Kaaos/syyllisyys/pakkoajatukset

Kaaos/syyllisyys/pakkoajatukset

Käyttäjä Oryx aloittanut aikaan 30.08.2012 klo 15:34 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Oryx kirjoittanut 30.08.2012 klo 15:34

Minä olen puhunut tästä monesti ennenkin, mutta nyt tilanne on saavuttanut jonkinlaisen kriittisen massan, jossa kaikki vain eskaloituu loputtomiin. Olen yrittänyt puhua tästä mieheni kanssa, mutta hän ei pysty käsittämään ajatuskulkujani.

Otetaanpa esimerkki. Painovoima on olemassa, ja sen pysyvyyteen uskotaan sillä perusteella, että se on ollut aina. Mutta se ei kestä vertauksia – esimerkiksi ihminen ei voi olla ikuisesti luotettava vain sillä perusteella, että hän on ollut sitä tähän asti. Se että minä herään joka aamu, ei todista että tulen heräämään ikuisesti. Tämän yksinkertaisemmaksi sitä ei saa.

Ja kun asiat eivät ole PYSYVIÄ, MUUTTUMATTOMIA JA PYSÄHTYNEITÄ, on kaikki kaaosta. Ei minua auta mitenkään se tieto, että mikään ei voi täyttää tuota määritelmää – se ei saa minua lakkaamaan kaipaamasta tuon ajatuksen tuomaa turvaa.

Sitä minä en pysty ymmätämään, miten ihmiset pystyvät käsittelemään kaaosta. Taas esimerkki; hyvin sekaisen asunnon siivoaminen, mihin menisi enemmän aikaa ja voimia kuin olemassa on. Siksi sitä ei voi edes aloittaa, koska kun sallii itsensä tajuta miten mahdoton urakka se on, lannistuu täysin ja kaaos alkaa kiertyä spiraalin lailla aina sitä suuremmaksi, mitä enemmän sitä yrittää selvittää.

Kaaos on kauhistuttavinta mitä tiedän, ja teen kaikkeni pystyäkseni hallitsemaan sitä, kunnes jälleen kerran se ylittää voimavarani. Minun hallintakeinojani ovat viiltely ja itsensä nälkiinnyttäminen. Molemmat näistä kuitenkin lopulta vain lisäävät kaaosta, ja sitä pakenen juomiseen, joka romahduttaa koko korttitalon.

Idea on kuitenkin selvä – ÄLÄ TEE MITÄÄN, älä koskaan hengitä, liiku, puhu, kosketa, koska kaikki on vaarallista. Jos pysähtyy täysin, jää hetkeen ja saa ajankin pysähtymään, niin on turvassa. Se mitä kaipaan on paikka nimeltä Pois.

Minulla on varhaislapsuudessa kokemus, joka todennäköisesti on vaikuttanut tähän suuresti. Se mikä oli ainoa tila jonka tiesin, riistettiin minulta niin, että jouduin itse, pakotettuna mutta vastuussa yhtä kaikki, muuttamaan sen – hylkäämään entisen ja kestämään oman tekoni. Ja tässä syyllisyys tulee kuvaan.

Se tapa, jolla tunnen syyllisyyttä aivan kaikesta enkä koskaan unohda ainuttakaan virhettä, johtaa taas pakkoajatuksiin. Ja tämä on toinen niistä suurista teemoista joita mieheni ei pystynyt käsittämään. Jos ajattelen jotakin, sen toteutuminen tulee todennäköisemmäksi kuin jos se ei olisi koskaan käynyt mielessäni. Kohtalokas virhe on sitä lähempänä mitä enemmän sitä ajattelee, ja kun sen lausuu ääneen, se on jo melkein totta.

Esimerkki taas. Minä pelkäsin kuollakseni sitä että koirani kuolee, miljoonalla eri tavalla olin sen nähnyt, aivoni jauhoivat päivästä toiseen vain koiran tapaturmaista kuolemaa, kunnes se lopulta kuoli tapaturmaisesti. Jos en olisi koskaan ajatellut sitä – ei se olisi itse tapahtumaa muuttanut, mutta syyllisyydentuntoni kyllä. Minä koen yhä edelleen olevani syyllinen siihen.

Miten voidaan estää pahaa tapahtumasta, jos aivot syöttävät koko ajan pakkoajatuksia pahasta?

Ja kun joku mainitsee jotakin mikä ruokkii pakkoajatuksia, niin ne nousevat kokonaan uudelle tasolle. Nyt veitset pelottavat minua niin paljon, että minusta tuntuu että on pakko mennä ulos veitsen kanssa ja tappaa ensimmäinen vastaantulija, jotta en pääsisi vahingoittamaan miestäni tai koiraamme. Minä mietin sitä KOKO AJAN. Miten pitkä matka ajatuksesta lopulta on tekoon, kun en ole koskaan ennenkään kyennyt hallitsemaan impulssejani?

Minä PELKÄÄN, pelkään aivan hirvittävästi, ja pelkään myös sitä, että tällä tekstillä olen tehnyt PAHAN vain todennäköisemmäksi. Mutta minun on saatava tietää, onko kellään muulla tällaista, siis niin että pakkoajatukset, syyllisyys ja kaaoksen tunne hallitsevat jo aivan kaikkea elämässä, eikä niitä voi paeta mihinkään enää.

Pelkään seuraavaa sekuntia ja joka ikistä sen jälkeen, eikä olo koskaan helpota. Onko minun todella mentävä ja tehtävä pahaa jollekin satunnaiselle, jotta minut saataisiin kiinni ennen kuin satutan rakkaitani?

Eikö kukaan voi auttaa mitenkään? Sairaalaan ei oteta sen tiedän, mutta vankilaan turvaan olisi varsin helppo päästä. Vaaditaan vain päättäväisyyttä. Päätös. Teko. Vapautus.

Kiitos jos edes joku jaksoi lukea.

Käyttäjä Teflon kirjoittanut 02.09.2012 klo 10:10

Hei, ajatuksesi kuulostavat todella pelottavilta ja tuntui että omat pakkoajatuksesi ruokkivat itseään, alat jo ehkä pelätä ajattelua. Sen tiedän kuitenkin todeksi, että se jos minä ajattelen jotain ei tarkoita millään tasolla että se toteutuu. En ole niin tärkeä ihminen enkä yliluonnollinen olento että ajatuksillani olisi mitään kosmista merkitystä. Koska minulla on todella hyvä muisti, muistan lähes aina ajatukset mitä olen pelännyt tapahtuvaksi taikka tiennyt etteivät tapahdu ja huomannut sitten, että ei se mennytkään niin.

Emme voi myöskään kontrolloids kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, ei siihen yksi ihminen pysty. Vaikka mitä teet, et voi voittaa sitä taistelua kaaosta vastaan ja kuka sen sinun tehtäväksesi edes antoi? Sinä et myöskään ole se joka määrittää miten asioiden tulee olla, kun et ole yksin tässä maailmassa. Olet vastuussa vain itsestäsi etkä kaikista muista ja kaikkien muiden tekemisistä.

Sanot että sairaalaan et pääse. Kuitenkin haudot muiden ihmisten vahingoittamista. Uskoisin että se jo riittää hoitoon. Jos et mitenkään pääse julkisen puolen palveluihin, etsi ihmeessä yksityinen psykiatri ja laita eurosi siihen. Olet arvokkaampi kuin ne muutamat eurot jotka lääkäriiin käytät. Saat varmasti apua ja ehkä löydät keinoja miten vain elää huolehtimatta maailmassa muusta kaaoksesta kuin vain siitä josta itse olet vastuussa.