoksi masentunut, ahdistunut, kun päänsärky oli päivien, viikkojen mittainen, jatkuen vuosia – vatsakipu ja muu fyysinen kipu henkisen pahoinvoinnin lisäksi.
Terapiat ja hoitojaksot, lääkiykset, kipuilut, keskustelut ja viimeisimpäna ahdistus joka avasi tien tietoisuuteen häpeästä.
Kun sisaruksen syntymäpäivillä huomasin kohta saavuttuani istuvani yksin kahvipöydässä, toisten siirryttyä etäämmälle, pois näköpiiristä jakamaan kokemuksiaan.
Kun jätetään pois yhteisiltä teatterimatkoilta,, sunailloista, ulkomaanmatkoilta.
Kun yönantaja ilmoitti muiden työtovereiden kanssa menevänsä saunailtaan mutta että ”sinä et voi tulla mukaan koska istut siellä seurakuntatilaisuuksissa”
Se taakka jota vuosia, vuosikymmeniä kannoin mukanani on alkanut pikkuhiljaa murentua ja antaen tilaa ymmärrykselle itseäni kohtaan. Antanut tilaa ajatukselle joka kertoo, että se häpeä jota kannoin vuosia ei kuulu minulle vaan jollekin aivan toiselle.
Mieleni on puhdistunut sillä ansiolla että olen ollut kiinnostunut siitä mitä minussa itsessäni tapahtuu kun kohtaan tilanteen.
Jokainen kiusattu tietää mitä on olla kiusattu. Kaikki yksin jättäminen, syrjäyttäminen, välinpitämättömyys, arvostelu, vähättely, ahdistelu kaikki tuo on jättänyt jälkensä. Kun jään ulkopuolelle perhejuhlista enkä saa kohdata omaa suruani heidän kanssaan kuolemantapauksissa tai iloita ja olla onnellinen iloisissa perhetapahtumissa.
Kun saan kuulla kertomieni elämänkokemusten kuuluvan mielikuvitusteni tuotteeksi. Kun koen eletyn elämäni mitätöidyksi kokemuksineen kaikkineen.
Olen aikaa sitten päättänyt – Annan anteeksi – en katkeroidu.
Muu kuin perheen sisällä tapahtuva kiusaaminen on toisarvoista ja merkityksetöntä, vai onko, mietin. Mietin, mutta kuinka kohdata aikuisten sisarusteni katseet kun mahdollisesti tapaan heitä. Mitä sanoa kun täytyy kätkeä sisälle sydämeen niin paljon.
Sanoisinko että olen kaivannut heitä ja että annan anteeksi heille kaiken väärinymmärryksen, siitäkin huolimatta että mieli on jo tietoinen siitä mitä toinen vastaa.
Sanoisinko, miksi et voisi olla hiljaa ja kuunnella sitä kipua jota olen kantanut kauan, joka minussa oli, tällä kertaa sitä vanhaa ikävää ja kyyneleiden määrää.
Oletteko itse kokeneet kiusaamista oman vakaumuksenne kautta?
Ymmärrän, että moni puolustaa oma vakaumustaan, oli se sitten poliittinen, uskonnollinen tai mikä muu tahansa, jotku hyvinkin äänekkäästi.
Onko hiljaisia, oman vakaumuksensa kantajia. Heitä jotka saavat suosion sillä, etteivät tuo omaa vakaumustaan julki. Voiko vakaumustaan salata niinkuin multa esim vaadittaisiin saadakseni olla mukana vaikkapa vain perhepiirissä.😐
Hei, Rune! Jatkokysymyksesi herätti ajatukseni... Minä jouduin aikanaan työssäni peittämään todelliset ajatukseni. En käy avaamaan tilannetta tarkemmin, mutta aina tuntui uhka olevan selän takana, jos avasi suunsa ja ajatuksensa harkitsematta. Se vie voimia. En tiedä, voiko tilannetta sanoa kiusaamiseksi, mutta olisin ollut vaarassa menettää työni. Eläke pelasti, mutta harvoin siltikään puhun todellisista ajatuksistani.
JP
Hei, samoin, saan kuohuntaa aikaan mielipiteilläni helposti tarkoituksetta. Luulen ja niin kai onkin että aiheutan itse eristäytymisellä yksinäisyyteni.
Itse ainakin rohkenen kuunnella erilaisia mielipiteitä ja kuuntelen mielelläni, ja kunnioitan jokaisen elämää asenteineen.
Eihän kaikkeen tarvitse lähteä mukaan eikä olla vaatimassa samanmielisyyttä.
Yks asia johon olen törmännyt ja on kiusallinen on se kun toinen vastaa ns. samalla mitalla. Vastaa tilannetta esim. asiakas oikeuksiani saada palvelua, asiakaspalvelija alkaa käyttäytymään asiakkaan lailla. Tämä nyt ei liity kiusaamiseen millään tavalla, enemmänkin kertoo ammattitidottomuudesta.
Työpaikallani kiusaaminen vei minut sairaslomalle, masennukseen. Toinen työpaikka, podin päänsärkyä vuosien ajan. Luottamus(nainen) eikä työsuojeluvaltuutettu (nainen) puuttuneet millään tavalla kiusaamiseen. Tuli konkurssi, jonka pelko voi olettaa olleen myös kiusaamisen taustalla, , olematta itse millään tavalla syypää heidän tilanteeseensa.
Onnekseni olin kouluttautuneempi, heidän tehtäväksen tuli alkaa opiskelemaan uusi ammtti, toivottavasti heidän ymmärryksensä on kasvanut opiskelun myötä🙂👍
Hei ja kiusaamiseen liittyen tiedoksi kaikille:
Kiusaaminen on keskustelunaiheena Punaisen Ristin ensi maanantaina 18.2. klo 19-20.30 järjestämässä chatissä.
Chat löytyy täältä Tukinetistä ja se on tarkoitettu ihan kaikenikäisille, jotka haluavat aiheesta keskustella. Chattiin mahtuu kerrallaan 12 osallistujaa, joten kannattaa tulla paikalle heti alussa, jotta varmasti pääsee mukaan.
Tervetuloa!🙂👍
Onko kiusaaminen paljastunut koskaan opiskelukuvioissa esimerkiksi opettajille ja onko työelämässä työnantaja huomannut kiusatuksi joutumisen?
Kiusaaminen lapsena oli hyvin näkyvää johtuen perhetaustastanikin. Periaatehan oli se että kotona ei kiusaamisesta puhuttu (keskustelimme siitä aiemmin veljeni kanssa), olimme samaa mieltä siitä, että puolensa oli pidettävä kotiin ei tulla valittamaan - Siis tukea ei ollut muista kuin toisistamme niin että saatoimme jakaa aikuisena kokemuksiamme.
Aikuisopiskelijana sain kertoa opettajille ja minua kuuneltiin. Kiusaaminen, mollaaminen, kateus ei jäänyt heiltä huomaamatta - oli hyvin näkyvää ja kuultavaa. Sain arvostusta opinnoissa sekä sain arvostusta myös opintojeni päätyttyäkin.
Työelämässä olin suosiossa ja nyt ymmärrän, että se saattoi olla yksi syy samaani kohteluu. En tiedä, mikä olisi ollut järkevää tehdä silloin tilanteeni korjaamiseksi muu, kuin että poistuin.
Olen vähän huono pitämään puoliani, koska tunnen itseni tosi voimattomaksi näissä tilanteissa ja koen turhamaisuutta, jopa jotain muutakin joka jääköön sanomatta, lähinnä sääliä siitä ettei ystävällisyyttä voi käyttää työkaluna silloin, kun sen voisi hyödyntää yhteiseksi parhaaksi.
Luulen että nykyisin on helpompaa tulla huomatuksi kiusaustilanteissa ja olla uskottava silloin kun kiusaamisesta kertoo tahollaan, ymmärtäen ettei aina etsi omaakaan etua vaan rohkaisuksi aroille.
Viimeisin pitkä työsuhde jossa kiusaamiseen liittyi vaikea parisuhdekin, enkä näin ollen oikein hyvin asian monimutkaisuuden vuoksi alkaisi kertomaankaan tässä.
Kuitenkin kokemuksena on jättänyt syvän haavan. Päänsärky on jäänyt ja osaan jo psyykata itseni törmäys tilanteissa jopa masennuksen tunteen väistymiseen saakka.
Ikävät muistot kouluajalta eivät ole kannustaneet yhteydenottoihin - tavatessa voi saada kuulla kuittailuja
Rohkeutta iän myötä saaneena ja etäisyyttä elämän muutoksien kautta niin, että uskallan kertoa kokemuksistani.
Hei,
Paljon voimia sinulle.
Harmi, että olet joutunut kiusatuksi.
Yritä aina muistuttaa itseäsi siitä että olet arvostettava ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.
Olisi hyvä, että jos sinulla olisi joku luotettava henkilö, jolle voisit puhua kiusaamisesta. Se voisi auttaa tunteiden käsittelyssä.
Ikävä kuulla, että olet joutunut aikuisena kiusatuksi. Uskoisi, että aikuiset olisivat fiksuja ja käyttäytyisivät kunnolla. Millaista kiusaaminen oli silloin? Oliko selän takana juoruamista?
Kiitos kaunis😊
Aina tulee vastaan ihmisiä joiden kokemukset sivuuttavat omiani. Jokin meissä saa kokemukset ja muistot nousemaan mielemme, silloin lähellä on hyvä olla hyvä kuuntelija.