Minun äiti kärsi lähes koko ikänsä pahasta huimauksesta, joka ilmestyi aina säännöllisesti, mutta ei ollut aivan koko ajan päällä. Sinnikkäästi kävi töissä ja hoiti arkiset asiat, vaikka yliopistosairaalaan, kun viimein pääsi tutkimukseen siellä ihmeteltiin miten voi sellaisilla huimauslukemilla (pistivät johonkin koneeseen) yleensäkään olla jalkeilla enää. Kyllä äiti usein valitti, kuinka hirveä se huimaus on. Syytä ei löydetty silloin. Äidin kärsimys jatkui. Vasta 15 vuotta sitten kuvattiin kunnolla magneetilla ja sieltähän syy löytyi: kaularangan ahtauma. Ei leikattu, mutta fysioterapialla pidetään vaiva aisoissa ja enää nykyään ei äitiä huimaa. Voi, kuinka kauan hän ehti vaivaansa kärsiä. Se on taatusti ollut kamalaa. Tämä nyt meni vähän ohi, mutta ajattelin tällaisen kokemuksen kirjoittaa.