Ketipinorin lopettaneita?
Olen elämästäni arvioidakseni 5-7 vuotta nyt syönyt ketipinoria nukahtamistarkoitukseen, vaikka käsityksieni mukaan kyseistä lääkettä ei edes suositeltaisi sellaiseen käytettävän. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian diagnooseja minulla ei ole, jotka ovat ilmeisestikin pääasiassa ne diagnoosit mihin tätä lääkettä kuuluisi määrätä.
Päätin nyt kuitenkin, että haluaisin tästä ikuisesta ketipinor koukustani eroon ja lopetin lääkityksen kolmisen päivää sitten. Olen koko tämän ajan mennyt sillä pienimmällä mahdollisella annoksella (25mg) eikä kroppani ole käsittääkseni mitään toleranssia sille kasvattanut ettäkö annosta olisi tarvinnut nostaa. Pienestä annoksesta huolimatta en kuitenkaan ole fyysisesti kykenevä nukahtamaan ilman lääkettä.
Olen tähän pahimpaan vaiheeseen hankkinut kaupasta melatoniinia, jossa myös kolme eri yrttiä joiden ainakin väitetään auttavan jotenkin nukahtamiseen/unen laatuun. Toistaiseksi melatoniini ei kuitenkaan ole nukahtamiseen positiivisella tavalla vaikuttanut, mutta päätin että sitä aion nyt kuitenkin säännöllisesti syödä suunnilleen samoihin aikoihin, josko se jotain triggeröisi aivoissani että ne itse alkaisivat erittää melatoniinia silloin kun kuuluisikin.
Olen periaatteessa koko päivän aivan helvetin väsynyt ja odotan että pääsen vihdoin illalla sänkyyn ja nukkumaan, mutta välittömästi kun painan pääni tyynyyn niin pulssini nousee korkeaksi ja hengitys tuntuu haastavalta, mikään asento ei ole hyvä enkä yhtäkkiä enää saakaan unta. Sohvalla telkkaria katsoessani illalla olen ihan valmis nukahtamaan, mutta jotain siinä makuuhuoneeseen siirtymisessä tapahtuu, että yhtäkkiä ei väsytäkään enää ollenkaan.
Olen yrittänyt sitä klassista positive vibes only ajattelua, eli en siis mitenkään aktiivisesti pitkin päivää mieti että ”mitä jos en tänäkään yönä saa unta”, olen rauhoittanut ilta/yöajan, etten esim. räplää puhelinta ennen nukkumaanmenoa, en juo kofeiinia enää kuuden jälkeen, käytän melatoniinia, pidän huolta päivärytmistä, syön hyvin, juon paljon vettä, ulkoilen joka päivä, pyrin harrastamaan joogaa jaksamisen mukaan, johon liittyy vähän mindfullness aspekti myös.
Vaikka tätä virallisesti onkin jatkunut vasta 3 yötä, niin silti sellainen pieni epätoivo alkaa kohta olla vireillä ja haluaisin mielelläni kuulla muiden kokemuksia lääkkeen lopettamisesta tai jotain mahdollisia vinkkejä miten päästä tästä kaudesta yli. Unettomuudesta olen kärsinyt 10 vuotta ja pahimpana kautena elin kuukauden putkeen niin, että sain jokaisena yönä vain 2 tuntia unta tai vaihtoehtoisesti en ollenkaan ja sen aikana olin aivan pihalla millä planeetalla edes olen ja päädyinkin itse haahuilemaan päivystykseen. En haluaisi saattaa itseäni mihinkään psykoosi mielentilaan, mutta en myöskään haluaisi luovuttaa lopettamisen suhteen, sillä en haluaisi lopun elämääni nukahtaa neuroleptien varassa.
Laitan vähän lisää raporttia lopetusyrityksestäni. Ketipinoria menee nyt 50 mg joka kolmas ilta. Eli olen todella paljon vähentänyt kesän aikana, kun aiemmin meni 100 mg joka ilta. Muina iltoina otan melatoniinia, mutta rehellisesti sanoen se ei suuresti auta. Nukun vasta aamuyöllä. Uniongelmien lisäksi ei ole tullut muita vieroitusoireita.
Olen edelleen harventanut niin, että otan sen 50 mg tarvittaessa, nyt korkeintaan kerran viikossa. Luonnollinen uni on selvästi alkanut palautua, mutta helle on haitannut nukkumista. Melatoniinin koin aika turhaksi, joten siitäkin luovuin. Olen aika tyytyväinen edistymiseeni tässä lopettamisessa, Ketipinor lopulta aika turha lääke tässä vaiheessa elämääni.
Minulla on mennyt seroguel 300mg syksy 2003 lähtien,2007 sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. En osannut yhdistää serogueliin. 2014 päätin ajaa lääkkeen alas,vähensin 25mg/ kk,se onnistui hyvin,aikaa annoin itselleni vuoden,kunnes annos oli 25mg,en enää nukkunut,pelkäsin koko nukkumaanmenoa. Neuvoivat heti syömään taas 200mg,ajattelin,että olkoon,syön sitä, jotta oloni on tasainen. Vuodet ovat vierineet,vaivat fyysisessä terveydessä lisääntyneet,otin vähentämisen esille...periaatteessa lupa on lopettaa,mutta ei mielellään...aloitin taas vähentämisen,ajattelin,etten stressaa,vaikka menisi 2 vuotta. Olen nyt ollut 100mg tasolla, ja pysyn tässä toistaiseksi. Kun lääke aikanaan määrättiin,en voinut kuvitellakaan, kuinka huolettomasti lääkärit syöttävät sitä vuosikymmeniä ajattelematta,miten muu terveys rapautuu...kolesterolilääkkeet ovat tulleet myös kilpparin lisäksi, ja uskon kaiken osittain johtuvan 20v.ketipinor kuurista. Minulla oli traaginen kokemus 2003, ja sen johdosta lääke aloitettiin,minkäänlaista seurantaa, tai kyselyä lääkkeen käytöstä ei ole ollut,edes verikokeita ei ole, kuin vaatimalla saanut. Uskon,että aikanaan oli tarpeeseen,mutta tässä on mennyt vuosikymmeniä,eikä saa muuta vastausta kuin,että ei kannattas kokonaan lopettaa yms. Riippuen kuka nyt tk:ssa satttuu vastaamaan. Olen jo yli 50v.haluaisin,etten seuraavaksi sairastu dementiaan lääkkeen takia. Kiitollinen vertaistuesta. Minulla ei ole muuta psyykenlääkettä, eikä koskaan yli tuon 300mg määrätty tuotakaan.
En minäkään yritä psykoosinestolääkkeestä (Peratsin) luopua, se on ollut vuodesta 2014. Ketipinorista nyt luovuin, kun se oli vain nukahtamislääkkeenä. Vaikka alku oli hankala, olen nyt saanut nukutuksi ihan tyydyttävästi.
Kyllä psyykenlääkkeillä on myös haittapuolensa ja ne sekoittavat aineenvaihduntaa. Painonnousu on eräs sivuvaikutus, jota vastaan taistelen.
Minulla on vaikea tinnitus, joka vaikeuttaa unen saamista ja laskee mielialaa. Olen ottanut vuosien ajan yhden 25mg tabletin 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa. Pitkään aloittamisen jälkeen oli sekava, ajdistus ja zompimainen olo. Viikkojen kuluttua nuo vaivat helpottuivat ja nykyisin yksi tabletti on välttämätön ottaa iltaisin. Joskus olen ihmetellyt nukahtamisvaikeutta ja pinnallista unta. Aamulla olen sitten huomannut unohtaneeni ottaa lääkkeen. En ole havainnut enää vuosiin mitään sivuvaikutuksia. Jos ottaisin enemmän ja päiväsaikaan, niin auton rattiin ei olisi menemistä.