Hoitaja ei vastannut. Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että hän on lomalla.

Selvisin viikonlopun vieraista. Äitini toi minulle kukkia ja viinipullon, koska minulla on keskiviikkona synttärit. Join viinipullon tänään päivällä pahaan olooni. Selvisin siitä huolimatta salille ja sain ruuan pöytään viidelle lapselle. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, mutta todellisuudessa tämä sairaus tappaa minut.

Kahden viikon päästä on lääkärin tapaaminen. Päädyn varmaan osastolle. Lääkärini haluaa tavata puolisoni, mutta enpä tiedä... En voi mitenkään kertoa kaikkea hänen läsnäollessaan.

Kaikki on taas niin vaikeaa...

Tämäkin päivä on aivan turha. Makasin sohvalla kahteen asti kylmän aamukahvin kanssa. Olen niin uupunut, että saatoin nukahtaakin. Välillä havahdun siihen, etten tiedä, kuka olen, missä olen tai mikä vuorokauden aika on. Tavallaan irtaudun itsestäni.

Päivän saavutus oli kaupassa käynti, vaikka sekin oli epätoivoisen vaikeaa. Seuraavaksi pitäisi onnistua ruuan laitossa. Lapset pitää ruokkia.

En jaksa enkä halua tehdä mitään. Voinko vaan nukkua tämän elämän läpi?

Hyvää syntymäpäivää, September! Tänään on ehkä oikea päivä? Hyvää syntymäpäivää siitäkin huolimatta, vaikka olo ei tuntuisi siltä, että tekisi mieli juhlia. Kunpa olisi jo vähän parempi päivä sinullakin. Toivottavasti saisit jotakin apua, joka toimisi.

Olet paljon kyllä jaksanut, jos teet ruokaa perheelle ja olet kaupassakin käynyt. Se on tosi uuvuttava suoritus, jos on huono olo, ihan kauheaa.

Minulla tänään huono päivä. Väsyttää eikä mikään kiinnosta. Ei kiinnosta edes katsoa mitään telkkarista. Lukeminenkaan ei oikein onnistu. Keskittyminen herpaantuu. Onneksi tänään ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa. Eikä huomenna. Huomenna pitäisi jaksaa mennä ruokakauppaan.

Kiitos onnitteluista!

Yritin tänään saada apua itselleni. Soitin poliklinikalle. Sanoivat, että omahoitajani on lomalla ja omalääkärini ei ota soittopyyntöjä vastaan. Käskivät soittaa terveysasemalle. Soitin sinne, en saanut lääkärille aikaa. Sanoivat, että varaa aika psykiatriselle sairaanhoitajalle. Soitin psykiatrisen sairaanhoitajan ajanvaraukseen, sanoivat, että eivät hoida akuuttitapauksia, soita terveysasemalle... Siinä kohtaa luovutin. En tiedä, mitä teen. Soitanko huomenna uudestaan vai odotanko maanantaihin, jolloin omahoitaja palaa lomalta ja voin saada suoraan omalta lääkäriltä lähetteen osastolle, jos niin on tarvis. Ehkä odotan maanantaihin. Viikonloppu on pitkä aika odottaa, vaikka minulla onkin sunnuntaille sovittu brunssi. Mitenhän selviän siitäkin.

Olo on hirveä.

Voi ei, September. Tuo on pahinta, mitä voi tulla, kun siirretään luukulta toiselle eikä asia etene yhtään. En tiedä, mitä silloin voi tehdä. Suunnitelmasi odottaa maanantaihin kuulostaa hyvältä. Päivystykseen voi ehkä mennä sitä ennen, jos ei selviä. Tosin sielläkin varmaan joutuu odottamaan. Ihan kauheaa on tuo, jos ei ketään ammattilaista saa kiinni, jos olo huononee nopeasti.

Yksi keino voisi olla kokeilla soittaa johonkin päivystävään puhelimeen. Olen soittanut niihin, kun en enää selvinnyt mitenkään eikä ollut mahdollisuutta saada kiinni mitään hoitokontaktia. Siellä vastasi joku koulutettu vapaaehtoinen. Vain yksi kokemus näistä on ollut huono.

Minullakin aika huono päivä tänään, muttei huonoin mahdollinen. Yritin hoitaa asioita, mutta en saanut oikein mitään eteenpäin. Siitä tulee väsymystä ja uupunut olo. Täytyy kohta mennä nukkumaan.

Päädyin taas juomaan itseni humalaan ja sen seurauksena satuttamaan itseäni. Edellisestä kerrasta oli jo viisi kuukautta. Kyllä kadutti, kun aamulla heräsin, vaikkakin olo oli parempi.

Tänään on ollut helpompi päivä. Eilen oli suorastaan hätä (olisi pitänyt kuitenkin lähteä päivystykseen). Olen saanut kotitöitä tehtyä ja pääsin jopa ulos ovesta kauppaan. Ruoka pitäisi jaksaa tehdä. En ole pariin päivään jaksanut tehdä sitäkään.

Tämän päivän selviän. Sitten on enää kaksi päivää, mistä pitää selvitä.

Voimia, September. Toivottavasti saat maanantaina heti hoitajan tai jonkun muun hoitokontaktin kiinni.

Miten päiväsi tänään on mennyt, September?

Tämä päivä meni aika nopeasti. Olin brunssilla parin ystävän kanssa, joita en ollut nähnyt ainakaan pariin vuoteen. En nauttinut siitä lainkaan, mutta en halunnut peruakaan mihinkään tekosyyhyn vedoten. Vedin meikit ja tekohymyn kasvoille ja esitin, että kaikki oli hyvin. Brunssin jälkeen olin niin väsynyt, että olen vaan nukkunut. Ja kohtahan sitä pääsee yöunille. Ja sitten on vihdoin huominen.

Jatkoin tänään avun hakemista, mutta se oli yksi iso vitsi. Pääsin kyllä terveyskeskuslääkärille, jolta pyysin päivystyslähetteen. Hän teki kyllä lähetteen, mutta sanoi, että psykiatri ottaa minuun yhteyttä viikon kuluessa. Siis viikon?! Koska hän ei tarkistanut taustojani (lääkkeiden väärinkäyttö) , hän määräsi minulle Diapameja pahimpaan hätään. No kelpaavathan ne minulle.

Soitin ja laitoin jo aamulla viestiä poliklinikalle saamatta vastausta. Iltapäivällä soitin poliklinikan sihteerille ja sanoin, että minun on saatava hoitaja tai lääkäri puhelimen päähän tänään. Tämän jälkeen sain vihdoin hoitajaltani vastauksen, että tänään ei onnistu, hän voi soittaa pikaisesti huomenna aamulla. No, kai se on parempi kuin ei mitään.

Avun hakeminen siis jatkuu huomenna.

Tilannepäivitys: hoitaja soitti ja lupasi konsultoida lääkäriä. Lääkäri ei todennäköisesti ehdi tehdä suoraa lähetettä osastolle, joten myöhemmin tänään luvassa vielä päivystyksessä jonottamista. Hoitaja tekee lastensuojeluilmoituksen, mutta niinhän se näissä tilanteissa menee.

Onpa kauhean vaikeaa sinulla ollut saada yhteyttä hoitaviin tahoihin, September. Toivottavasti olet pärjännyt jotenkin tähän asti ja saanut lopultakin kiinni jonkun, joka voi järjestää hoitoa!

Pääsin eilen osastolle, kun omalääkäri ehtikin tehdä suoran lähetteen. Osastolta otettiin heti yhteyttä ja sanottiin, että voi tulla vaikka heti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tapasin tänään lääkärin. Sähköhoito alkaa todennäköisesti ensi viikolla, ehkä jo heti maanantaina. Ensi viikko menee ainakin osastolla, mutta toivottavasti voin käydä sähköhoidoissa sen jälkeen kotoota käsin.

Olo on helpottunut.

Onpa tosi hyvä, että pääsit osastolle, kuten toivoit. Kunpa siellä tapahtuisi käänne parempaan, jos ei ole jo tapahtunut.

Onko osastolla tullut yhtään parempi olo, September?

Minulla on nyt taas niin vaikeaa pystyä rauhoittumaan. Koko ajan sisälläni tärisee ja tuntuu kauhun tunteita välillä ja mieli hyppii asiasta toiseen. On vaikea seurata edes telkkarista mitään tai lukea. Ei pysty keskittymään millään. Koko ajan menee ohi.