Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?
Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.
Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.
Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.
Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.
Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.
Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista….
No, minä ainakaan en ole vakuuttunut. Mitä todisteita meillä on Jeesuksesta Raamatun ulkopuolelta?
Raamatun ulkopuolelta siksi, että Raamatulla ei voi todistaa Raamattua tai sen henkilöitä ja tapahtumia todeksi.
Ohi aiheen, mutta oletko katsonut Yleltä Prisman planeetat-dollareita? Tosi mielenkiintoisia. 🙂
Kyllä useimmat historioitsijat ovat sitä mieltä että Jeesus on ollut olemassa. Olen lukenut aiheesta. Raamatun ulkopuoleltakin on todisteita.
En ole katsonut, pitää katsoa. 🙂
Vielä sellainen kysymys tuli mieleen, että onko mielestäsi sitten elämä vain hengissä selviämistä? Ja mistä moraalilaki tulee ihmisen sisimpään? Siis se että me useimmiten autamme aivan vierastakin ihmistä, jos hän on hädässä? Vaikkei Darwinin evoluutio-teorian ja minkään muunkaan tieteellisen teorian mukaan, meillä ei ole mitään syytä auttaa täysin vierasta ihmistä. Mistä se auttamisen halu sitten kumpuaa?
Ehkä ihmisyydessä on sitten kyse vain toisen ihmisen kohtaamisesta. Ei ole kyse masennuksesta tai kuolemasta. On kyse ihmisyydestä. Ihmiset ovat hauraita olentoja, joiden pitää vain jotenkin taistella päivästä toiseen. Täytyy pitää toivoa, uskoa ja rakkautta yllä. Täytyy vain uskoa että joskus kohtaa sellaisen ihmisen, joka todella välittää .
On vain kyse siitä, mitä Jeesuskin sanoi: Usko, Toivo ja Rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus. Sisimmässäni tunnen, että Jumala todella on olemassa. Ja toisen ihmisen kautta ja rakkauden kautta voi hänet löytää.
Vaikka kuinka sotisin Jumalaa vastaan ja vaikka kuinka olisin pettynyt itseeni ja Jumalaan ja maailmaan. Niin kuitenkin säilytän juuri nuo kolme asiaa.
Sen verran puutun tuohon teidän Jeesus-historiallisuuteen, että ymmärtääkseni tutkijat sanovat, että jotain on ollut; Jonkunlainen henkilö ja jonkunlaisia tapahtumia on täytynyt olla, että Jeesus-liike on syntynyt. Muuten on jokseenkin epätodennäköistä, että liike olisi syntynyt... Moni muu asia Jeesuksen elämässä taitaakin sitten olla jo kyseenalainen. Näin olen joskus lukenut...
JP & minäitse89, minä olen siinä ymmärryksessä, että Raamatun ulkopuoliset todisteet ovat aika köykäisiä. Siihen kun vielä lisää sen, että Jeesus (Yeshua) on lukemani mukaan ollut varsin yleinen nimi noihin aikoihin, niin suurempi ihme olisi, ettei nimeä edes jossain mainittaisi. Ja satunnaisesta maininnasta on pitkä matka ihmeitä tekevään Jumalan poikaan...
minäitse89 kirjoitti:
Vielä sellainen kysymys tuli mieleen, että onko mielestäsi sitten elämä vain hengissä selviämistä? Ja mistä moraalilaki tulee ihmisen sisimpään? Siis se että me useimmiten autamme aivan vierastakin ihmistä, jos hän on hädässä? Vaikkei Darwinin evoluutio-teorian ja minkään muunkaan tieteellisen teorian mukaan, meillä ei ole mitään syytä auttaa täysin vierasta ihmistä. Mistä se auttamisen halu sitten kumpuaa?
Ihminen on sosiaalinen eläin ja moraali on sosiaalisuuden ytimessä. Osaamme asettua hädänalaisen asemaan ja ymmärrämme, että toivoisimme itsekin apua siinä tilanteessa. Nimen omaan evoluutio on muokannut aivomme niin, että auttamisesta saamme palkinnoksi mielihyvää.
Toisaalta yksinäinen ihminen on aika turvaton ja voimaton luonnon armoilla. Laumasta on siis turvaakin, ja se turva toimii vain, jos lauma pitää yhtä. Esimerkiksi huono metsästys- tai kalaonni tasoittuu, kun lauma jakaa resurssejaan, eivätkä pedot ole laumalle niin suuri uhka kuin yksinäiselle ihmiselle.
Nyky-yhteiskunnissakin tiedetään, että heikossa asemassa olevien auttaminen on pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunnan etu.
minäitse89 kirjoitti:
Ehkä ihmisyydessä on sitten kyse vain toisen ihmisen kohtaamisesta. Ei ole kyse masennuksesta tai kuolemasta. On kyse ihmisyydestä. Ihmiset ovat hauraita olentoja, joiden pitää vain jotenkin taistella päivästä toiseen. Täytyy pitää toivoa, uskoa ja rakkautta yllä. Täytyy vain uskoa että joskus kohtaa sellaisen ihmisen, joka todella välittää .
Samaa mieltä. Olen pohtinut, että elämässä ja ihmisyydessä on oleellisinta ihmissuhteet - siksi yksinäisyys tutkitustikin tekee niin pirun kipeää, koska se aktivoi aivoissa samat alueet kuin fyysinen kipukin - ja oman elämän mielekkääksi kokeminen - mitä se kellekin tarkoittaakaan. Niistä sitten kumpuaa onnellisuus.
En jaksanut kaikki sivuja ja tekstejä lukea pahoittelen siitä. Mä uudistuin uskossa tossa keväällä ja se oli mun paras päätös vuosiin ottaa Jeesus mun sydämeen takaisi. Se helpotus mikä siitä tuli, sain kokea ilon uudelleen minkä olin elämässä unohtanut. Ja ymmärryksen siitä että vaikka oon mitä oon ja elämässä tehnyt virheitä sain palata itkien Isän tykö ja Hän otti mut avosylin vastaan. Jokunen teistä kirjoitti että ette usko että Jumala on olemassa tai jos on niin miksi siitä ei oo ns näyttöä vaikka miljoonat ihmiset uskoo Taivaaseen. Pakko myöntää että myös itselläni välillä usko horjuu, edelleen.. Jaan teille mun oman kohtaamisen Jeesuksen kanssa. Jos sallitte, toki ei ole pakko lukea mutta toivon että luet ja ehkä saat siitä vähä uskon siementä itseesi.
Kesäkuussa aloin nukkumaan niinkuin aina ennenkin joka ilta. Rukoilin hiljaa mielessäni sängyssä, rukoilin niinkuin lähes joka ilta pojalle hyviä unia (asuu isällään) turvallisia unia ja että tuntee että on rakastettu. Usko oli alkanut taas itsessä horjumaan ja rukoilin siinä sitten vielä ja sanoin, että Jeesus, jos oikeesti oot olemassa niin näytä mulle jotain mikä vahvistaa mulle sun olemassa olon. Vaikka rukousvastauksella. Aloin nukkumaan ja jonkun ajan päästä havahduin ja kun aukaisin silmäni oli Jeesus mun sängyn päässä seisomassa. Vaaleessa puvussa leijaili. Hän ei puhunut mitään, suljin silmäni ja avasin uudelleen ja Hän oli siinä edelleen. Nukahdin. Aamulla heräsin ja muistin tän näyn. Olin levollisin mielin. Ja usko siihen että Jumala on olemassa niin vahvistui. Mutta vaikka edelleen itsellä ottaa masennus valtaa silti pystyn luottaa siihen että tällä on joku tarkoitus ja Jeesus haluaa mua kasvattaa omalla tavallaan.
Rohkaisen siis että vaikka et usko, rukoile. Kiitä vaikka vaan hyvästä päivästä ja hyvästä olosta. Vain pienikin kiitos ja ehkä pienikin rukous näyttää ajallaan Jeesuksen hyvyyden sua kohtaan. Vaikka varmastikaan vaikeilla hetkillä usko kaikkeen menee eikä usko Jumalan olemassa oloon mutta siellähän on ja kantaa sua! Ota Jeesus sydämeen ja voin taata että saat iloa elämään ja keveyttä sydämeen.
Tää teksti ehkä vaikuttaa susta nyt joltain Jeesuksella tyrkyttämisestä, se ei ollu tarkoitus ja pahoittelen jos sellainen olo tuli. Halusin vain kertoa oman kokemuksen ja kannan uskosta. Jumalasta ja Taivaan valtakunnasta.
Hei Suon, kiitos viestistä.
Tulin vain tässä miettineeksi, että eikö Jeesus ja Jumala ole vain kuolevaa ihmistä varten? Siis sellaista joka on jo kuoleman porteilla?
Olen sitä miettinyt paljon, sillä eikö toisaalta elämä ole loppujen lopuksi biologista? Ja sellaista että kun viimeinen päivä tulee ihmiselle, niin hänen tulee heittäytyä johonkin sellaiseen uskoon, joka on vain mielestäni mahdollista henkilölle jolla ei ole enää mitään menetettävää.
Itse olen oman elämäni suunnitellut siten että pyrin elämään kristittynä mutta en voi käyttää kaikkea aikaana siihen, sillä minulla on sellainen tunne että elämässä kuitenkin tarvitsee saavuttaa jotain. Esim. opintojen kautta.
Itse olen niin kahden vaiheilla koko uskon-kysymyksen kanssa... Että mikä oikeasti sitten on totta? Sitä minä mietin päivät pääksytysten. Mikä tai kuka tätä maailmaa loppujen lopuksi pitää kasassa?
Olen miettinyt sitä, että entäs jos aika ja avaruus tuhoutuvat ja syntyvät sykleissä. Että ensin maailmankaikkeus laajenee tiettyyn pisteeseen sitten se alkaa taas pusertua ja muodostaa jälleen singulariteetin ja taas tapahtuu uusi alkuräjähdys. Näinkin vissiin ovat jotkut tiedemiehet pohtineet. Silloinhan maailmankaikkeus olisi ikuinen. Mutta aina voi tietenkin kysyä, kuka tämän systeemin on luonut?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: korjailu
SuOn, kiitos kiitos "tarjouksesta", jos näin voi sanoa. 😉 Minun ajatusmaailmaan Jumala ei vaan istu yhtään enempää kuin menninkäisetkään, joten rukoileminenkaan ei nappaa. Mutta aivan mahtavaa kuulla, että usko on tuonut hyvää elämään. 🙂
minäitse89, minäkin olen jostain kuullut tuosta syklisen maailmankaikkeiden teorian. Sitten taas on teorioita, että lopulta aivan kaikki hajoaa ja maailmankaikkeus, jos sitä enää silloin voi sellaiseksi kutsua, on pelkkää ikuista tyhjyyttä. Ei valoa, ei materiaa, ei aikaa.
Tässä yksi visio siitä, mitä voi olla edessä: https://youtu.be/uD4izuDMUQA
Nótt kirjoitti:
SuOn, kiitos kiitos "tarjouksesta", jos näin voi sanoa. 😉 Minun ajatusmaailmaan Jumala ei vaan istu yhtään enempää kuin menninkäisetkään, joten rukoileminenkaan ei nappaa. Mutta aivan mahtavaa kuulla, että usko on tuonut hyvää elämään. 🙂minäitse89, minäkin olen jostain kuullut tuosta syklisen maailmankaikkeiden teorian. Sitten taas on teorioita, että lopulta aivan kaikki hajoaa ja maailmankaikkeus, jos sitä enää silloin voi sellaiseksi kutsua, on pelkkää ikuista tyhjyyttä. Ei valoa, ei materiaa, ei aikaa.
Tässä yksi visio siitä, mitä voi olla edessä: https://youtu.be/uD4izuDMUQA
Ei se mikään tarjous ollut. Vain mun oma kokemus uskosta ja Jeesuksen hyvyydestä.
Mä en usko että tota maailmankaikkeutta ja loppua kannattaa hirveesti miettiä. Silloin joku vuosi sitten kun uutisissa luki että sinä päivänä ja siinä kuussa tulee maailmanloppu mä aloin sitä pohtii entistä enemmän ja masennuin totaalisesti ja otin annoksen lääkkeitä että mun ei tarvitse nähdä kun kaikki tuhoutuu ja mun läheiset kituu ja kuolee.
minäitse89 kirjoitti:
Hei Suon, kiitos viestistä.Tulin vain tässä miettineeksi, että eikö Jeesus ja Jumala ole vain kuolevaa ihmistä varten? Siis sellaista joka on jo kuoleman porteilla?
Olen sitä miettinyt paljon, sillä eikö toisaalta elämä ole loppujen lopuksi biologista? Ja sellaista että kun viimeinen päivä tulee ihmiselle, niin hänen tulee heittäytyä johonkin sellaiseen uskoon, joka on vain mielestäni mahdollista henkilölle jolla ei ole enää mitään menetettävää.
Itse olen oman elämäni suunnitellut siten että pyrin elämään kristittynä mutta en voi käyttää kaikkea aikaana siihen, sillä minulla on sellainen tunne että elämässä kuitenkin tarvitsee saavuttaa jotain. Esim. opintojen kautta.
Itse olen niin kahden vaiheilla koko uskon-kysymyksen kanssa... Että mikä oikeasti sitten on totta? Sitä minä mietin päivät pääksytysten. Mikä tai kuka tätä maailmaa loppujen lopuksi pitää kasassa?
Mä en valitettavasti osaa sulle noihi vastata koska oon itse aika alussa tässä uskon asioissa Jeesuksen luo Matkalla. Mutta voin kysyä ja selvittää sulle noita asioita muilta jotka on enemmän Raamattua lukenut ja kauemmin kulkenut Taivas tiellä. Jos siis haluat.
SuOn, minusta taas on hirmu mielenkiintoista lukea ja pohtia, että miten universumi muuttuu ja lopulta katoaa. Ikuiselta tuntuvakaan ei ole ikuista.
Nott. Toi oli kyllä hienosti tehty video. En kerennyt ihan loppuun asti katsomaan, mutta hirmuisia aika välejä siinä. Siis miljardeja vuosia.
Kun itsestä tuntuu sata vuottakin niin pitkältä, mutta se ei ole maailmankaikkeuden mittakaavassa mitään. 🙂
Mutta siinä tulee minusta tämän kaiken ydin. On tärkeää pohtia ja tutkia maailmankaikkeutta. Ja on tärkeää selvittää mistä tulemme ja minne olemme menossa. Mutta tämä ihmisen maailma on niin paljon kaikkea muutakin, meillä on: tunteita, musiikkia, kuvataidetta, elokuvia, uskontoja, erilaisia ruokia jne. Juuri niistä ehkä kasvaa joillekin tai aika monellekin tämän kaiken ydin. Että meillä on tämä pieni elämä. Joka toisaalta pitää ottaa vakavasti, vaikka meillä on myös huumoria jne. Tiede on tietenkin todella tärkeä osa tätä kaikkea, mutta siinä ei ole läheskään kaikki.
Enkä nyt siis tarkoita että olisit niin väittänytkään. Tällainen vain tuli mieleen. 🙂
SuOn, en tiedä edes tietääkö kukaan noihin mun kysymyksiin vastausta. 🙂
Tuli tällainenkin mieleen, että näen kristinuskon (ja tämä siis vain minun näkemykseni) kuitenkin jotenkin parantavana, hyvänä systeeminä, joka on moraalisesti suoraselkäinen. Siis että siinä ei välttämättä mennä liian syvälle Jumalan syliin, mutta ei liian syvälle elämänkään kuohuntaan. Tavallaan kun pitää mielessä kristilliset arvot: lähimmäisen rakkauden, itsekunnioituksen, moraaliset asiat. Niin niillä jo mielestäni pärjää kyllä aika pitkälle elämässä. Kun pitää mielessä että täytyy elää kunniallista elämää.
Sillä (siis omalla kohdallani) jos kääntyisin täysin pois kristinuskosta, niin minulle jäisi vain tämä elämä ja miksen sitten rupeaisi vain rellestämään, jos elämä on tehty vain kulutusta varten.
Mutta jos kunnioitan (tässä tapauksessa) kristillisiä arvoja, yritän tehdä hyvää lähimmäiselle ja itselleni, yritän elää tasapainoista elämää, niin en näe tässä kohdin kristinuskossa mitään negatiivista. Toisaalta on olemassa sitten ääriliikkeitä ja muita jotka eivät noudata lainkaan uskonnon antamia oppeja vaan pitävät uskontoa vain jonain syynä omaan toimintaansa.
Kun ei vain mene äärimmäisyyksiin missään asiassa niin ehkä tätä elämää pystyy edes jotenkin elämään.
Toki myönnän sen että en voi sanoa että kristinusko on ainut oikea tie. Se on ehkä tie minulle ja monelle muulle. Mutta en voi mitenkään eikä kristityn pidäkään mielestäni tyrkyttää uskoa kenellekään. Pitää ehkä vain antaa kokonais kuva uskonnosta ja sitten tulee se valinnan vapaus. Joka tietenkin on oikein. 🙂
Tällaisia mietin näistä uskon asioista...