Jarha, työelämästä. Mulla ei ainakaan ole haittaa ollut siitä, että olen hyvin avoimesti kertonut ADHD-jutustani töissä. Päinvastoin. Olen saanut muokattua toimenkuvaani niin, että kolleega hoitaa meidän taloushallinnon byrokratian, josta en kertakaikkiaan selviä edes ajoissa. Minä vastaavasti setvin vikatilanteita ja ongelmia enempi. DOkumenttien kirjoittamisessa minä luon sisältöä, kollega muotoilee ja viimeistelee, etten jää jumiin ja eksy detaljeihin, tai että saan edes jotain 'paperille'. Kehitystöissä minä rikon aitoja ja rajoja ja kyseenalaistan totutut tavat, hän tuo realismia mukaan, muttei torppaa ideioita. Ne torppaantuu kyllä usein säästöbudjettien ja byrokratian kourissa. Mutta ollaan ainakin yritetty kaikenlaista.
Meillä on edessä muutto toiseen toimitilaan kesällä ja sain psykologiltani lausunnon, jossa puolletaan vahvasti avokonttoriin siirtymisen tukemista kaikin mahdollisin tavoin. Omaa huonetta ei enää ole tarjolla sielä kellekään.
Oletan, että saan esimieheltäni hankintaluvan sellaisille pääluureille, joissa on kunnon äänieristävät kuvut korvilla ja mikrofoni, joka ei ota avokonttorimeteliä itseensä. Jos sermini saadaan korkeammaksi kuin standardi ja jos saan selän seinään vasten ilman ohikulkijoita, voin lääkittynä pärjätäkin avossa.
Eli kaikinpuolin koen olevani näille oireille sopivassa työssä tietojärjestelmäylläpidossa. Ja että mulla on työnantaja tai ainakin esimies, joka tukee täysillä pyyntöjäni liittyen ADHD-erityistarpeisiin. Lähin kollega järjestelmäpäällikkö on täysillä mukana tässä kuviossa ja auttaa pysymään polulla pyytämättä ja pyytäessäni.
Olen pystynyt laskemaan normityöpäivän conserta annoksen 36mg. Lisäksi otan sertralinia ja fluaxolia keskivaikean toistuvan masennuksen estoon ja toisaalta ryhtymiseen. Näillä pärjään hyvin tylsemmänkin työpäivän. Mutta nekään ei auta, jos työtä on liian vähän tai jos oman pojan adhd-oireilu stressaa.
Työterveyden psykologin vastaanotto on mulla 2-3 kk välein ja tarvittaessa nopeastikin. Nyt on siis hyvä vaihe menossa.