Ketipinorin lopettaneita?
Olen elämästäni arvioidakseni 5-7 vuotta nyt syönyt ketipinoria nukahtamistarkoitukseen, vaikka käsityksieni mukaan kyseistä lääkettä ei edes suositeltaisi sellaiseen käytettävän. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian diagnooseja minulla ei ole, jotka ovat ilmeisestikin pääasiassa ne diagnoosit mihin tätä lääkettä kuuluisi määrätä.
Päätin nyt kuitenkin, että haluaisin tästä ikuisesta ketipinor koukustani eroon ja lopetin lääkityksen kolmisen päivää sitten. Olen koko tämän ajan mennyt sillä pienimmällä mahdollisella annoksella (25mg) eikä kroppani ole käsittääkseni mitään toleranssia sille kasvattanut ettäkö annosta olisi tarvinnut nostaa. Pienestä annoksesta huolimatta en kuitenkaan ole fyysisesti kykenevä nukahtamaan ilman lääkettä.
Olen tähän pahimpaan vaiheeseen hankkinut kaupasta melatoniinia, jossa myös kolme eri yrttiä joiden ainakin väitetään auttavan jotenkin nukahtamiseen/unen laatuun. Toistaiseksi melatoniini ei kuitenkaan ole nukahtamiseen positiivisella tavalla vaikuttanut, mutta päätin että sitä aion nyt kuitenkin säännöllisesti syödä suunnilleen samoihin aikoihin, josko se jotain triggeröisi aivoissani että ne itse alkaisivat erittää melatoniinia silloin kun kuuluisikin.
Olen periaatteessa koko päivän aivan helvetin väsynyt ja odotan että pääsen vihdoin illalla sänkyyn ja nukkumaan, mutta välittömästi kun painan pääni tyynyyn niin pulssini nousee korkeaksi ja hengitys tuntuu haastavalta, mikään asento ei ole hyvä enkä yhtäkkiä enää saakaan unta. Sohvalla telkkaria katsoessani illalla olen ihan valmis nukahtamaan, mutta jotain siinä makuuhuoneeseen siirtymisessä tapahtuu, että yhtäkkiä ei väsytäkään enää ollenkaan.
Olen yrittänyt sitä klassista positive vibes only ajattelua, eli en siis mitenkään aktiivisesti pitkin päivää mieti että ”mitä jos en tänäkään yönä saa unta”, olen rauhoittanut ilta/yöajan, etten esim. räplää puhelinta ennen nukkumaanmenoa, en juo kofeiinia enää kuuden jälkeen, käytän melatoniinia, pidän huolta päivärytmistä, syön hyvin, juon paljon vettä, ulkoilen joka päivä, pyrin harrastamaan joogaa jaksamisen mukaan, johon liittyy vähän mindfullness aspekti myös.
Vaikka tätä virallisesti onkin jatkunut vasta 3 yötä, niin silti sellainen pieni epätoivo alkaa kohta olla vireillä ja haluaisin mielelläni kuulla muiden kokemuksia lääkkeen lopettamisesta tai jotain mahdollisia vinkkejä miten päästä tästä kaudesta yli. Unettomuudesta olen kärsinyt 10 vuotta ja pahimpana kautena elin kuukauden putkeen niin, että sain jokaisena yönä vain 2 tuntia unta tai vaihtoehtoisesti en ollenkaan ja sen aikana olin aivan pihalla millä planeetalla edes olen ja päädyinkin itse haahuilemaan päivystykseen. En haluaisi saattaa itseäni mihinkään psykoosi mielentilaan, mutta en myöskään haluaisi luovuttaa lopettamisen suhteen, sillä en haluaisi lopun elämääni nukahtaa neuroleptien varassa.
No, Ketipinorin lopetus ei o helppo...vaikka Lääkärit sanoisi mitä tahansa.
Puolita 25mg, ja sillä kuukausi, sitten 1/4 25mg, ja sillä noin kuukausi tai kaksi...sitten kun 1/4-osa alkaa unohtumaan iltaisin, voi ajatella lopetusta.
Edellinen ei ole mikään patentti, mutta niin mä tekisin...teen kun sen aika on.
Voimia!
Ketiapiini, minulla ei ole kokemusta kyseisen lääkkeen lopettamisesta, mutta jaan kokemuksen unettomuudesta. Minullakaan mitkään luettelemasi keinot, joita tavallisesti ehdotetaan unen parantamiseksi (esim. ei laitteiden käyttöä lähellä iltaa, ei kofeiinia, liikuntaa pitää olla muttei liian myöhään, makuuhuoneen tuulettaminen jne.), eivät ole vaikuttaneet uniongelmaan millään tavalla, ei myöskään melatoniini. Haluaisin kertoa tämän, ettet kokisi olevasi ainoa, jos kyseiset keinot eivät sattuisi auttamaan sinullakaan. Lääkärini osasi sanoa heti, etteivät ne autakaan, kun aikanaan valitin asiaa kokeiltuani "kaikkea".
Ymmärsin, että se riippuu ongelmista, joista unettomuus johtuu. Tietynlaisista syistä johtuvaan unettomuuteen noilla keinoilla ei ole mitään vaikutusta. Tai lähinnä ne lisäävät stressiä, jos vielä itse alkaa paniikata esimerkiksi siitä, että niiden pitäisi auttaa mutta koen olevani tässäkin niin huono, ettei auta.
Mulla on skitsofrenia ja Ketipinor nimenomaan unta antamaan, ei siis varsinaisesti skitsofrenian hoitoon. Kerran olen yrittänyt Ketipinorin lopettaa, ei silloin onnistunut. Toisaalta kunnon yöuni on vointini kannalta niin tärkeä, etten hirveästi stressaa lääkkeestä.
Nyt kun asiasta mainitsit Purjevene, niin lähdin eilen sellaisella linjalla etten "ylisuorita" nukahtamista vaan tein periaatteessa mitä huvittaa ja sainkin unta jo joskus 23 aikaan ja heräsin seitsemän aikaan. Mitään hajua ei ole että nukuinko yhtä soittoa tuonne seiskaan asti mutta ei ainakaan nukahtaminen tuntunut ikuisuudelta.
Aloin jo tässä parissa päivässä stressaamaan pelkästään ihan siitä että mitähän iltaisin saa syödä etten nyt vahingossakaan pilaa yöuniani syödessäni nyt tätä greippiä joka on kieltämättä melko kirpeä, piristääkö sekin liikaa. Samoin nukahtamisajasta muodostuu stressiä, kun netissä neuvotaan, että nukkumaan pitäisi mennä aina samaan aikaan ja herätä samaan aikaan, mutta myöskään sängyssä ei saisi turhaan makoilla jos ei saa unta.
En kuollaksenikaan tiedä, että miltä se joidenkin lääkärien ja asiantuntijoiden määrittelemä ideaali iltarutiini näyttää, kun monien artikkeleiden perusteella kahta tuntia ennen nukahtamista et oikeaoppisesti saisi muuta tehdä kuin meditoida, sänkyyn ei saisi mennä ikinä oleskelemaan yhtään aikaisemmin eikä jonkun jutun mukaan sängyssä enää saa edes lukea kirjaa. Lienee parempi vaan kuunnella omaa kroppaansa ja tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu.
Mä yritin just tässä tammikuussa lopettaa ketipinorin, nii sain kauheita paniikkikohtauksia sen jälkeen, joten se jouduttiin palauttamaan takas. Mulla menee iltasin 25 mg.
ketiapiini, kuulostaa hyvältä tuo menettelysi, että kuuntelet omaa kroppaa ja teet niin kuin itsestä tuntuu. Minullakaan ei toiminut se, ettei sängyssä saisi loikoilla hereillä eikä lukea. Yleensä kyllä luen sohvalla, mutta olen maannut sängyssä monta tuntiakin ja välillä ihan rauhallisella mielellä. Välillä tekee mieli nousta ylös, välillä ei.
Joskus tulee parempi yö, joskus huonompi. Se vaan alkaa olla ongelma, jos niitä huonoja tulee liian tiheään. Lääkäri voinee auttaa jollain vaikeassa tilanteessa käytettävällä lääkkeellä, jotta saa nukuttua. Minua auttoi myös se, että tiesin, että minulla on lääkettä, jolla pystyn nukkumaan "hätätilanteessa". Siitäkin tuli turvallisempi olo, mikä varmaan myös hiukan auttaa nukahtamista. Ei haittaa, vaikken nyt nuku, koska voin tarvittaessa nukkua ensi yönä tai seuraavana lääkkeen avulla.
Ehkä nuo ohjeet syömisestä ja meditoinnista ja sängyssä vietettävästä ajasta jne. toimivat jollekulle sellaiselle, jonka uniongelma on peräisin liian epäsäännöllisestä unirytmistä tai jostain juuri hänelle herkkyyttä aiheuttavasta häiriötekijästä, joka sitten poistetaan. En tiedä.
Minulle tk-lekuri kirjoitti ketiä viime tai toissavuoden syksynä, en muista enää kumpana. Silloin oli erittäin vaikea akuutti stressireaktio. Ataraxian kanssa otettavaksi oli ketipinor. Ei tuntunut hyvältä, olin ihan tokkurassa. En alkanut käyttämään, paitsi kerran myöhemmin otin mutta silloinkin tolkuton keinotekoinen lääkehumalaväsymys.
Olen nyt aloittanut Ketipinorin loivan lopetuksen siten, että olen muutaman viikon aikana jättänyt tämän "nukahtamislääkkeen" ottamatta noin 2-3 iltana viikossa (tabletti on hankala puolittaa). Olen käyttänyt Ketipinoria noin kahdeksan vuotta, annostus 100 mg. Kun en tabua iltaisin ota, en myöskään juuri nuku, ja uni on parhaimmillaankin hentoista. Ehkä luonnollinen uni palautuisi paremmin, jos olisin kokonaan ilman lääkettä, mutta en kuitenkaan ole uskaltanut lopettaa sitä seinään. Seuraavaksi alan varmaan ottamaan joka toinen ilta.
Siinä vaiheessa kun yksinkertaisesti vaan unohdan koko napin, olen jo pääsemässä siitä etäämmälle. Toistaiseksi käytän suht säännöllisesti 25mg Ketipinoria nukahtaakseni. Näillä kymmenillä (6) unella taipumus loppua 5h tai 6h jälkeen. Rannekkeen mukaan unenlaatu kuiten useimmiten hyvä. On välillä tosi huonokin.
Jyrkensin nyt lopetuskäyrääni niinkin radikaalisti, että yritän ottaa Ketipinorin vain joka kolmas ilta. Viime yö meni jo vähän paremmin ilman lääkettä. Unta ei voi kehua, mutta se oli kohtalaista. Vaikka jo vanha alan ollakin, en ole vieläkään mikään aamuvirkku. Varhaisaamun tunnit on mulle ihaninta uniaikaa.
Väsyttää kovasti aamulla ja koko aamupäivän, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Otan tosiaan Ketipinorin enää kahtena iltana viikossa. Sen kerran kun sen ottaa, tuntuu tekevän entistä tokkuraisemman olon.
Muita vieroitusoireita ei ole ollut kuin unen vähyys ja hentous. En mielestäni stressaa erityisesti unen saannista, työssäkään ei ole tällä hetkellä suurta painetta, mikä heijastuisi nukkumiseen.
Huonosti nukuttu yö takana, ja sen myötä päivä on käynnistynyt vaatimattomasti. Ensi yöksi otan melatoniinia unta avittamaan. Yllättävän vaivattomasti kuitenkin sujunut tämä Ketipinorista irrottautuminen. Kahvia en taida uskaltaa tänään juoda ollenkaan, etten ylivirity enempää.
Miten teillä muilla sujuu nukkuminen näinä kesäöinä? Nyt ei ole ainakaan hellekautta unia pilaamassa, ei tarvitse kieriskellä hikisenä lakanoissa.
Mä en pysty lopettamaan ketipinoria. Rivatril ensin pois.
Jos jollain ei ole Ketipinoriin välttämätöntä syytä käyttää, ja miettii, millä saisi unta, yksivaihtoehto melatoniinin tilalla on Sedonium. Melatoniini ei kaikille unta anna syystä tai toisesta.
Sedonium on lääkkeenomainen tuote. Kokeilin sitä jossain vaiheessa ja minulle se ohjeen mukaan käytettynä toimi. Yhden pakkauksen verran käytin, sain unet ja olin siltä osin tyytyväinen.
Oli tarkoitus pyrkiä pois näistä unta antavista, mutta en saanut itseä liikkumaan niin paljoa että olisin luontaisesti nukahtanut. Ajattelen liikunnan olevan omalla kohdallani se olennainen unta lisäävä tekijä. Bipolaarisena haluan säilyttää mahdollisimman hyvän tasapainon jonka vuoksi en pyri pois ketipianiinin käytöstä kai koskaan kokonaan. Hyvässä tilanteessa onnistuu harventaa, mutta itsen tuntien hyvä vaihe on lyhyenlainen, jonka vuoksi kiusaan itseä vähemmän kun hyväksyn tämän lääkkeen tuen, niin minimaalisena kuin mahdollista.
Viime yön unta voisi jo luonnehtia melkein tyydyttäväksi. Melatoniini auttoi nukahtamaan, mutta heräsin ja valvoin pitkähkön pätkän. Ei kuitenkaan mennyt koko yö unettomana piehtaroidessa.
Yritän pudottaa painoa ja otan siinä kaikki keinot käyttöön. Ketipinorhan lisää ruokahalua ja sekoittaa aineenvaihduntaa ja veren sokeriarvoja ainakin minulla. Voi tietysti olla, että näitä haittavaikutuksia ei tule pienempää annostusta käyttäville.