Elämä raha asiat ja kaikki oli menossa oikeeseen suuntaan. Sain töitä raha asiat oli hyvin minulla oli ihana mies, koti ja kaikki oli hienosti kunnes seinät kaatui niskaan ja masennuin vakavasti :S otin lopputilin töistä joka oli elämäni pahin virhe sen jälkeen kaikki muuttui vielä huonommaksi miehen kanssa sukset meni lopullisesti ristiin vaikka vaikeaa oli ollutkin pidemmän aikaa. Alkoholi ja muut päihteet valtasi elämäni viiltely jatkui pahemmin mitä oli koskaan ollut läheiset kaikkosi ympäriltäni ja nyt olen yksin kaikkien raha ongelmien kanssa sekä muiden puhuminen ei ole helppoa minulle ollut koskaan ja siksi täällä on paljon helpompaa keskustella asioista. Minusta on tullut ihan eri ihminen en ole enää sama iloinen ihminen mitä olin vielä 2 vuotta sitten. hääsin kaikki kaverini viereltäni ja olen nyt aivan yksin ! ☹️ uusi mies tuli kuvioihon hetki sitten mutta tuntuu että asiat menevät vielä huonommin en voi purkautua hänelle kaikista ongelmista tai niin ainakin luulen ei kukaan jaksa kuunnella suhteen alussa mitään itkemistä miten päin helvettiiä elämäni voikaan olla ainut ilo elämässäni on eläimet vaikka välillä tuntuukin että olisi paljon helpompi antaa ne sellaiselle ihmiselle joka jaksaa ja oikeasti välittää niistä enemmin ! yritän keksiä aina jotain iloista ja positiivista elämästäni mutta enää en löydä mitään syytä miksi olisin iloinen elämästäni 😴
yöt menee valvoessa nukkuminen on hankalaa ! päivällä uni tulee kyllä ja silloin vain nukun mikään ei kiinnosta mitään en jaksa ja kaikki on vaikeaa ulos koiran kanssa lähteminen on hankalaa siellä on muita ihmisiä ja niiden katseet jo pelottavat minua haluaisin vain takaisin tuon minun normaalin elämän, pelko siitä että uusi mieheni ei jaksa minua kauan kun olen niin saamaton vain pahentaa oloa on paljon asioita joita haluaisin hänelle kertoa mutta kun en osaa enkä halua puhua.
Entinen mieheni olisi valmis vielä kokeilemaan suhdetta ja kyllä olen samaa mieltä mutta en enää uskalla palata tuohon suhteeseen koska tiedän kaiken menevän taas päin mäntyä en ole kuitenkaan muuttunut mihinkään eikä hänkään varmasti ole niin paljon muuttunut että yhteis elomme olisi sen helpompaa kun aikaisemminkin meitä yhdistää edelleen yksi iso asia mutta sekin muuttuu parin päivän sisällä! t. ida
Hei Ida.
Oletko hakenut apua masennukseesi?
Siihen on olemassa hyvät lääkkeet, mutta ehdottoman tärkeää olisi keskusteluapu sen tueksi! Lemmikeistäsi älä luovu jos vain mitenkään jaksat. Ne antavat läheisyyttä, kosketusta ja lohtua.
Motivaatiota jaksaa seuraavaan päivään; joku tarvitsee sinua,olet tärkeä!
Parisuhteet voivat olla hyvinkin vaikeita ja ongelmaisia kun on sairas. Helppoa se ei ole terveenäkään! En ihmettele ollenkaan,jos nykyinen kumppanisi väsyy ja vetäytyy. On hyvin raskasta elää masentuneen rinnalla. Sikskin hae apua!
Mielestäni sinun pitäisi nyt keskittyä oman itsesi hoitamiseen ja kuntoon saamiseen. Sairaana ei ole voimia jaettavaksi moneen suuntaan, pääasia on nyt sinä itse.
Sinun pitäisinyt ensimmäsenä ottaa yhteys lääkäriin (joset ole sitä jo tehnyt) ja kertoa avoimesti ongelmasi. Pyydä, vaadi! saada lähete psykiatrian polille vai mikä se siellä Suomessa on nimeltään. Vaadi saada kesksuteluapua, joko psykologi, psyk.sairaanhoitaja tai psykiatriseen puoleen perehtynyt sosionomi. Ihan vihjeeksi; myös papit ovatusein erittäin hyviä keskusteluapuna! Eikä tarvitse puhua halaistua sanaa uskonnosta jos ei halua,kyllä he osaavat kesksutella ihan "maalliisellakin" tasolla, ovat siihen koulutuksen saaneet.
Sinussa ei ole mitään vikaa, et ole tuumaakaan huonompi tai sen puoleen parempikaan kuin yksikään toinen! Muista se! Kuka tahansa voi jossakin elämänvaiheessa masentua, minullakin takana kaksi keskivaikeaa ja yksi hyvin syvä masennus, jolloin vain passiivisena odotin kuolemaa. Jostain sain voimat hakea apua, sain lääkkeet ja lähetteen psykologille. Meni kuukauden verran ennenkuin lääkkeet alkoivat vaikuttaa, ja syön niitä edelleen, suurimpana annoksena enkä uskalla lopettaa. Sain elämänhaluni ja iloni takaisin, sain elämän takaisin! Psykologilla käyn edelleen.
Minulla on takana poikkeuksellisen paha lapsuus ja nuoruus. Olen kasvanut erittäin kieroontuneessa ja sairaassa perheessä. Koskaan en ole saanut olla lapsi, vaan jouduin jo hyvin pienestä pitämään itsestäni huolen. Elämäni on ollut hurjaa ala- ja ylämäkeä, vasta viimeisinä vuosina olen saanut asiat käsiteltyä siihen pisteeseen että alkaa seestyä. Toisaalta olen ylpeä itsestäni! psykologinikin sanoi, että kaikesta tuosta huolimatta sinä selviydyit! Haavoista ja mustelmista huolimatta, sinä selviydyit.
Yritän tällä sanoa sinulle ja kaikille masentuneille: toivoa on! Voi olla että joudut kulkemaan mielettömän tuskan läpi niinkuin minä, älä kitenkaan anna periksi! Periksi antaminen on pahin vihollisesi! Sinussa on uskomattomasti voimaa, sitä on vaikket usko! Jaksakaa
☺️❤️☺️❤️