Keskustelua psykoterapiasta

Keskustelua psykoterapiasta

Käyttäjä sellainen aloittanut aikaan 19.10.2019 klo 09:29 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä sellainen kirjoittanut 19.10.2019 klo 09:29

Nykyään kun hehkutetaan niin paljon psykoterapian nimiin, niin on hyvä suhtautau asiaan myös kriittisesti. Kävin itse 2 vuotta psykoanalyyttisessa psykoterapiassa ja se tuhosi elämäääni paljon. On kyseenalaista leimata vain asiakas/potilas ”kipeäksi” ihmiseksi, jotakin vaan voi mennä ihan kamalan pieleen. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä Valviraan ja kysyä kantelun tekemisestä. Netissäkin siitä on kyllä ohjeet, vaikkakin siellä sanotaan, että suurimmassa osassa tapauksia kantelu ei johda mihinkään. Parhaimmassa(?) tapauksessa ammatinharjoittaja saattaa saada ohjausta? 

Terapeutti sanoi mulle toistuvasti, että tässä ei olla kiinnostuneita totuudesta. Olin tunnustava kristitty ja hän sanoi myös, että psykoterapialla ei ole mitään ”uskonnon” kanssa tekemistä. Hän oli kuitenkin valmis ujuttamaan minulle ateistista filosofiaa. (Myös ateismi on uskonto.) Mitään ei siis ollut olemassa, mikään ei ollut totta. Hänen oikeastaan ainoa menetelmänsä oli istua kädet ristissä, kallistaa päätä, katsoa silmiin ja sanoa imelällä äänellä: ”Niin, sinusta tuntuu siltä.” Niin, mikään ei siis ollut totta ja mitään ei tarvinnut ottaa todesta. Mitään ei tapahdu elämässä oikeasti, on kyse pelkistä tunteista. Jos on ahdistusta, ei sitä oikeasti ole. Jos on masennusta, ei sitä oikeasti ole. Jos on kokenut henkistä väkivaltaa, ei sitä oikeasti ole tapahtunut eikä siitä siis pidä välittää. Mitään kun ei ole oikeasti olemassa. Aurinko ei paistanut oikeasti kauniilla säällä, huoneessa ollut pöytä ei ollut paikallaan oikeasti. (Ymmärtäisin tilanteen, jos vaikka olisin nähnyt pöydän jossakin, missä se ei ollut.)

En ole ollut koskaan psykoottinen, mutta kun käy kaksi vuotta psykoterapiassa eikä tule otetuksi todesta, niin saattaahan tämä sellaiseen johtaa jossakin vaiheessa. 

Miksi sitten kävin niin kauan. Hän ei antanut mun lopettaa, vaikka sanoikin kerran, ettei tulisi mua pyssyn kanssa (se oli ihan ok) kotoa hakemaan. Kun kerran olin tehnyt sopimuksen, sopimusta ei saanut rikkoa. Oma valtava virheeni oli kyllä, että itse hain jatkoa toiselle vuodelle, mutta kun olin niin valtavan hämmentynyt.

Olisiko jollakulla antaa jotakin neuvoa?

 

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 20.10.2019 klo 14:27

sellainen kirjoitti:
"Terapeutti sanoi mulle toistuvasti, että tässä ei olla kiinnostuneita totuudesta. Olin tunnustava kristitty ja hän sanoi myös, että psykoterapialla ei ole mitään ”uskonnon” kanssa tekemistä. Hän oli kuitenkin valmis ujuttamaan minulle ateistista filosofiaa. (Myös ateismi on uskonto.) - Olisiko jollakulla antaa jotakin neuvoa?"

Psykoterapian kenttä on niin kirjavaa siitäkin huolimatta, että/jos KELAn hyväksymästä terapeutista kyse (oliko tämä terapeutti, josta kirjoitit, KELAn terapeutteja?) Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että KELAn "suodatin" olisi pettänyt noin pahasti? (KELA -lääkäreissäkin usein moitteen sijaa?) 

Itsellä takana useita jaksoja psykoterapiaa KELAn kuntoutuksena. Omalle kohdalle sattuneet terapeutit ottaneet todesta, ainakin taitavasti luoneet sen vaikutelman. Sain selvyyttä lähinnä ajattelun tasolla, tunnemaailman käsittelyt ei olleet prioriykkösasioita? Ongelmat terapiaan hakeutuvilla kuitenkin ovat enimmäkseen tunneprobleemeita, niistä yksin vaikeinta saada parempaa otetta. Terapeutin aktiivisuus niiden käsittelyssä saisi olla asiakasta rohkaisevaa, vaikka terapia eteneekin asiakkaan maailmasta käsin.

Mainitsit kristillisen taustasi. Valitettavan usein hoitotaholla työtä tekevät ovat (samanlaisesta) uskosta osattomia ateisteja tai muuten (vain) taloudellisin perustein alalle hakeutuneita. Kuvaamasi terapeutti kuulostaa olleen todella kyvytön kuulemaan sinua. Kunpa kohtaisit oikean terapeutin tuollaisen feikkiterapeutin sijaan. Kuinka selvisit siitä? Ensimmäinen terapeuttini oli psykologi, jälkimmäinen psykiatrinen sairaanhoitaja (VET) kognitiivis-analyyttinen. Lääkärin suositus B-lausunnossa olisi ollut dynaamis-kognitiivinen, mutta näissä maisemissa ei sellaista ollut.

On todella vaikeaa löytää sopiva terapeutti. Tutustumiskäynti ennen terapeutin valintaa kannattaa tehdä etukäteen mietityillä kysymyksillä. Itsellä terapeuttia etsiessä ei ollut sellaista mietittynä, mutta jos vielä hakeutuisin haluaisin ennen terapeutin kanssa työskentelyyn sitoutumista tietää terapeutin taustatyöhistorian, toiminnan viitekehyksen (terapiassa käytettävistä menetelmistäkin) sekä kokea tulevani kuulluksi eli kokea sen, että terapeutista välittyy kiinnostus minuun ihmisenä, ei vaan mahdollisena maksavana asiakkaana. Jos mahdollista, kannattaa tavata terapeutti uudemman kerran, ei kertaistumalta päättää, vaikka terapian tarpeessa terapeuttia hakiessa on hajalla/rikki/voimat vähissä/ja rahatilanne rassaa.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 month, 3 weeks sitten. Syy: (ajatusvirheen oikaisin)
  • Muokattu moderaattoreiden toimesta 1 month, 3 weeks sitten. Syy: -
Käyttäjä Joie kirjoittanut 22.10.2019 klo 10:59

Kyl sä voit ihan hyvin tehdä kantelun. Jos samasta terapeutista tulee useita valituksia, luulisi sillä olevan jotain merkitystä. En tiedä, voiko Kelaan myös ilmoittaa asiasta, jos terapia on ollut osaksi Kelan korvaamaa?

Sinun kannalta varmaan kumminki ensisijaista, että pystyisit jotenki käsittelemään asiaa. Ihan totta, että epäonnistuneista terapiasuhteista ei kovin paljoa puhuta! Uskoisin kuitenkin, että ne kokemukset ei silti kovin harvinaisia ole.

Minusta ei oo mitenkään merkillistä, että et pystynyt / osannut irtautua terapiasuhteesta aikaisemmin. Siihen on varmaan useita syitä. Siinä on aika haavoittuvassa asemassa, ja jos vointi on huono, ei välttämättä ole voimavaroja puolustaa itseään ja etsiä parempaa. Jos on ekakertaa terapiassa, mistä sitä edes tietää millaista sen pitäisi olla.