Optimismi ja pessimismi ovat osittain synnynnäisiä piirteitä, joihin vaikuttaa selvästi myös varhainen vuorovaikutus. Toisaalta optimismi ja pessimismi voivat kehittyä myös kasautuvien elämäntapahtumien vaikutuksesta: jos kokee, että lopulta asiat aina kääntyvät parhain päin, on helppo uskoa niin tapahtuvan jatkossakin.
Pessimisti ja optimisti ovat molemmat itse asiassa realisteja. Todellisuudesta löytyy sekä hyviä että huonoja puolia. Täydellinen optimismi tai pessimismi on itsensä pettämistä. Todellisuus vain on ja ihminen itse tuo siihen hyvyyden ja huonouden näkökulman omalla ajattelullaan. Pessimisti luo negatiivista todellisuutta ja optimisti positiivista todellisuutta.
Epäonnistuminen ja onnistuminen ovat saman asian kaksi puolta. Suurin osa ihmisistä omaa molemmat puolet, eli kaikki olemme jossain määrin realisteja.
”Optimisteja emme ole, pessimisteiksi emme halua tulla, olkaamme siis realisteja.”