Kun sä nouset tästä, niin sulla on paljon mahdollisuuksia. Päivät kuluu mielekkäästi ja jaksat nousta normaaliin aikaan ylös sängystä. Et vietä siellä puolikasta vuorokautta. Et mieti viiltelyä, et itsemurhaa. Et kelaa typeriä asioita päässäsi. Millä ei oikeasti ole mitään väliä. Mutta yrität miettiä edes jotain, jotta pääsi sisällä tapahtuisi edes jotain. Saat käytyä joka päivä suihkussa. Roskat ei keräänny ympäriinsä ja lattiat eivät kasaudu täyteen papereita. Läpikäymättömiä. Näet valoa siellä missä sitä ei ennen ollut.
🌻🙂🌻 tsempitykset sinne! 🌻🙂🌻
Itse olen aikoinaan myös kärsinyt "ei jaksa nousta sängystä, sanon itseni irti koko yhteiskunnasta!" ilmiöstä kun aivan liikaa ristiriitoja kun en halunnut elää tietynlaista elämää vastoin tahtoani. Millään ei oikeastaan ollut mitään väliä. Ruokavalionikin oli vain jonkin verran karkkia (paljon varastossa), koska ei vain syöminen kiinnostanut ja se oli vähäisin murheeni.
Joskus olisi varmaan kiva kurkistaa tulevaisuuteen jonkun toisen kertomana ja nähdä jotain toisesta näkökulmasta? Tässä kolme kryptattua viestiä linkkien muodossa ja niiden sanoman itse päätät mitä ne EHKÄ yrittävät sinulle kertoa. Muistathan että kaikkea voi tulkita väärin, sillä jokainen meistä reagoi eri yksityiskohtiin erilailla. Tärkeämpää on siis kuunnella sanomaa. Klikkaa siis linkkejä ja laita silmät kiinni... saatat nähdä silloin jotain erityistä....
1) http://www.youtube.com/watch?v=GPT4nh7JZc4
2) http://www.youtube.com/watch?v=K30QonTVlV0
3) http://www.youtube.com/watch?v=ETvTBMYVNJg
Lopuksi ehkä hieman raju (suurinpiirtein kun en muista tarkkaan) lainaus mietelauseeksi...
"Aiotteko edes yrittää taistella tätä ylivoimaista petoa vastaan ja ehkä kuolla.... vai aiotteko odottaa kuolemaa polvillanne?"
- Alien the movie
P.S. Olethan armollinen itsellesi! 😉
ElämänValo kirjoitti 5.12.2011 15:14
Itse olen aikoinaan myös kärsinyt "ei jaksa nousta sängystä, sanon itseni irti koko yhteiskunnasta!" ilmiöstä kun aivan liikaa ristiriitoja kun en halunnut elää tietynlaista elämää vastoin tahtoani. Millään ei oikeastaan ollut mitään väliä. Ruokavalionikin oli vain jonkin verran karkkia (paljon varastossa), koska ei vain syöminen kiinnostanut ja se oli vähäisin murheeni.
Kiitos ElämänValo ja jen-niina!
Syöminen ei tosiaan kiinnosta kauheasti, herkut kyllä.
Tänään mietin taas mitä sanoisin sinulle. Ottaisitko hitaasti. Voiko tästä hitaammin ottaa? Solmu jota yrität aukaista on kertautunut, nyt niitä on useita. Et toimi itsesi asettamissa rajoissa, vaan yhteiskunnan. Se ei ole sinulle hyväksi. Mietit näytätkö ulkoisesti niin paljon paremmalta, kuin mitä sisässäsi tunnet, että sinua kohdellaan "kuin tervettä". Ne solmut ei aukea, kun pyrit täydellisyyteen. Tiptop. Voi kun sen Tiptopin voisi viskata jonnekin. Ei lähde ei sitten millään. Ei uskoisi, että se elää sisälläsi, jos näkisi asuntosi. Se tiptop on käytettävissä rajoitetusti. Huomenna ehkä välähtää. Koita pärjätä!
Pompula kirjoitti 15.12.2011 15:50
Huomenna ehkä välähtää. Koita pärjätä!
Tuntuu pahalta, kun miettii mikä se välähdys oli? En muista enää, vaikka se jossakin vaiheessa tuli.
Tämä itselle kirjoittaminen on yhdenlainen henkireikä. Joulu on mennyt yöpuvussa. Suihkussa kolmen päivän aikana kerran. Tekisi mieli lohduttaa, auttaa, kun lukee toisten tarinoita, mutta paukut ei riitä. En tiedä mitä sanoa, en osaa sanoa. 😞
Joulu on mennyt kaiken tekemisen parissa. Välillä ihmettelen miten keksin kaikkea. Ihmettelenkö? Päivät on jonkinlaista mössöä, josta noustaan seuraavaan.
Kuvitelkaa huomenna on tapaninpäivä! Ihanaa, joulu pian ohi ja tämä vuosi. 🙂👍
Odotellaan parempaa
Olen ihan pöpperössä. Aamulla hampaita pestessä mietin entistä työpaikkaa. Työpaikkaa jossa en ole vuosiin ollut. Keskity hampaisiin, keskity hampaisiin. Palaa takaisin!
Miksi ihmeessä ajattelen menneitä?
Ystävänpäivä, ai tänään on ystävänpäivä.
Kirjoitan kuin ranskalaisin viivoin. Helpompaa, voi ohittaa kipukohtia.
Miksi tuo kello juoksee. Kauppaan, apteekkiin. Tämän päivän urakka. Josta selviän?
Virtuaalihali muille menninkäisille! 😴
"Empaattinen, älykäs ja taitava." Tuon lauseen luin jostain viestiketjusta, kun oli kyse terapeutista. Mistähän sellaisen saisi? Mistä marketista? Tämä hoitosysteemi missä hoitaja vaihtuu koko ajan on ihan syvältä. Se empaattinen, älykäs ja taitava oli silloin vuonna x. Sen jälkeen on ollut sekalaista porukkaa, jonka mielenliikkeitä pitää vaan arpoa.
Suututtaa, itkettääkin.
Ei taida tässä Suomen maassa kukaan olla niin arvokas, että hoitosuhde olisi pysyvä, päämäärätietoinen, johdonmukainen, ja mitä muita laatusanoja tähän nyt keksisi?
Itsestä tuntuu, kun olisi puusta pudonnut. Polku hukassa. 😭
Pitäis kirjautuakin, että pääsis kirjoittamaan. Kirjaimet tosin tänään hyppivät ihan miten sattuu. Luulin,e ttä minulla on ahdistuskohtaus, ennen kuin tajusin, että tämä onkin paniikki. Kaksi ahdistuspilleriä jo otettu, mutta ei tämä ei mene pois! Tuntuu kamalalta. Ihan kun koko kropan ylikierrokset. Eilen tuli hyvä, itku. Saisinpa vain itkeä ja maata pimeässä. Tuo kevätauringon pistävä valo ei ole nyt hyvä. Mietin myös että tämä oman ketjun pitäminen on kuin jotenkin nousisi muiden yläpuolelle. Turhia mietteitä kai. En jaksai, enkä haluais mitään. Haluaisin vaan olla. Saanko? Välillä kyllä tuntuu, että kuolen tähän oloon. Eikä mistään ole helpotusta. Minulla oli suunnitelmia tälle päivälle, mutta toimiminen ei ole suunnitelmien tasolla. Välillä tuntuu siltä, että pitäisi pyytää anteeksi sitä, että on olemassa.
Yritin myös keksiä keinoja miten päästä tästä ahdistuksesta/panikoinnista. Onnistuinkin. Vielä en tiedä tuota toteutusta.
Saisinko peruuttaa tämän elämän. Peruuttaa syntymiseni. Olisi niin paljon helpompaa olla olematta.