Hei.Aloitin tämän uuden aiheen.Asuin 11v omakotitalossa ja sitten tuli tilanne,jolloin piti muuttaa kerrostaloon😐 ei minusta ole kerrostalo asujaksi.Jossainhan on pakko asua,mutta,kun on näitä valittajia ja kyttääjiä.Kenellekkään ei parane sanoa muuta,kuin päivää,huomenta ja kiitos.Kohta en varmaan sano niitäkään.Miksi ei voi ilmaista asiaa kauniisti,jos jostain pitää valittaa?😐 itse ainakin sanoisin kauniisti,mutta en ole sellainen ihminen jolla on tapana valittaa🙂🌻.
No kuka sulle sanoi ja miten? Ja mistä aiheesta? Vaikea nimittäin ottaa kantaa, kun kuvauksesi on noin ylilmalkainen.
Itsekin tiedän, että tosiaan on kyttääjiä ja niitä, jotka tekevät, kai aikansa kuluksi ja ilkeyttään, kaikista "kärpäsistä härkäsiä", jos ei mitään oikeaa aihetta ole.
Sitten taas on niitäkin, jotka ovat, ilmeisesti lapsuudenkodissaan, asuneet omakotitalosssa, ja sitten "aikustuttuaan" "itsenäistyvät" ja olettavat, että täysi-ikäisenä KAIKKI on sallittua ja kaikki muut kyttääjiä, jos joku jostain jotain huomauttaa.
Ja sitten on tietysti kaikkea tältä väliltä.
En siis kylläkään osannut vastata oikeastaan mitään, kun en tiedä, mistä tapauksesssasi on kysymys, mutta kirjoitus vain herätti kaikenlaista nähneenä ja kokeneena ajatuksia.
Kerrostaloasumisessa on omat kuvionsa ja joskus ne ovat jopa talokohtaiset 😎
On todella olemassa ongelmanaapureita ja joiden kanssa on vaikea tulla toimeen. Valitusten suhteen kannattaa olla kärsivällinen; jos ne ovat aiheellisia, pyytää anteeksi ja sanoa yrittää olla huomaavaisempi ensi kerralla. 😳
Monesti ja ilmeisesti sinunkin tapauksessasi propeli, kysymyksessä on "ha-haa, uusi naapuri, otetaan siltä luulot pois ja katsotaan mihi sakkii se kuuluu"-tapaus, jolloin parasta on kokemukseni mukaan yrittää laittaa valitus omaan arvoonsa (eli ohittaa se ja tallentaa mahdollinen valituskirjelmä vastaisen kiusanteon varalle olettaen että se saattaa olla toistuvaa) ja elää normaalisti.
Toivottavasti kyseessä on kuitenkin ainokaiseksi jäävä pahantuulen purkaus jolle on osunut väärä kohde ja saat jatkossa elää rauhassa!🌻🙂🌻
Hei minä vain.En nyt tiedä olisiko tohon niinkään pitänyt osata vastata.Kirjoitin aiheesta,kun sillä hetkellä tuntui siltä.Tännehän saa kirjoittaa omista tuntemuksista ja ajatuksista.Ei ne aina vaadi vastauksia.😳
😳 aivan
anteeksi 🙂🌻
toivottavasti siitä elo muuttuu mukavaksi, kerrostalossa tai missä haluatkaan asua 🙂
Niin, tuo alkup. kirjoittajan vastaus oli kai minulle. En minäkään nyt niin kauhean vakavasti asiaa miettinyt, oikeastaaan vain myös kirjoitin ajatuksiani aiheeesta juuri siksikin, kun tänne voi kirjoitella, kun siltä tuntuu ja jotain sanottavaa sattuu keksimään, ja minä nyt juuri silloin satuin keksimään.... ei nää nyt niin vakavia asioita ole oikeastaan, tai voisin sanoa, että "vastaaminen" ja yleensä kirjoittaminen tänne on ikään kuin terapiaa itsellekin ...😉
Moi.Juu sitähän tämä kirjoittaminen on terapiaa ja sitä,että ei jätä asioita sisälleen
muhimaan.🙂Mielestäni kerrostalossa voi kauniistikkin ilmaista asiat,jos on häiriöksi muille 😉
No mä päätin,että en puhu täälä enään,tervehdin vaan kauniisti naapureita.Niitä en enää edes tervehdi jotka eivät ole vastanneet tervehdykseeni🙂.Mitä sitä turhaan vaivautuu.
Tuo naapureiden tervehtiminen on itselleni vaikeaa ja ahdistavaa, koska jos naapuri jättää vastaamatta omaan tervehdykseeni, tulee itselle monesti lanattu olo. Tästä syystä jätän aloitteen monesti toiselle osapuolelle. Otan kyllä katsekontaktin, että onkos tämä "tervehdittävää sorttia", mutta jos naapuri pitää katseen maassa en sano mitään. Joskus tällaiset monille muille ihmisille pikkuasiat, tuntuvat itselle kuitenkin raskailta ja ahdistavilta.
Edellisessä kerrostalossa asuimme ensimmäisessä kerroksessa (katutasossa) ja eräs naapuri jäi monesti ohikulkiessaan tuijottamaan ikkunastamme sisään. Kyllä siitäkin tuli aika outo olo. Nyt asumme sentään ylimmässä kerroksessa ja näköala rauhalliselle takapihalle puiden sekaan tuntuu mukavalta. Ainoa ikkunan toisella puolella näkyvä liikkuja on lähipuun orava, jota toivottavasti oma tuijotukseni ei häiritse 🙂