Kamala tilanne ja pohjaton yksinäisyys, en jaksa enää
Minut raiskattiin keväällä ja eilen kävin vihdoin hiv-testissä. Hiviä minulla on syytä pelätä, sillä tämä raiskaaja on kuulemma entinen huumeidenkäyttäjä. En oikeastaan enää edes jaksa uskoa, että tulos olisi negatiivinen. Enkä tiedä, miten selviän tästä viikon kestävästä tuloksien odottelusta.
Kamalinta on se, kun minulla ei ole ketään kenelle puhua tästä. En halua kertoa sukulaisilleni, sillä he ovat niin vanhanaikaisia, että pelkäisin heidän alkavan vältellä minua kuin spitaalista. Enkä muutenkaan tahdo huolestuttaa esimerkiksi äitiäni, sillä hänellä on tarpeeksi rankkaa jo muutenkin.
Tänään olen purskahdellut itkuun tämän tästä ja hokenut mielessäni lausetta ”en jaksa en jaksa en jaksa”. Olen täynnä vihaa ja surua. Miksi minä joudun kokea tällaista? Miten voin koskaan tulla hyväksymään sen, että elämäni meni pilalle vain koska joku muu hirveä ihminen päätti sen puolestani?
Ja miten minä selviän loppuun asti? Pelkään kuolemaa jo ihan tarpeeksi. Sitten vielä sekin, että joudun kuolla täysin yksin ilman kenenkään tukea, koska en tosiaan voi kertoa tästä kenellekään. Tulen menettämään elämäni ja kaikki rakastamani ihmiset.
Haluaisin nukkua ja levätä, mutta uni ei tule. Rintaa vihloo ja ajatukset pyörivät jatkuvasti hivin ja raiskauksen ympärillä. En ole koskaan elämässäni pelännyt näin paljon. Voiko kukaan enää minua auttaa?
Avunhuutoja🙂🌻 *halaus*
Oletko soittanut lääkäriin ja käynyt siellä puhumassa? Sitä kautta pääsisit varmasti puhumaan psykiatrille tahi muulle peloistasi ja siitä mitä on tapahtunut. Myös netistä löytyy numeroita joissa voi nimettömänä ja luottamuksellisesti puhua. Taitaa löytyä jopa oma raiskauksen uhriksi joutuneille.
Ja kirjoita tänne, täällä kuunnellaan ja annetaan henkistä tukea. Mutta soita ihmeessä. Esim. rikosuhripäivystyksen sivuilla on infoa!
Halauksia kovasti!!
Heippa
No minäpä autan ja neuvon sinua ja laitan tuohon muutaman osoitteen ja
puhelin numeron.
Se on todella tärkeätä että ikinä ihminen ei jää ongelmien kanssa yksin
vaan jokaisella on joku jolle voi iloja ja suruja kertoa.
Rikosuhripäivystys 020316116
Naistenlinja puh numero 080002400
Kirkon palveleva puhelin 010190071
Kaikista saat varmasti apua ja pystyt puhumaan asioista
Kuin myös mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilo niin sieltäkin
löytyy varmasti apua.
Kannattaa myös käydä lääkärissä niin sekin helpottaa elämää.
Mutta uskollan väittää että tuloksesi on nekatiivinen sillä suomessa on kummiskin
pieni mahdollisuus saada hiv pyri että et mieti asiaa.
Paremminkin kannattaa pelätä muita sukupuoli tauteja.
Varmaan on otettu muutkin testit ???
Ja tärkeä asia ei ole tarkoitus morallisoida tai syyllistää mutta tuo sinun aiempi kertomus
toisella palstalla on niin yleistä ikävä kyllä eli olit humalassa ja tiedottomassa kunnossa
niin sillon on todellakin iso riski joutua rikoksen uhriksi
Aina jos ottaa alkoholia niin vain sen verran että hallitsee itsensä ja aina joku mukana
että pääsee turvallisesti kotia ja ottaa kotona.
Mutta parasta on kun on raivo raitis.
kaunista loppu kesää sinulle
Raiskaus ei missään tapauksessa ole raiskatun syy! Toisen päihtymys ei oikeuta ketään tekemään toiselle pahaa eikä mikään oikeutta puuttumaan toisen ihmisen koskemattomuuteen! Toisen tilan hyväksikäyttäminen tekee teosta vielä raskauttavamman.
volvomies kirjoitti 26.8.2011 11:28
Ja tärkeä asia ei ole tarkoitus morallisoida tai syyllistää mutta tuo sinun aiempi kertomus
toisella palstalla on niin yleistä ikävä kyllä eli olit humalassa ja tiedottomassa kunnossa
niin sillon on todellakin iso riski joutua rikoksen uhriksi
Avunhuutoja, minun on nyt aivan pakko vastata sinulle vaikken ole tänne aiemmin kirjoittanutkaan. Ymmärrän ajatuksesi niin hyvin, joten toivon voivani edes hieman auttaa sinua.
Olen erittäin pahoillani, että olet joutunut raiskauksen uhriksi. Se ei ole ollut sinun syytäsi eikä sinulla ole mitään hävettävää, muista se! Sinä olet hieno ja arvokas nainen eikä raiskaus muuta sitä. Toivon, että voisit puhua asiasta jonkun kanssa. Täällä onkin jo ehdotettu monia auttavia tahoja, ota niihin rohkeasti yhteyttä! Ensimmäisen askeleen ottaminen on aina vaikeaa mutta se helpottaa lopulta oloasi. Olisi tärkeää, että saat käsitellä asiaa ja purkaa mieltäsi. Olen itsekin joutunut raiskatuksi ja minulle on ollut tärkeää saada puhua siitä niin ammattilaisten kuin luotettujen ystävienikin kanssa.
Hivin suhteen sinun kannattaisi yrittää rauhoittua ja keskittyä tavalliseen elämään tuloksia odotellessasi. (niinpä, helpommin sanottu kuin tehty). Hiv on kuitenkin aika huono tarttumaan, joten todennäköisyydet ovat sinun puolellasi. Olet kuitenkin toiminut jo hienosti kun olet käynyt testauttamassa itsesi. Joillain ihmisillä ei ikinä ole rohkeutta tehdä sitä, joten voit olla ylpeä itsestäsi. Kun hiv-pelko kuitenkin vaivaa sinua niin valtavasti voisit ottaa yhteyttä Positiiviset ry:hyn tai Hiv-tukikeskukseen. Niistä molemmista saa tietoa ja tukea ja niiden työntekijät ovat erittäin asiallisia ja mukavia. Sieltä saa tukea jo tuloksia odotellessa. Tässä linkit niiden sivuille:
http://www.positiiviset.fi/
http://www.aidstukikeskus.fi/sivut/
Ymmärrän täysin myös pelkosi ja tuntemuksesi hivin suhteen; olen itse hiv-positiivinen. Saadessani tietää tartunnastani kävin läpi aivan samoja tunteita, joita sinäkin kuvailit: epätoivo, pelko yksin jäämisestä, suru, viha, kuvittelin elämäni menettävän täysin merkityksensä ja loppuvan siihen paikkaan jne. Olen nyt hieman yli kolmekymppinen nainen, parisuhteessa hienon miehen kanssa ja meillä on terve lapsi, joka on syntynyt tartuntani jälkeen. Olen koulutustani vastaavassa työssä ja voin kaikin puolin hyvin. Hiv toki vaikuttaa elämääni niin, että joudun syömään lääkkeitä pitääkseni sen kurissa mutta onnekseni minulla ei edes ole pahoja sivuoireita. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin monet hiv-negatiivisista ystävistäni ja esim. hiv-nega sisareni sairastelee flunssia yms. minua huomattavasti useammin. En siis todellakaan ole kuoleman kielissä tai sairaan oloinen, kuten monet kuvittelevat hiv-positiivisten olevan. En edes ajattele tartuntaani kovin usein ja elän aivan tavallista elämää.
Olen kertonut tartunnastani mieheni(tapasin hänet tartunnan saannin jälkeen) lisäksi sisaruksilleni sekä läheisimmille ystävilleni. Myös mieheni sisarukset tietävät. Joillekin se on ollut aluksi hieman järkytys mutta kaikki ovat pysyneet rinnallani ja tukenani. Muille minulla ei olekaan tarvetta kertoa. Vertaistuki on myös ollut tärkeää ja hienoa ja mainitsemani Positiiviset ry tekee hienoa työtä tartunnan saaneiden puolesta. Haluan kertoa tämän sinulle, jotta saisit pelkosi keskelle myös toisenlaista näkökulmaa tartunnan suhteen. Vaikka sinulla siis olisikin hiv, ei elämä siihen lopu, vaikka siltä nyt tuntuisikin. Mutta todennäköisesti testisi tulos tulee olemaan negatiivinen.
Ja sinua voidaan auttaa mutta sinun on jaksettava itse ottaa ensimmäiset askeleet ja haettava apua. Älä jää yksin tilanteesi kanssa. Raiskaus on rankka kokemus, mutta siitä voi selvitä! Todella toivon, että voisit puhua jollekin luotetulle ystävällesi, äidillesi tai jollekin muulle raiskauksestasi. Sinun ei tarvitse puhua heille hiv-pelostasi jos et halua. Voit myös soittaa esim. terveyskeskukseesi ja pyytää päästä keskustelemaan psykologin tms. kanssa. Opiskeletko tai oletko töissä? Myös opiskelija- tai työterveyshuollosta voi saada tukea. Hoitohenkilökunnalla on myös vaitiolovelvollisuus; ehkä heille puhuminen tuntuisi alussa helpommalta. Kokemasi tunteet ovat aivan normaaleja reagointitapoja, mutta ole rohkea ja kohtaa tämä vaikea tilanteesi. Sinun ei tarvitse selvitä yksin kaikesta vaan sinulla on oikeus saada apua. Ja voit toki aina kirjoittaa tännekin, minä ainakin luen tekstejäsi ja pyrin vastaamaan sinulle. Yksinäisyys on hyvin kuluttavaa, joten todella toivon, ettet jäisi yksin tilanteesi kanssa vaan puhuisit jollekin!
Voimia tulevaan viikkoosi, kaikki kääntyy vielä parhain päin!🙂🌻
Kauan, kauan sitten olin ystävän kanssa kaljalla ja erehdyttiin lähtemään jatkoille parin tyypin kanssa juttelumielessä. Enpä älynnyt, että siinä olisi ollut mitään pahaa. Kävipä niin, että toinen uhkasikin tehdä "sen" väkisin, ellen suostu. Pääsin kuitenkin livistämään ja sain soitettua taksin puhelinkioskista (niitä oli siihen aikaan). Jos jotain olisi tapahtunut, varmasti joku olisi moralisoinut, että oma syys, mitäs lähdit jatkoille.
Mies saa tehdä naiselle, mitä haluaa, ja se on naisen syy, jos
- nainen on päihtynyt
- nainen on miehen asunnossa
- nainen on ulkona pimeän aikaan
- nainen on ulkona yksin
- nainen ei pidä kaapua, joka paljastaa vain silmät
- nainen poistuu kotoa
- nainen on olemassa.
Olin unohtanut tämän foorumin hetkeksi kokonaan, mutta halusin vain tulla kertomaan, että HIV-testin tulos oli negatiivinen. 🙂 Haluan kiittää teitä kaikkia jotka tuitte minua, etenkin kurnauskis joka kerroit oman tarinasi, arvostan sitä kovasti. 🙂🌻
Hei!
Haluaisin kommentoida jollain tavalla kokemaasi.
Varmasti todella helpottavaa kuulla, että HIV- testi on negatiivinen. Tärkeää on silti, että saat puhua kokemuksesta jollekin. Raiskaus tai väkiisinmakaaminen jättää aina jälkensä, mutta siitä voi selvitä. Viha, jota tunnet on normaalia, ja niin kuuluukin tapahtua. Toivotan sinulle jaksamista vaikean kokemuksen käsittelyssä. Tärkeintä on, että tarinasi uskotaan eikä kokemustasi vähätellä. Raiskaus ei ole koskaan raiskatun syy, eikä oireilusi tee sinusta mitenkään outoa, vaan kuuluu asiaan. Miehiin luottaminen varmasti vie aikansa, mutta sekin jonain päivänä onnistuu. Raiskaus ei tee sinusta mitenkään naisena kelpaamatonta tai halpaa, vaan raiskaus on aina rikos, eikä rikos periaatteessa koskaan vanhene, vaikka lakikirja niin sanookin. Jaksmaista pitkässä toipumisprosessissa.