Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?
Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.
Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.
Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.
Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.
Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.
Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista….
Prkl, kun joka päivä tekisi mieli ottaa henki pois. En jaksa tätä paskaa. Kun pitäisi elää, mutta mieli on sellainen joka tyrkyttää itsemurhaa.
Kun ei oikein nauti mistään enää. Tuntuu että liian kauan on joutunut kärsimään. Mutta en uskalla tai viitsi mennä hirteen.
Koko elämä ollut vain taistelua että eläisi vanhaksi. Mutta kun en vain jaksa tätä helvetin oloa!
Hei kerroit joskus että sinulla on ystäviä. Mitä heille kuuluu? Oletko tavannut heistä ketään? Ehkä he on huolissaan sinusta?
Voitko ottaa johonkin heihin yhteyttä? Tai mennä käymään? Sade voi huuhtoa noita huoliasi, täällä ainakin sataa kaatamalla.
Voimia hankaliin olotiloihisi!
Hengityksen rauhoittaminen alkaa mielen rauhoittumisen.
Kyllä minä välillä heitä tapaan. Onneksi minulla on lääkitys tuohon ahdistukseen. Auttaa jonkin verran.
En tiedä mistä nämä olotilat oikein tulee.
Kiitos!
Nämä tälläiset aiheet ovat aina hyviä ja mielenkiintoisia keskusteluita, mutta siitä pitää sanoa, että jos ne jatkuvasti askarruttaa tai alkaa vaivata omaa elämää, on syytä siihen hankkia apua.
Mitä keskusteluun tulee, en itse tiedä mihin uskoa ja mihin ei. Uskontoja kun ei voi todistaa, oli se sitten Jumalaan, Buddhaan tai muuhun uskominen. Ja mielestäni sillä ei ole myöskään mitään merkitystä. Tämä on fakta, ja sen me kaikki tiedämme: Ihminen syntyy, ja jonain päivänä kuolee. Se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, ei kukaan meistä tiedä eikä tule todennäköisesti koskaan tietämään.
On kaunis ajatus, että kuoleman jälkeen olisi jotakin elämää, oli se taivas tai vaikkapa uudelleensyntyminen. Mutta siihen ajatukseen jumittuminen ei ole liitännäinen tähän elämään. Olen siis sitä mieltä, että parempi keskittyä omaan elämiseen, omaan kantaansa ja mahdollisesti omaan uskoonkin, jos se löytyy. Millä muulla ei ole merkitystä kuin se miten rakennamme itseämme ja elämme omaa elämäämme niin, että on hyvä olla, eikä myöhemmin tule katumaan kun aika jättää jälkensä.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Virhe
Mutta mistä muusta sitten keskustella, kuin tästä oikeastaan tärkeimmästä asiasta. Mitä on kuoleman jälkeen?
Toki ei kukaan tiedä varmuudella. Mutta luulen, että joku voi tietää jotain esim. kokemuksen kautta.
Minun mielestä näistä on tärkeä jutella.
Mitä olette mieltä siitä, että onko ihmisen tarkoitus vain saada valtaa elämässä? Jos mietitään että kuolemajälkeisestä elämästä ei ole mitään varmaa tietoa. Niin silloin meille jää vain tämä maailma.
Toisaalta kuoleman jälkeinen elämäkin on vain uskon asia.
Mutta jos elää tässä maailmassa, niin silloin meidän on hyväksyttävä tietyt asiat. Kuten että me emme voi kukaan täysin tietää millainen elämä olisi täydellistä. Toki se on tärkeintä että elämä on hyvää.
En vain oikein ymmärrä tätä biologiaa, että ihminen vanhenee ja kuihtuu.
Jos evoluutio on totta niin onko silloin elämällä mitään tarkoitusta? Tietenkin se on varmaan sitten niin että hengissä selviäminen ja suvun jatkaminen ovat ainoita hyviä asiota, siis evoluutio-opin mukaan.
Sen takia kristinusko on tärkeää että se tuo lämpöä ja ihmisystävällisyyttä maailmaan.
Aivan niin kuin Wittgensteinkin sanoi aikanaan: Että vaikka kaikki tieteen ongelmat olisivat ratkaistu, niin silloinkaan ei olisi lähestytty yhtään ihmiselämän ongelmia. Jotka toden totta ovat ongelmia.
Ihan hyvin voi tiedemiehet selitellä evoluutio-opista tai muista, mutta kun ihminen on hajalla ja murtunut ja uupunut täysin. Niin ei ihminen silloin tarvitse evoluutio-oppia. Ihminen tarvitse Jumalaa.
Saakohan ihminen elämänsä aikana koskaan tietää varmuutta kuolemasta?
Toisaalta kuolema on itsessään kammottava asia. Täytyy pitää kuolema niin kaukana kuin mahdollista on. Täytyy yrittää elää, koska kun on kuollut niin se on vähän niin kuin videopeleissä sanotaan: Game over.
No itse uskon evoluutioteoriaan sekä kristinuskoon. Eivät ne sulje toisiaan pois.
Henk.koht. en kaipaa valtaa enkä asemaa, en vaikka kuoleman jälkeen ei olisikaan enää mitään. Itse saan parhaimmat kiksit siitä että saan olla avuksi. Ja tämä ohjaa myös ura- ja työvalintojani.
Eikä se että on ateisti tee ihmisestä ollenkaan välttämättä kylmää tai oman edun tavoittelijaa. Silti ihminen voi saada mielihyvää heikompien auttamisesta ja maailman parantamisesta.
minäitse89 kirjoitti:
Mitä olette mieltä siitä, että onko ihmisen tarkoitus vain saada valtaa elämässä?
Ihmisen elämä on luotu siten simpleksi, että ihmisen ei tarvitse kaikkea tietää. Elävä Jumala pitää huolen vaikeimmista kysymyksistä. Joka päivälle riittää omat vaivat. Ihminen saa elää ihmisen elämän kaikkine tunteineen, tarpeineen, tavoitteineen, toiveineen, unelmineen. Riittää elää ihmisen elämä. Tulla sinuksi itsen kanssa ja niin kyetä tulemaan sinuksi toisten ihmistenkin kanssa. Pääpointti elämässä on kenelle kunnian antaa. Kaikkivaltias on nimensä mukaisesti kaikesta tietoinen, ja pitää luoduistaan huolen. Luota sinäkin Luojaasi, josta Vapahtajakin puhuu ja jolle antoi kunniat.
Mutta jos elää tässä maailmassa, niin silloin meidän on hyväksyttävä tietyt asiat. Kuten että me emme voi kukaan täysin tietää millainen elämä olisi täydellistä. Toki se on tärkeintä että elämä on hyvää. / En vain oikein ymmärrä tätä biologiaa, että ihminen vanhenee ja kuihtuu.
No oishan se aika kornia, jos ihminen fyysisestikin ikääntyessään muuttuis myös keholtaan takaisin kohdun kokoon. Mieleltämmehän me kai aika tajuamattomia voidaan ennen kuolemaa olla. Nykyihminen varsinkin pirstaloituneen maailman läpi kulkeneena potee jonkuntasoisen dementian, tilan paikan ja ajan taju voi kadota ennen hengenlähtöä.
Jos evoluutio on totta niin onko silloin elämällä mitään tarkoitusta? Tietenkin se on varmaan sitten niin että hengissä selviäminen ja suvun jatkaminen ovat ainoita hyviä asiota, siis evoluutio-opin mukaan.
Evoluutio on taapäin katsomista. Ihmisen elämä on tässä ja nyt. Elämässä on tarkoitus syntyä rakkauteen, kasvaa rakkaudessa, kokea kohtaamisia joista elämää synnyttävin ja vahvistavin on Kristuksen 💕 kohtaaminen. Rakkaus on suurinta kaikessa.
Sen takia kristinusko on tärkeää että se tuo lämpöä ja ihmisystävällisyyttä maailmaan.
Aivan niin kuin Wittgensteinkin sanoi aikanaan: Että vaikka kaikki tieteen ongelmat olisivat ratkaistu, niin silloinkaan ei olisi lähestytty yhtään ihmiselämän ongelmia. Jotka toden totta ovat ongelmia.
Ihan hyvin voi tiedemiehet selitellä evoluutio-opista tai muista, mutta kun ihminen on hajalla ja murtunut ja uupunut täysin. Niin ei ihminen silloin tarvitse evoluutio-oppia. Ihminen tarvitse Jumalaa.
Niin se on.
TuskinKoskaanEhjä kirjoitti:
No itse uskon evoluutioteoriaan sekä kristinuskoon. Eivät ne sulje toisiaan pois.Henk.koht. en kaipaa valtaa enkä asemaa, en vaikka kuoleman jälkeen ei olisikaan enää mitään. Itse saan parhaimmat kiksit siitä että saan 👍 olla avuksi. Ja tämä ohjaa myös ura- ja työvalintojani.
Eikä se että on ateisti tee ihmisestä ollenkaan välttämättä kylmää tai oman edun tavoittelijaa. Silti ihminen voi saada mielihyvää heikompien auttamisesta ja maailman parantamisesta.
Tuo on niin totta... meissä kristityissäkin on kivettyneessä vaiheessa eläviä... joskus tosivälittämistä näkee sellaisen taholta, joka ei tästä elämän mysteeristä perusta. Joka pitää itseään jumalattomana. Vain Jumala näkee jokaisen sydämeen. Missä on välittämistä, on rakkautta, Jumala rakastaa jokaisessa ateistissakin. Kaikki me ihmiset eletään siinä mielessä samalla viivalla. Tuo kivettynyt vaihe voi olla katkeruuden vihan tai kateuden aikaansaannosta. Tai kasvojen menettämisen pelkoa. Tai häpeää, mikä estää rakastamasta itseä tai toisia. Rakkaus meitä kantaa, rakastaessamme meidänkin kautta vaikuttaa.
Niin se usein on, että Jumalaan kannattaa uskoa. Eihän siinä loppujen lopuksi mitään häviä.
Toki maailma on raaka. Se on täysin selvää. Ja kuitenkin tätä maailmaa tulisi rakastaa, vaikka se on näin julma. Ja tarkoitan nyt tuota luonnon kiertokulkua ja ihmisen osaa siinä.
Luulisin että ateisteja on sen takia niin paljon, koska he eivät voi käsittää miten Jumala on voinut luoda näin julman maailman.
Toisaalta jos miettii että Jeesuskin joutui kärsimään hirveästi, niin miksei sitten tavallinen tallaajakin. Toisaalta kuitenkin elämässä on tarkoitus minimoida kärsimys.
Eihän meillä ole lopullista tietoa Jumalasta. Meillä on vain joitain aavistuksia.
Uskonnossa on usein vain se pelottava puoli, mitä olemme nähneet lähi-idässä. Juuri se fundamentalismi on jotain hirveää. Siis se että luvataan ihmiselle paratiisiin pääsy jos hän esim teki itsemurha iskun.
Sen takia en täysin pysty luottamaan uskontoihin. Toki uskon Jumalaan. Mutta en uppoa täysin Raamattuun tai muuhun pyhään kirjaan, sillä niissä piilee myös suuri vaara. Nimittäin juuri se että niitä aletaan lukemaan siten että jokin pyhä sota on oikeutettua...
Oletteko muuten huomanneet sitä kuinka elämä perustuu ihmisen moraaliin? Tai siis siihen, että ihmisen ehkä tärkein tavoite on käyttäytyä moraalisesti.
Moraalistahan on monia teorioita että mistä se tulee: Jumalalta tai jostain biologisista tekijöistä.
Ja jos nyt ajattellaan vaikka itsemurhaa, niin useinhan se toimitaan moraalittomana tekona. Tai varastaminen jne. Ja ihmisen sisään on rakennettu se käsitys että mitä moraalinen käyttäytyminen pääosin on.
Se on kyllä mielenkiintoista että moraali saattaa tulla myös Jumalalta. Ei se ole pois suljettu idea...
Tällainen vaan nyt paukahti mieleen...