Desper kirjoitti 10.5.2016 21:37
Yksinäinen yrittää "nauttia" olostaan talsimalla epätoivon vimmalla puistoissa, metsään ei uskalla yksin lähteä, uimarannalla ahdistaa, terassille menokin arveluttaa...
Vielä olisi mahdollisuus suunnitella Uudenlainen Kesä. Ehdotuksia?

Eri paikkakunnilla taitaa olla aika erilaista tarjontaa, joten kaikki vihejet eivät ole toteutettavissa kaikkialla. Meillä päin esimerkiksi työväenopistollakin on jonkun verran kesäohjelmaa tarjolla. Lisäksi esimerkiksi seurakunnilla on jotain kesäkursseja ainakin taiteen parissa.

Minun yksinäiseen kesäohjelmaan kuuluu mm. pyöräilyä, patikointia, lukemista, kirjastokäyntejä, puistoja, kirppareiden kiertelyä, konsertteja ja museoita. Metsään kannattaisi uskaltaa mennä yksinkin, ainakin opastettuja reittejä pitkin. Sinne on ihana ottaa eväät mukaan ja oikein hauskaa on yksinkin. Tykkään ottaa kameran (digipokkari, ei edes mikään järkkäri) mukaan kaverikseni. Museoita on tarjolla paljon ilmaiseksikin, mutta Museokortti on ainakin minulle hyödyllinen juttu. Jonkin verran on tarjolla ilmaiskonsertteja ainakin kirkoissa, joihin onkin mielestäni aika helppo yksinäisenä mennä. Kirja/lehti on myös hyvä ottaa kaveriksi vaikka puistoon tai uimarannalle vaikka vain rekvisiitaksi, jos tuntee olonsa yksinäiseksi. Seurakunnilla on ainakin täällä päin kahvilatoimintaa kesäisinkin sekä joskus diakonian kesäleiri yksinäisille. Uimahalleistakin ainakin osa on kesäisin auki. Minulla on myös sellainen harrastus kuin "ekaa kertaa", jonka puitteissa pyrin käymään paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Joskus matkustan yksinkertaisesti bussilla oman kaupungin vieraalle alueelle ja teen siellä kävelyn. Pistäydyn kirkoissa, kirjastoissa ja kirppareilla, joissa en ole ennen käynyt jne. Pyörällä on kesäisin kiva liikkua niin paljon kuin mahdollista. Jonkun verran pyrin tapaamaan tuttavia ja sukulaisia kesän aikana. Television sijasta katson elokuvia dvd:ltä ja YouTubesta. Kyllä telkkaristakin jotain tulee ja ainakin iltauutiset tapaan aina katsoa. Myös tavallisiin askareisiin kuten ruoanlaittoon ja siivoiluihin menee aikaa. Teen myös käsitöitä talvisin sekä kesäisin. Kaikesta tästä huolimatta koen kesäisin yksinäisyyttä ja kaipuuta, mutta se nyt vain on niin.

Hei Lukossa! Ihan kivoja ehdotuksia, joista kaikkien kannattaa ottaa vaarin. Minulla kaikkea vain on sävyttänyt tuo "'nauttiminen' epätoivon vimmalla" eli nautinto on puuttunut kokonaan, vaikka harrastuksia olisi. Ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen tunnen vähän iloa keväästä. Siksi tällainen kysely tuli mieleen. Kyse olisi enemmänkin asenteen muuttamisesta kuin harrastusten keksimisestä, vaikka sekin on masentuneena vaikeaa. Tosin olen niin vanha, että ei enää aseteta kummoisiakaan vaatimuksia eikä tarvitsisi jännittää, vaan periaatteessa voi heittäytyä ja saa olla ihan niin hölmö kuin on ja jopa yksinäinen. Vanhojenhan kuuluu olla yksin. (Laittaisin tähän ironisen hymiön, mutta tuolla ei ole.) Vanhuuden lisäksi olen sairas ja lievästi liikuntaesteinen, joten ulkomaan- ja metsäreissut ovat poissa laskuista. Luontoon tekisi mieli. Puistoissa ei ole riittävästi penkkejä. Kai sitä tulee istuskeltua parvekkeella metsikköä katsellen. Viime kesänä en istunutkaan parvekkeella kertkaakaan, en saanut sitä siivottua. Mutta nyt koen hetken jopa jonkinasteista iloa aamulla, kun avaan verhot ja näen puut.

tykkään Lukossan "ekaa kertaa" -ideasta! Sen sijaan, että eivoimennäkunenkoskaan voi kääntää koko asian nurinniskoin, etsiä asioita joita voi tehdä ekan kerran. Uskon ja tiedän, että siitä tulee rohkea olo, seuraava ekaa kertaa -juttu ei ehkä olekaan niin vaikea. Samalla tavalla tottuu tekemään asioita yksin, kunhan vaan uskaltautuu kokeilemaan. Monet asiat ovat mielikuvituksessa paljon kauheampia kuin oikeasti 😉

Metsään menossa ei minulle ole mitään pelottavaa, eksymisen ajatus vähän vain 🙂 Jos menee ajatuksissaan uuteen paikkaan, ei välttämättä muista mistä suunnasta/ miten jonnekin on joutunut. Kokemusta on moisesta, siksi pitää olla enemmän hereillä ihan tietoisesti. Metsässä käynnitkin voi aloittaa pienestä pyörähdyksestä, ei kymmenien kilometrien vaelluksesta synkässä asumattomassa korvessa.

Desper kirjoitti 14.5.2016 6:4
Minulla kaikkea vain on sävyttänyt tuo "'nauttiminen' epätoivon vimmalla" eli nautinto on puuttunut kokonaan, vaikka harrastuksia olisi.

Minä en taida oikein etsiäkään mistään nautintoa. Ehkä jäätelö on kesällä nautinto, tai kylmä juoma helteellä. Noista tekemisistä taidan eniten etsiä uusia kokemuksia. Pidän siitä, että käyn paikoissa ensimmäistä kertaa tai ensimmäistä kertaa vaikkapa remontin tai jonkin uudistuksen jälkeen. Tykkään kovasti uuden oppimisesta ja kaipa tuossa uusien paikkojen näkemisessä on se sama juttu: fiksuuntuu hieman. Nyt kyllä tajusin, että nautin jonkun verran kauniista asioista esimerkiksi tulppaaneista, joita nyt on puistoissa. Nautin myös hyvästä asiakaspalvelusta, jos sellaista sattuu saamaan. Nautin ylipäänsä siitä, että joku tekee jotain hommaansa ilolla oli se tekijä sitten vahtimestari tai katusoittaja. Tulihan noita nautintoja tuohon. Ei se nautinto aina mikään järisyttävä kokemus ole, että menisi kananlihalle tai jotain. Se voi olla myös sellainen hymynkareen nostattava laimea hyvänolon tunne. Masentuneena positiiviset tuntemukset ovat jääneet aika maltillisiksi. Olen kyllä välillä sortunut siihen, että olen pohtinut nautinko asiasta/olostani vai en. Yleensä vastaus on ollut kielteinen ja sitä seuraava fiilis vielä kielteisempi. Siksi minulle sopii paremmin, että menen vaan ja teen liikoja ajattelematta. Kyllä niitä hyvänolon hetkiäkin tulee ja silloin ne jollain tavalla tunteekin.

Lukossa:

Ekaa kertaa idea on loistava🙂. Ennen tutustuin esim.tulevaan kotipaikkakuntaani hyppäämällä bussiin ja katoin minne päädyin. Aina ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja kerran sainkin hervottoman naurukohtauksen kun huomasin ettei näin voi käydä;D. Siinä sitten hekoteltiin bussikuskin kanssa.

Mullakin kuuluu elämään kirppikset, kävelyt, välillä valokuvaan jotain(ja ihan perus kameralla), luen todella paljon, kirjoitan ja teen kaikkia taidejuttuja. Mutta se yksinäisyys on vaikeata. En voinut koskaan ennen kuvitella elämää ilman ihmisiä ja olin aina varma että saan ystäviä. Oon sairaan sosiaalinen ja kuolen jos en pääse ihmisten seuraan. Sairastumisen takia elämä on päälaellaan ja monessa vaikea jakso.

Mutta ajattelin toista kertaa elämäni aikana mennä kattomaan muutaman leffan oman itseni ja karkkipussin kanssa.😎

Lukossa:

Ekaa kertaa idea on loistava🙂. Ennen tutustuin esim.tulevaan kotipaikkakuntaani hyppäämällä bussiin ja katoin minne päädyin. Aina ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja kerran sainkin hervottoman naurukohtauksen kun huomasin ettei näin voi käydä;D. Siinä sitten hekoteltiin bussikuskin kanssa.

Mullakin kuuluu elämään kirppikset, kävelyt, välillä valokuvaan jotain(ja ihan perus kameralla), luen todella paljon, kirjoitan ja teen kaikkia taidejuttuja. Mutta se yksinäisyys on vaikeata. En voinut koskaan ennen kuvitella elämää ilman ihmisiä ja olin aina varma että saan ystäviä. Oon sairaan sosiaalinen ja kuolen jos en pääse ihmisten seuraan. Sairastumisen takia elämä on päälaellaan ja monessa vaikea jakso.

Mutta ajattelin toista kertaa elämäni aikana mennä kattomaan muutaman leffan oman itseni ja karkkipussin kanssa.😎

Axuli83 kirjoitti 15.5.2016 0:3
Mutta se yksinäisyys on vaikeata. En voinut koskaan ennen kuvitella elämää ilman ihmisiä ja olin aina varma että saan ystäviä. Oon sairaan sosiaalinen ja kuolen jos en pääse ihmisten seuraan. Sairastumisen takia elämä on päälaellaan ja monessa vaikea jakso.

Mutta ajattelin toista kertaa elämäni aikana mennä kattomaan muutaman leffan oman itseni ja karkkipussin kanssa.😎

Minulla oli joskus kalenteriin kirjoitettuna aforismi, joka on jäänyt mieleeni, mutta alkuperäistä ajattelijaa en valitettavasti muista. Se meni näin:

"Uskallus lisää rohkeutta, epäröinti lisää pelkoa."

Tuohon "ekaa kertaa" -harrastukseeni liittyy keskeisessä roolissa uskaltautuminen, uskaltaminen. Siitä tulee aina hyvä mieli, kun uskaltaa rikkoa rajojaan ja mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kun olen uskaltanut mennä jonnekin uuteen paikkaan, elämänpiiri on ikäänkuin laajentunut ja joskus olen löytänyt sellaisia uusia paikkoja, joista on tullut uusia vakiokohteitani. Tulee myös reippaampi ja yleissivistyneempi olo, kun on nähnyt uusia paikkoja.

Vähän samaan kategoriaan kuuluu yksin uusiin paikkoihin uskaltautuminen. Alunperinhan harrastin tuota "ekaa kertaa" -juttua erään ystäväni kanssa, mutta nykyään pyrin tekemään sitä lähinnä yksin. Minulla oli monta vuotta sellainen rimakammo, etten uskaltanut mennä elokuviin yksinäni. Ihmettelin kun eräs ystäväni kävin usein leffassa yksin. Kuluneena talvena ostin kolmen lipun arkipäivä-alennussarjan, koska ajattelin että arkipäivinä päivänäytöksissä on "turvallisia eläkeläisiä" ja ehkä työttömiä tms. Se oli minulle kova haaste uskaltautua yksin leffaan, mutta selvisin siitä ja nyt uskaltautuisin myös iltanäytöksiinkin yksin. Tänä kesänä yhtenä urakkanani on uskaltautua uusiin paikkoihin pyörällä. Nimittäin koen aika jännittäväksi etsiä kaupunkiolosuhteissa uusia reittejä polkupyörällä, mutta kun niitä löydän tykkään jatkossakin pyöräillä uusilla alueilla. Kaupunki tulee tutummaksi ja teen ikäänkuin uusia aluevaltauksia. Aikoinaan oli myös kynnys matkustaa ulkomaille yksin tai mennä yksin ravintolaan syömään. Niistäkin on selvitty. Jollain tavalla yksin tekemään uskaltautuminen lisää itsenäisyyttä ja vapautta. Yksin tekemisessä on se etu, ettei ole riippuvainen kenenkään toisen aikatauluista tms. Tänä kesänä haluaisin myös käydä kansallispuistossa patikoimassa uusia reittejä yksinäni.

Hei kaikki

Luulin aluksi että ampiaisista ja muista hyönteisistä keskustellaan kuinka he ovat heränneet...

Onhan kesä tylsä jos ei ole kesätöitä. Viimevuonna sain ensimmäisen kesätyöpaikkani. Tänävuonna en päässyt mihinkään, monissa paikoissa luki että pääsyvaatimus: lukiolainen.
Niin näyttää nyt menevän lukiolaisille tai pakolaisille..

Onneksi luvattiin kuumaa kesää. Viimekesä ainakin näillämain oli huono, satoi lähes koko kesän ): joten miksi ei sitten ottaa vain rennosti ja nauttia auringosta. Ja luonnonantimista... Itse yritän kerätä ruokani luonnosta... Siinä poimiessa aika kuluu...

Myös Lukossan idea kuullostaa hyvälle.

Tänään on ollut huono päivä. Ahdistaa. Ulkona linnut ovat laulaneet koko päivän ja puissakin on jo täyslehdet. Kesäahdistus iski nyt täysillä mun tajuntaan. Pelkään kyyhöttäväni koko kesän kerrostalokämpässäni, vaikka mitä hienoa suunnittelisin. En tiedä, onko tämä nyt turha vai realistinen pelko. Yksinäisyys kuristaa tänään ihan kunnolla 🙁

Laitan tähän varsinaiseen kesäketjuunkin pari kesänviettoehdotusta lisää:
benji-hypyt, kuumailmapalloretket, tilkkutyöt, arkeologia, kirjansidonta, vanhusten ulkoiluttaminen, boccia, petankki, nelimaali, marjanpoiminta, kalastus, sijoitustoiminta, kukkien myynti, katusoitto.
Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

Kiitos Desper, tilkkutöitä, marjanpoimintaa ja vähän kalastusta olenkin joskus tehnyt. Lisää ideoita otan silti vastaan. Erityisesti sellaisia, jotka sopivat vähävaraisille ja fyysisesti ja/tai psyykkisesti sairaille.

Minä tykkään käydä eri kirjastoissa. Niissä on usein joku näyttely meneillään. Tänä kesänä ehkä myös teen joulukoristeita(!!) erään tahon joulumyyjäisiin. Olen myös harkinnut blogin aloittamista.

Kyllä huumori on paras masennuksen parantaja! Olen terve! Jihuu! Kiitos! 😀