Hyvä kun laitoit tämän ketjun alulle. Herr Karamazovillakin varmasti on ideaehdotuksia lukemisiin.  Itelleni uusi tuttavuus on tämän niminen kirjailija: Joel Haahtela. On lääkäri ja kirjoittanut aika ahkerasti. Äänikrijanakin on ainakin yksi:Adelen kysymys (2019). Celiaäänikirjat on tarkoitettu näköesteisille, mutta sai sen lainata kuitenkin kuuntelun ajaksi kun palautti mahd.pian. Näitä en ole vielä lukenut..

Tähtikirkas, lumivalkea (2013)

Mistä maailmat alkavat (2017) ja

Hengittämisen taito on uusin (2020),

muitakin on mutta nämä nyt vaan kotona. Kirjailijan tapa kertoa tarinoitaan on mukaansavievä, luvut lyhyitä ja ajatusta ei liikaa. Ite olen pätkälukija, joten pätkissä luen kun ei milloin ole aikaa pidempään ja sitten kokoan pätkiä yhteen pomppien loppuun joka vetää kirjan viestin, mitä kirjailija halusi sanoa kirjalla. Nämä kuuluu kai tuohon sarjaan 'uppoaa' 🙂

Minulla ei ole mitään kirjaideaa, ainakaan vielä..

Mutta hyvä, että tämmöisen ketjun alotit ja toivottavasti laitat itsekin lisää kirjavinkkejä.

Okei. Täytyy käydä kirjastossa katselemassa, että löytyisikö noita kirjoja. Mulla on kyllä vielä niin monta kirjaa kesken, että pitää ne lukea ensiksi loppuun.

Olen nyt lukenut niin paljon noita Hessen kirjoja, että olen uponnut niitten maailmaan. Jotenkin niin koukuttavia. 🙂

Sinussa on syvyyttä kun yllät Hessen ajatuskuvioihin.... 👍😀

Hessen kirjoissa on aina jotenkin sellainen hieno tunnelma. Jotenkin sellainen kaihoisa, mutta nautittava.

Ja niitä voi lukea moneen kertaan ja aina niistä saa jotain irti.

Olen tilannut nyt netistä antikvaarien sivuilta kirjoja.

Minun on nyt pidettävä sivussa lukemiset. En jaksa oikein mitään. Aurinko paistaa kutsuvasti mutta uni taitaa siepata.

Minua auttaa ja kiehtoo henkevät ja filosofiset kirjat, koska ne tuntuu avaavan ajatuslukkojani. Ei nyt ehkä ihan kaunokirjallisuutta ole, mutta kumminkin. Muutama hyvä esimerkiksi:

Susan Cain - Quiet (Hiljaiset?)

Ekhart Tolle - Läsnäolon voima

Lao-Tsu - Tao te Ching

Minua myös kiinnostavat filosofiset kirjat. Siitä hyvä asia tuo lukeminen, että se vie koko keskittymiskyvyn ja silloin ei pohdi kaiken maailman murheita. Äänikirjat myös hyviä...

Minä pidän teologisista kirjoista.

Kari Kuula Hyvä, paha ja synti.

Kari Kuula Paholaisen biografia, pahan olemus, historia ja tulevaisuus.

Katkelma kirjasta, joka "kosketti": Agatha Christie-Neiti Lemon erehtyy:

"Hän on hyvin heikko eikä kerta kaikkiaan varjele ollenkaan omaa terveyttään. Joissain suhteissa hän kaipaa huolehtimista kuin lapsi, vaikka onkin niin itsenäinen. Hän todella tarvitsee jonkun, joka pitää itsestään huolta."

Poirot huokaisi. Hän tunsi yhtäkkiä olevansa hyvin väsynyt rakkauteen... Ensiksi oli ollut Celia, joka oli katsellut jumaloivan spanielin silmin (söpöjä koiria) nuorta Colinia. Ja nyt tässä oli Patricia, joka näytti vakavalta madonnalta. Tunnetusti täytyi rakkautta olla, ihmisten täytyi tavata ja yhtyä, mutta hän, Poirot, oli armeliaasti ohittanut kaiken. Hän nousi seisomaan.

"Sallitteko minun, mademoiselle, pitää sormustanne hallussani? Palautan sen teille huomenna aivan varmasti."

"Olkaa hyvä, kaikin mokomin, jos haluatte", Patricia sanoi melkoisen hämmästyneenä

"Olette hyvin ystävällinen. Ja olkaa varovainen, mademoiselle"

"Varovainen? Mitä minun pitäisi varoa?"

Nyt nämä murhakirjat, Hercule Poirotit ja neiti Marplet ovat sen verran mieleen että tämä kirja, olisiko seitsemäs jota nyt luen? Ehkä jossain vaiheessa uudempiin kirjoihin?

Mielenkiintoisia noi muutkin kirjat. Harmi ett pelkän nimen perusteella en lähde lukemaan oikein uutta kirjaa. Jonkun pitäisi siitä kertoa houkuttelevasti. Hercule Poirot kirjoja on helppo lukea, koska on ensin katsonut kaikki elokuvat ja muistaa suunnilleen kuka on murhaaja. Tällöin ei tarvitse lukiessa vaivata liikaa päätään että "kukahan se nyt on" vaan voi keskittyä vaan lukemiseen. Näissä salapoliisikertomuksissa on juonikiemuroita kuin kulholisessa spaghettia niin että en arvaisi edes murhaajaa

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Itse olen lukenut nyt Hemingwayn Jäähyväiset aseille - kirjaa. On hyvä. Ehkä Hemingwayn paras.

En ole ikinä lukenut mitään murhamysteeri kirjaa. Pitäisi varmaan joskus...

Suosittelen Hessen Arosutta jälleen. Paras kirja, jonka olen lukenut. Olen taas sitä lueskellut.

Loistavaa pohdintaa siinä. Juuri ihmisen olemassaolosta ja muustakin...

Minulla on ilmeisesti lukivaikeus ja keskittymisvaikeus ja masennuksen johdosta motivaatiovaikeus. Siksi en ole yleissivistynyt. Tulee mieleen vain Brechtin Galilein elämä -näytelmä, Jack Londonin Merisusi, Endre Adyn runot, Mannin Tohtori Faustus, Joel Haahtelan Tähtikirkas lumivalkea, Pentti Haanpään Kenttä ja kasarmi... mutta joo, en ole lukenut mitään... ehdin kuolla ennen kuin todella lopetan masentuneena murjottamisen ja alan lukea... Esim. Dostojevskin Idioottia en ole koskaan saanut alkuun. J. K. Ihalaisen runot ovat kovaa kamaa.

Kaislikossa suhisee -kirja

Moi

Richards Powers; Ikipuut, R. Pirsig; Zen ja moottoripyöränkunnossapito käsikirja,

Hesset, Dostojevskit oon lukenut...ja Hemmigwayt.