Hei vaan,

Olen ollut nyt hetken aikaa kotona 1,5kk osastojakson jälkeen. Kotiuduin sopivasti joulun viettoon. Kylläpä tekee hyvää olla kotona perheen parissa.

Sähköhoito auttoi hyvin ahdistuneisuuteen. Toivon, että selviän hyvin nyt ainakin joulun yli. Itsetuhoisia ajatuksia on kylläkin ollut sekä ajatuksia itsensä vahingoittamisesta että kuoleman toiveita.

En ole aivan varma onko minulla kaksisuuntaista mielialahäiriötä mutta vahvasti epäilen että on ollut hypomaanisia kausia elämäni aikana. Oon silloin ollut puheliaampi ja sosiaalisempi, kokoajan menossa. Käyttänyt paljon alkoholia ja muita päihteitä.  Ajatuksenjuoksu on ollut jotenkin nopeampaa, luovempi olo myös. Myös sellaista että on vaikea ollut keskittyä yhteen asiaan ja kokoajan pakko touhuta jotain. Mieliala on ollut ärtyneempi ja levoton myös vaikka muuten onkin niin hyvä fiilis kokoajan. Yöunet on jäänyt vähiin ja oon silti ollut ihan pirtee parin tai neljän tunnin unilla, eli unettomuutta on myös ollut. Masennuslääkkeet on aiheuttanut myös hypomaniaa ja maniaa.

Elinaelli. Kuulostaa tutuilta nuo sun kuvailemat jutut. Joku raja on, milloin innostuneisuus onkin hypomaniaa, eikä pelkkää intoa. Jos yöt menee valvomisiksi, seuraa liikaa vauhtia ja päättömiä toimiakin joskus. Unista kannattaa pitää kiinni. Ja omalle kohdalle titratusta lääkkeestä. Itse selviän kahdella lääkkeellä, 2-suuntasuuteen Lito (iltaisin), ja sen aiheuttamiin kilpirauhasen vajaatoimintapulmiin Thyroxin (aamuisin). Olen aina ollut herkästi tarkalla voinnistani, siitä ehkä suht kevyt lääkitys. Kohta olen ollut 10 vuotta remissiossa, mutta en usko lääkkeettömään aikaan. Testannut siinä määrin ja sisäistänyt tarvivani litiumin.