Minä popsin ihan huoletta. Kerranhan täällä eletään ja kun ne helpottavat oloa niin silloin otan heti kun tarvitsen enkä ala soimaamaan itseäni siitä etten kestä ilman tai että voivoi kun maksani kärsii. Särkylääkkeitä kuluu, selkälääkitystä kuluu, diapameja kuluu. En holtittomia määriä ota mutta varmuuden vuoksi tai pieneenkin kipuun. Mitä järkeä potea karmeaa ahdistusta tai itkukohtausta joka vain pahenee, ei muuta kuin nappia naamaan niin olo rauhoittuu. Sen pituinen se.

Itse otan joskus voimakasta särkylääkettä Burana 800 mg. Lääkäri sanoi että ei tarvitsisi niin voimakasta käyttää, mutta sillä kivut lähtevät. Otan mielelläni myös muita kipulääkkeitä mitä sattuu kaapissa olemaan. Olen käyttänyt mm. pojalleni tarkoitetut kipulääkkeet mitä hän ei itse halunnut käyttää.
Kesällä kuitenkin sattui tapaus mikä pysäytti. Äitini ilmeisesti yritti itsemurhaa ottamalla voimakkaita särkylääkkeitä ja muita lääkkeitä liikaa niin että oli sekavassa tilassa. Hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan ja sieltä mielisairaalaan. Siellä hän vietti noin 3 viikkoa. Diagnoosi oli syvä masennus. Koskaan hän ei itse siitä puhunut suoraan vaan syytteli tapahtuneesta isääni ja sitä kuinka hänen elämänsä on ollut niin tylsää yms. Ei koskaan myöntänyt yrittäneensä itsemurhaa.

Minä pikemminki välttelen lääkkeitä ja otan usein pienemmän annoksen kuin on määrätty. En halua myrkyttää itseäni. Toisaalta itsetuhotarkoituksessa olen useaankin kertaan ottanut reilun yliannostuksen ja ollut vatsahuuhtelussa ja/tai juonut pullotolkulla lääkehiiltä (yök!). Eli silloin todellakin myrkytän itseni. Hölmöläisen hommaa. 😳

Minulla oli aikoinaan juurihoidettu hammas, joka oli epäonnistunut. Se otettiin uudestaan hoitoon ja se avattiin. Pari päivän jälkeen tuli ihan törkeät kivut. Oli vielä la iltapäivä ja ei saanut apua hammaslääkäristä siihen. Silloin tuli varmaan päivässä ibumaxia(?) napsittua lähemmäs 4000mg vaikka päiväsuositus taisi olla MAX alle 3000mg. Kun oli kovat kivut, niin ei sitä viitsinyt turvarajoista välittää.

Kun viimein sain ma oikeanlaiset antibiottit apteekistä hammaslääkärin puhelinreseptillä, niin meni 30min ja kipu hävisi. Silloin tuli sellainen narkkari olo, että vain halaili lääkepurkkia muutaman, koska se oli vienyt karmena kivun pois. Ymmärsin silloin paremmin miltä narkkareista tuntuu. 🙂

Masennuslääkkeitä (sekaisin) on joskus tullut napsittua huomattava määrä kun oli paha kriisi. Tuli aika kumma olo. Yleisesti kuitenkin olen noudattanut hoito-ohjelmaa.

Kannattaa ainakin ensin lukea pakkausselosteet ja selvittää yliannostuksen haitat. Ne voivat olla pahat pienelläkin annostuksella. Rauhoittavissa on se paha juttu, että niistä tulee riippuvaiseksi.

Joopa. Minä luenkin yleensä pakkausselosteet saadakseni tietää, lähtisikö juuri sillä lääkkeellä henki. Eipä sitä selosteissa koskaan sanota. Yleensä kuitenkin mainitaan yliannostuksen oireet ja niistä yritän päätellä, voisiko juuri sillä lääkkeellä tappaa itsensä. 😳

repukka kirjoitti 16.9.2011 13:23

Joopa. Minä luenkin yleensä pakkausselosteet saadakseni tietää, lähtisikö juuri sillä lääkkeellä henki. Eipä sitä selosteissa koskaan sanota. Yleensä kuitenkin mainitaan yliannostuksen oireet ja niistä yritän päätellä, voisiko juuri sillä lääkkeellä tappaa itsensä. 😳

Samat sanat. Minulla on tiedossa kaksi vaihtoehtoa. Toisella lähtee nirri kivuttomasti, toisella kituen, mikä voisi olla hyvä asia sekin.

Minä luin mitä tapahtuu jos ottaisin lääkettäni liikaa
"yliannostuksen oireita ovat uneliaisuus, huimaus, pahoinvointi, oksentelu, tahdosta riippumattomien liikkeiden lisääntyminen, tajunnan tason lasku, sekavuus, lihasten nykiminen tai kouristusten huomattava paheneminen, koordinaatiohäiriöt ja/tai tahdosta riippumattomat silmien liikkeet."

Aika tuskallinen olisi kuolema, jos se lopulta tulisi. Vähän tuntuu ettei sitä edes vältämättä tajua, että on kuollut.

Moi Meddy !

Kuvasit pitkälti tilannetta, jollaisessa koen itse pitkälti olevani. Haen tuskaiseen, levottomaan oloon helpotusta kovemmista särkylääkkeistä, jotka tuovat hetkellisen rauhoittavan tunteen. Moninaiset ongelmat elämässäni, mm. masennus ja ylivelkaantuminen ovat saaneet minut "pakenemaan" pahaa oloani päihdyttävien lääkeaineiden avustuksella. Olen käynyt puhumassa vaikeuksistani ammattiauttajien kanssa, mutta kun ahdistus ja levottomuus saa vallan, turvaudun jälleen käden ulottuvilla olevaan pelastusrenkaaseen, pilleripurkkiin.

Spineless

Huonoina kausina tulee popsittua kaikkea mitä kaapista löytyy ihan vain siksi että sais pahan olon hetkeksi helpottamaan. Joskus kun ei vain jaksa kattoa tätä meininkiä, vedän lääkkeitä niin että tiedän nukkuvani ainakin seuraavan päivän, seurauksista välittämättä. Haluan tästä eroon mutta kun tulee hetkiä että tuntuu ettei mistään ole apua, en enää välitä. Sairaalassa on tullut oltua kun joku aina tajusi, nyt kun asun vihdoin yksin, ei kukaan sitä huomaa. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono, lääkehiili juotuna tai nenämahaletkusta on olleet niin kamalia kokemuksia että se sai asian aina hetkeksi jäihin kun en enää sitä halunnut, kunnes romahdus aina jonkun ajan päästä tuli taas.. Mutta nyt kun tosiaan kukaan ei huomaa niin homma on karannut käsistä...

Mä käytän ja tiedostan et se on tosi huono tapa, mut en voi sille mitään. Mä otan lähinnä nukahtamislääkkeitä ja sillon kun sain niitä vielä reseptillä, saattoi huoletta mennä kymmenen päivässä. Ei tullu enää mitään vaikutusta.
Mulla lähinnä liittyy tää unettomuuteen, mut en kyl yleensä nukahda lääkkeelläkään vaan meen sekasin. Pahin oli kun olin porukoilla käymässä ja vedin ihan sikana äidin lääkkeitä, ihan koska halusin vaan nukkua- nukuin kolme päivää. Onneksi oli koiralle ulkoiluttaja, ihan kamalaa ajatella jos olisin tehnyt ton yksin kotona. ☹️

Kyllä. Ehkä kyse on itsensä rankaisemisesta?