Sitten tuli vielä semmonen kysymys mieleen, että mikä tän kaiken olemisen ja elämisen tarkoitus on? Tuntuu niin ihmeelliseltä, että täytyisi tehdä jotain elämässä. Siis että jokaiselle ihmiselle olisi joku tarkoitus.

Ja kysymys siitä että miksi taistella?

Tai jos tää elämä onkin vaan suora tie kohdusta hautaan? Että tavallaan ensimmäisen viimesen rääkäsyn välissä on vaan pieni välimatka. Että ihmisellä on eläinkunnasta onnettomin osa sillä hän tietää että kaikki loppuu aikanaan.

Että tää elämä onkin vaan taistelua? Mutta minkä puolesta?

Minusta ihmiselle suurin tehtävä on olla syvästi inhimillinen. Tajuta oma heikkoutensa ja ihmisyytensä, mutta tiedostaa myös vahvuudet. Täytyy loppujen lopuksi olla osa jotain ryhmää tai kokonaisuutta. Ihmisen elämä on hauras, sitä ei voi kieltää. Ainakin omalta kohdaltani yritän olla mahdollisimman inhimillinen elämässä.

minäitse89 kirjoitti 28.3.2018 11:14

Elämme nyt aikaa jolloin Jumalan arvoitus voi ratketa. Kvanttifysiikka on tuloillaan. Ja mielestäni ehdottomasti pitää laittaa toivomme fysiikkaan. Esim. voi käydä niin että tulevaisuudessa tiede on ratkaissut Jumala kysymyksen ja tiede voi todistaa onko kuolemanjälkeistä elämää...

Minusta Jumalan arvoitusta ei voi koskaan selittää tiedemiehet. Koska se on uskon asia, joko uskoo tai ei. Samoin uskoo tai ei kuoleman jälkeiseen elämää. Osa uskoo, että pääsee taivaaseen tai helvettiin. Ketään uskovaista tuskin pannaan helvettiin, koska uskovainen uskoo Jumalan hyvyyteen ja anteeksiantoon.

Kun ei ole vielä ratkaistu edes sitä onko Marsissa elämää vai ei, en usko että tiede voisi ratkaista Jumalan arvoitusta. Sitä arvoitusta ei oikeastaa ole edes olemassa. Voi olla oman itsensä tiedemies ja uskoa tai ei.
Itse toivon ettei ole kuoleman jälkeisestä elämää, tässä yhdessäkin elämäss on ihan tarpeeksi elämistä. Uskoni kyllä sanoo, että sitä on olemassa mutta asiasta voi kai neuvotelle kun olen kuolemassa.

Hei. 😍
Uskon ymmärtäväni miksi toiset uskovat Tieteeseen ja toiset Jumalaan, Aina Tiede voisi
ratkaista kysymyksen kärsimyksen levittämisestä Tieteeseen uskomisen avulla. 😍
Ja Jumalaan uskominen ei tee ihmisestä sen pyhempää kuin Tieteeseen uskominen tekee,
mutta ihanteet ovat erillaiset.😍

maanvaiva kirjoitti 29.3.2018 9:9

Minusta Jumalan arvoitusta ei voi koskaan selittää tiedemiehet. Koska se on uskon asia, joko uskoo tai ei. Samoin uskoo tai ei kuoleman jälkeiseen elämää. Osa uskoo, että pääsee taivaaseen tai helvettiin. Ketään uskovaista tuskin pannaan helvettiin, koska uskovainen uskoo Jumalan hyvyyteen ja anteeksiantoon.

Kun ei ole vielä ratkaistu edes sitä onko Marsissa elämää vai ei, en usko että tiede voisi ratkaista Jumalan arvoitusta. Sitä arvoitusta ei oikeastaa ole edes olemassa. Voi olla oman itsensä tiedemies ja uskoa tai ei.
Itse toivon ettei ole kuoleman jälkeisestä elämää, tässä yhdessäkin elämäss on ihan tarpeeksi elämistä. Uskoni kyllä sanoo, että sitä on olemassa mutta asiasta voi kai neuvotelle kun olen kuolemassa.

Mietin sitä, että mistä Jumala sitten tietää että kuka uskoo häneen? Jos otetaan vaikka esimerkki. Joku uskoo häneen mielessään, mutta ei koko elämänsä aikana sano sitä ääneen. Tietenkin voi olla että Jumala tietää ihmisen ajatukset, mutta eikö se ole väärin vapaata tahtoa vastaan.

Ja sitten vielä sellainen kysymys, että mihinkä vauvana kuolleet päätyvät? Sillä he tuskin edes silloin vielä ymmärtävät mitään uskosta. Eläimistä nyt puhumattakaan.

Tarkoitan sitä että tiede voisi päätyä siihen ettei loppujen lopuksi tarvita uskoa. Että kuoleman jälkeen voisi olla elämää ilman uskoakin. Eikö se ratkaisisi uskomisen ongelman?

Ja kun puhutaan ettei Jumalan olemassa oloa voi ratkaista tiedemiehet, niin mikä tai kuka sen voi ratkaista? Mun mielestä usko on niin häilyvää ihmisellä: välillä todella uskoo ja toivoo. Ja sitten kun menee hyvin niin ei välttämättä tarvitse uskoa.

Ja sitten se vielä että maailmassahan on satoja uskontoja: mikä niistä loppujen lopuksi sitten on oikeassa?

Vielä loppuun esitän tässä nyt yhden kysymyksen: Jos vain uskomalla Jumalaan pelastuu, niin sittenhän joku voi esim. tehdä murhan, mutta jos hän uskoo Jumalaan niin hänkö automaattisesti pääsee taivaaseen?

Aloitan alhaalta ylöspäin pohtimisen.
Miksei murhaaja pääsisi taivaaseen, jos on kärsinyt jo rangaistuksen maan päällä? Jos ei ehdi kärsiä rangaistusta, olisiko hänelle sitten oikea paikka ikuisesti helvetissä? Voisiko olla niin, että kärsisi vähän aikaa helvetissä, että oppisi olemaan kunnolla ja sitten saisi siirtyä taivaaseen.
Vauvat ja eläimet lähtökohtaisesti pääsevät taivaaseen, koska he eivät ole tehneet syntiä. Eläinkin tappaa syödäkseen pääasiassa.

Jos tiede ratkaisee kuoleman jälkeisen elämän, missä sitten olisimme? Tiedemaassako? Onko se ylhäällä vai alhaalla? Olisiko siellä he kaikki jotka ovat aikaisemmin kuolleet ja jotka ovat luulleet, että pääsevät taivaaseen kuoleman jälkeen? Olisimmeko kuitenkin henkiä vai eläisikö ruumiimmekin iäisesti?

Hankala pohtia tämmöistä, kun itsellä ei ole ongelmaa Jumalan ja uskon kanssa. Minä vaan uskon ilman mitään todisteita ja kuoleman jälkeen aion vaan kuolla ja maata rauhassa.

maanvaiva kirjoitti 29.3.2018 16:18

Aloitan alhaalta ylöspäin pohtimisen.
Miksei murhaaja pääsisi taivaaseen, jos on kärsinyt jo rangaistuksen maan päällä? Jos ei ehdi kärsiä rangaistusta, olisiko hänelle sitten oikea paikka ikuisesti helvetissä? Voisiko olla niin, että kärsisi vähän aikaa helvetissä, että oppisi olemaan kunnolla ja sitten saisi siirtyä taivaaseen.
Vauvat ja eläimet lähtökohtaisesti pääsevät taivaaseen, koska he eivät ole tehneet syntiä. Eläinkin tappaa syödäkseen pääasiassa.

Jos tiede ratkaisee kuoleman jälkeisen elämän, missä sitten olisimme? Tiedemaassako? Onko se ylhäällä vai alhaalla? Olisiko siellä he kaikki jotka ovat aikaisemmin kuolleet ja jotka ovat luulleet, että pääsevät taivaaseen kuoleman jälkeen? Olisimmeko kuitenkin henkiä vai eläisikö ruumiimmekin iäisesti?

Hankala pohtia tämmöistä, kun itsellä ei ole ongelmaa Jumalan ja uskon kanssa. Minä vaan uskon ilman mitään todisteita ja kuoleman jälkeen aion vaan kuolla ja maata rauhassa.

Otan nyt kiinni tuosta että ylhäällä vai alhaalla. Eihän maan alla ole mitään Helvettiä. Senhän on tiede todistanut. Sitten se vielä että mihin muuhun sitä Jumalaa tarvitaan kuin kuoleman jälkeiseen elämään? Meillähän loppujen lopuksi maailmassa on suurilta osin kaikki ihan hyvin? Ainut mikä (ainakin minua) rassaa on että joskus tämä elämä päättyy. Jos totta puhutaan, niin haluaisin että tämä elämä olisi ikuista. Nimittäin jos tämä elämä olisi ikuista, niin emme tarvitsisi uskontoja. Sehän se uskonnon syvin olemus, että kun ihminen tajusi kuolevaisuutensa niin ihmisen aivot kehittivät kuoleman jälkeisen elämän. Kun emme pysty ymmärtämään että kuolemassa ihminen lakkaa olemasta, niin jotain on täytynyt kehittää.

On totta että minunkin on vaikea sitä ymmärtää että kun ihminen kuolee, niin hän ei ole enää missään.

Sitten tosta murhaajasta: Minusta ainut oikea rangaistus murhaajalle on kuoleman tuomio. Sillä loppujen lopuksi ihmisellä on vain elämä ja täten kun se otetaan pois niin se on suurin rangaistus. Ei tarvita mitään helvettiä tai taivasta.

Sitten vielä tuosta tappamisesta: Miten suhtaudut sodassa tappamiseen? Silloinhan tavallaan tappaminen on sallittua...

En nyt tässä väitä täysin etteikö kuoleman jälkeen voisi olla mitään. Hyvinkin voi olla, mutta tarkoitan sitä että tiedehän on vienyt maailmaa paljon enemmän eteenpäin kuin mikään uskonto. Totta on että on myös keksitty ydinpommeja yms. Mutta jos miettii tätä nykyistä elämää niin tiede täällä hallitsee.

Ei tarvitse mennä montakaan vuosisataa taaksepäin niin uskonnolla oli karmaiseva valta. Ihmisiä poltettiin rovioilla yms.

Vielä sanon noista hengistä, että miten perustelet sen että henkiä tai aaveita on olemassa? Tuntuu siltä että mitä kauemmin on elänyt täällä maanpäällä, niin sitä selvemmäksi tulee ajatus, että kuolema on kuin unta jossa ei nähdä unia. Mun mielestä ainut jotenkin varteen otettava vaihtoehto on että kuollessa ihmisen tietoisuus joko muuttaa muotoaan tai sitten häviää kokonaan.

Omalta kohdaltani siis luotan tieteeseen enemmän kuin mihinkään uskontoon...

En minä mitenkään perustele, että henkiä olemassa, uskon niihin vain. Aaveisiin en usko.
Olen paljon lukenut shamanismista ja se on toinen uskoni, kristinuskon lisäksi ja siihen kuuluu henkimaailma.

Hyväksyn sodassa tappamisen, jos yleensä nyt sotaa voi hyväksyä. Jos ei tapa vihollista, vihollinen tappaa sinut. Eli se on itsepuolustusta monesti.
Tapan myös itse eläimiä, koska en ole kasvissyöjä.

Minusta tiede ei tutki taivasta vaan ilmakehää. Taivas ja helvetti ovat uskonasioita.

maanvaiva kirjoitti 30.3.2018 18:26

En minä mitenkään perustele, että henkiä olemassa, uskon niihin vain. Aaveisiin en usko.
Olen paljon lukenut shamanismista ja se on toinen uskoni, kristinuskon lisäksi ja siihen kuuluu henkimaailma.

Hyväksyn sodassa tappamisen, jos yleensä nyt sotaa voi hyväksyä. Jos ei tapa vihollista, vihollinen tappaa sinut. Eli se on itsepuolustusta monesti.
Tapan myös itse eläimiä, koska en ole kasvissyöjä.

Minusta tiede ei tutki taivasta vaan ilmakehää. Taivas ja helvetti ovat uskonasioita.

Mietin sitä, että voinhan minäkin sanoa että esim. keijuja tai maahisia on olemassa ja sitten kun todistetaan ettei niin ole, niin voin aina puolustautua sillä että minä uskon niihin joten niitä on olemassa. Tarkoitan sitä että vähän niin kuin Paasikivikin sanoi aikanaan: " Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen."

Usko on jotenkin hatara. Kun taas tieteissä ei tarvitse uskoa vaan ne asiat on ihan oikeasti totta.

Maailmahan olisi ihan sekava paikka jos kaikki uskoisivat vain omiin ajatuksiin, esim. minä voisin sanoa että joulupukki asuu korvatunturilla. Ja sitten kun menisin korvatunturille eikä siellä mitään pukkia olisi niin sanoisin vain että kyllä se täällä on, vaikka näkisin ettei ole.

Vielä tähän loppuun että mun mielestä maailma olisi säästynyt paljolta veren vuodatukselta jos ei olisi ollut ristiretkiä tai rovioilla ei olisi poltettu ns. pakanoita. Niin paljon on tapettu uskonnon nimissä että hirvittää...

Ps. Miten sodassa tappamisen voi kristitty hyväksyä, kun kerran käskyissä sanotaan että älä tapa. Eikö se ole ihan selvä ettei sitten saa tappaa? Kyllähän Jeesuksestakin sanotaan että hän kuoli ristillä muiden puolesta, joten eikö näin ollen sodassakin pitäisi ennemminkin tulla itse tapetuksi kuin tappaa joku vihollinen. Sillä eikös Raamatussakin sanota että rakasta vihollistasi myös?

Täytyy nyt kuitenkin myöntää, että toivon Jumalan olemassa oloa. Ihan sen takia, että elämä on näin rankkaa.

En kiellä enkä puolusta. Mun pitää vaan todeta, että olen ymmälläni tämän elämän kanssa...

Miljoonat ihmiset viettävät pääsiäistä. Voiko ne kaikki olla väärässä?

Sen takia pelkään uskontoja, että ne voivat tehostaa ääri-ajattelua. Se on se pohjimmainen syy.

Muuten, ymmärrän kyllä sen että moni saa niistä lohtua.

Mutta kaikista kysymyksistä kuitenkin tärkein on että: Mikä on ihmisen kohtalo, tässä julmassa maailmassa?

Aina, kun alan jonkun kanssa puhumaan uskosta, otetaan esiin joulupukki. Kuitenkin se on lapsen uskoa, että se on olemassa. Lapsi menettää sen uskonsa aika nopeasti. Jos jonkun Jumala usko on yhtä lapsellisella tasolla, miksi se sama ihminen miettii vielä aikuisena onko Jumalaa olemassa vai ei ja tarvisi jonkun tiedemiehen todistamaan asian?
Helpommalla pääsisi, kun lakkaisi uskomasta. Kuten lakkasi uskomasta joulupukkiin.

Minusta ihmisen elämä ei miksikään oikeastaan muutu uskooko vai ei. Saa ehkä sisäisen rauhan, jos uskoo. Mutta esim. fyysiset sairaudet ovat ihan yhtä raskaita uskovalle ja ei-uskovalle.

Asiasta kolmanteen: En ymmärrä miksi Raamattu olisi kirjana pyhä? Ymmärtääkö kukaan muu?

Ymmärrän sen että Raamattu on kulttuurisesti ja historiallisesti merkittävä teos. Mutta että pyhä?

Oon muutenkin aika ymmälläni tästä pyhä asiasta..? Kun olen ihmisenä kokenut sen että kuolema luultavasti on sellainen että mitään ei jää itsestä jäljelle.
Täten koen että Darwin oli oikeassa, ihmisen olennaisin tehtävä on selvitä hengissä mahdollisimman kauan. Täten pelottaa vähän Raamatun kaltaiset kirjat, jotka julistavat kuoleman jälkeistä elämää. Hirvittää se mitä se kirja voi saada aikaan. Kun loppujen lopuksi: mitä muuta meillä on kuin tämä maanpäällinen elämä?

Lähipiiriini kuuluu kaksi pappia. Molemmat aivan ihania ihmisiä. Heillä on se jonkinlainen lapsen usko Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Elämä on heille varmasti paljon helpompaa kuin minulle uskonnottomalle. Ei ole tarvetta kiistellä uskon asioista. Usko joko on tai ei ole ja sitten on vielä se ryhmä joka kipuilee siinä välillä,kun ehdotonta totuutta ei tule koskaan saamaan.

Mollyan kirjoitti 2.4.2018 9:19

Lähipiiriini kuuluu kaksi pappia. Molemmat aivan ihania ihmisiä. Heillä on se jonkinlainen lapsen usko Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Elämä on heille varmasti paljon helpompaa kuin minulle uskonnottomalle. Ei ole tarvetta kiistellä uskon asioista. Usko joko on tai ei ole ja sitten on vielä se ryhmä joka kipuilee siinä välillä,kun ehdotonta totuutta ei tule koskaan saamaan.

Minä vissiin sitten kipuilen. Haluaisin luottaa, että Jumala on olemassa, mutta en tiedä pystynkö siihen. Tuntuu että elämä on kipua, että kärsimään tänne ollaan tultu.
😞

Toki välillä ihan kivojakin hetkiä on. 🙂

Mulla pyörii päässä noi Jumala asiat ehkä vähän liikaakin... Mutta sama pää kesät talvet.