Kiusaaminen rikkoi minut

Kiusaaminen rikkoi minut

Käyttäjä Luostotunturi aloittanut aikaan 04.06.2019 klo 12:07 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Luostotunturi kirjoittanut 04.06.2019 klo 12:07

Onko täällä muita yksinäisiä, jotka kärsivät edelleen koulukiusaamisesta ja muusta kaltoinkohtelusta? Itse olen jo 31-vuotias, mutta olen sisältäni edelleen rikki ja kärsin henkisesti koko ajan. Tunnen jatkuvasti, että olen huonompi kuin muut. Lisäksi koen, että oikein kukaan ei pysty ymmärtämään, mitä olen elämäni aikana joutunut käymään läpi ja mitä koen yhä. Kohtalotovereita?

Käyttäjä Ayale kirjoittanut 04.06.2019 klo 13:45

Minulla on kokemusta perheessä kiusatuksi tulemisesta, mustaksi lampaaksi päätymisestä. Oli aika jolloin vanhempien parisuhdekriisi sai heiltä voimavarat niin vähiin, että vaikka veljeni uhkasi puukolla kurkkuani, äiti ei vieressäni pystynyt toimimaan rajoittavana. Onneksi veli itse laantui kun hiljenin. Lisäksi minua ei huomioitu, ei tervehditty eikä annettu puheensijaa yhteisessä ruokapöydässä. Lisäksi äiti tiuski minulle tilanteissa, joissa itkin sitä, ettei kukaan ymmärrä minua. Oli haastava elää omaa murrosikää, kun vanhemmat olivat taantuneet itse vähän asiattomiksi. Isällä oli toisia naisia ja vaikka olin pienenä isän tyttö, ei paikkaani enää nuorempana isän tyttönä ollutkaan. Äiti purkasi isään kohdistuvan vihansa minuun ja tuhosi itsetuntoani muistuttamalla, että en ole niin erikoinen kuin luulen olevani.

Kerrohan toki lisää kiusaamisen kokemuksesta jos haluat!

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 04.06.2019 klo 17:10

Täällä yksi kohtalotoveri!

Olen sinua vanhempi, mutta edelleen kärsin epäluottamuksesta ja ajoittain suoranaisesta pelosta toisia ihmisiä kohtaan. Tunnen itseni hyödyttömäksi ali-ihmiseksi, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä, paitsi ehkä kiusatakseen tai hyväksikäyttääkseen. Eli ihmissuhteet ovat haastavia. Ymmärrän kyllä itsekin, että saatan olla aika vaikea ihminen, ja se saa minut tuntemaan itseni aina vain kelvottomammaksi.

Näin siitäkin huolimatta, että kiusaaminen rajoittui vain yläasteelle, lukiossa olin "vain" totaalisen yksinäinen. Mutta totta puhuen se tuntui yläasteen jälkeen suorastaan luksukselta, kun sai olla rauhassa ja omissa oloissani.

Kotonakin oli aika kireä tunnelma. En tiedä olinko varsinaisesti kiusattu kotona vai oliko kyse vanhempieni taitamattomuudesta, epäkypsyydestä, jaksamattomuudesta tai omista ongelmista, mutta aika välinpitämättömästi ja kylmästi minua kohdeltiin. Tuntui, että vanhempani eivät alkuunkaan ymmärtäneet murrosiän myllerryksen vaikutusta käyttäytymiseen, joten konflikteja syntyi. Ikään kuin paha olo olisi ollut oma vikani, ja mitä paskempi fiilis minulla oli, niin sitä kylmemmin minua kohdeltiin. Kiusaamisesta en koskaan ole heille kertonut, koska en pätkän vertaa luottanut heihin.

Käyttäjä Nuotiokuutti kirjoittanut 05.06.2019 klo 08:38

Kiusaamisen jälkipuinti aikuisiällä ja ns ptsd kiusaamisesta on sellainen aihe josta olisi hyvä saada enemmän keskustelua, tuntuu että se on tietynlainen tabu. On mediseksikästä olla kiusaamista vastaan ja sitä ehkäisevä, mutta sitä jo kokeneet jätetään oman onnensa nojaan.

Minulla meni vuosia ymmärtää että moni ajatus- ja käytösmalli on suoraa seurausta kiusaamisesta. Kohtasin sitä alakoulussa: isoimman jäljen jätti henkinen ja sosiaalinen eristäminen kaverien toimesta, kaveerattiin vain silloin kun se oli itselle eduksi. En vieläkään 20 vuotta myöhemmin osaa käsitellä ihmissuhteita normaalisti, vaan lähtökohta on aina se että olen nokkimisjärjestyksen viimeinen ja paikkani on olla näkymätön mutta käytettävissä. Avaan itseäni ihmisille todella huonosti ja ylitulkitsen kaiken negatiivisesti, häsellän ja takerrun. Olin myös todella herkkä ja ahdistunut lapsi, joten aikuiset käskivät karaistua ja pitää itse puoliani.

Nyt aikuisena olen potenut pahaa oloa siitä etten ole "oikealla tavalla" kiusattu. Minua ei tönitty ja lyöty, eikä nimitelty niin isolla yleisöllä. Jonkin aikaa mietin että ehkä minua ei oikeasti kiusattu vaan suurentelin vain, olin liian herkkä. Olen myös unohtanut monia kiusaamiseen liittyviä kokemuksia, joten palapeli on aika sekava.

Käyttäjä Ayale kirjoittanut 05.06.2019 klo 14:26

Kiusaaminen voi jatkua vielä aikuisiälläkin ja useassa työyhteisössä ilon aiheena on jutella pahaa jostakin ihmisestä. Pitäisi muistaa itse toimia toisin ja olla hymyilemättä sellaisille jutuille.

Tuossa  yllä muistelin perheessä kokemaani kiusaamista. Mieleeni tuli, että myös ystäväpiirissä koin samoihin aikoihin sellaista ringistä ulos sulkemista. Kun tulin rinkiin, rinki suljettiin minulta ihan konkreettisesti. Aika nolo tilanne. Jouduin sitten olemaan itsekseni ja jotenkin tulin araksi ja aloin miettiä, että minulla ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa kenellekään. Alkoi hermostuttaa jos joku oli kanssani. Suorituspaineita ne ehkä olivat. Nóttin maininta hyödyttömyyden tunteesta ja kokemuksesta siitä, että on alempiarvoinen kuin muut ovat tuttuja ilmiöitä minullekin.

Mitenköhän kiusaamisen jälkipuintia voisi tehdä aikuisiällä Nuotiokuutti? Kun siitä mainitsit.

Käyttäjä Willi kirjoittanut 06.06.2019 klo 16:33

Mulla on kiinnostus ihmisiin mennyt täysin kiusaamisen takia. Pyrin esittämään kummiskin jotta tulisin toimeen tai saisin edes välillä samoja mahdollisuuksia oppia asioita mitä ikäiseni tekevät, jotka esim joku suosittu saisi oikeilla kontakteilla tai rikas harrastuksista.

Jos löytäisin ihmisiä joiden kanssa olisi puitteet kostaa muutamalle entiselle kiusaajalle, olisin tyytyväinen. Oon kyllästynyt moraalisaarnaajiin ja siihen miten kiusaajista viljellään kuvaa että hekin ovat uhreja - se ei oikeuta niiden tekoja tai sitä että jätetään rankaisematta. Oon myös kyllästynyt olemaan aina se "parempi ihminen", vaikka moni asia mitä kiusaajien tekojen takia olen uhrannut, ei välttis olisi ollut pitämisen arvoistakaan. Silti, itsetunto ei korjaannu jos olen ikuisesti vankina toisten alapuolella ja kukaan ei kunnioita. En oo saanut kunnioitusta panostamalla asioihin joista pidän ja kiusaajat koettavat aina repiä kaiken ilon pois saavutuksista myös. Joten saiskohan itsetuntoboostin sitten kiusaajien kustannuksella kun ei muu auta.