Jumala ja taivas?

Jumala ja taivas?

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 01.08.2018 klo 10:13 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 01.08.2018 klo 10:13

Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?

Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.

Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.

Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.

Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.

Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.

Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista….

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 04.08.2019 klo 09:46

Minussa on tapahtunut sellainen muutos, että pystyn hyväksymään sen, että ehkä me olemme kaikki kusessa. Siis että kuoleman jälkeen ei välttämättä ole mitään. En voi olla täysin ateisti, koska en ole saanut täyttä varmuutta, jos nyt sellaista pystyy edes saamaan. Mutta ehkä agnostikko. Että en todellakaan voi olla varma näistä asioista.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 13.08.2019 klo 21:19

Olen tässä miettinyt että onkohan loppujen lopuksi edes tärkeää pohtia Jumalan olemassa oloa? Jos vain suorittaisi tätä elämää. Hoitaisi pieniä askareita, yhden kerrallaan? Välillä sitä vain tuntee että yrittää haukata liian isoa palaa kakusta.

Ei sillä välttämättä ole tämän elämän kannalta mitään väliä että onko Jumalaa. Vai mitä mieltä olette tästä?

Meillä on kuitenkin lääketiede ja muut tieteet. Esim. kosmologia jonka avulla opimme lisää maailmankaikkeudesta.

Ainakin meillä on tämä elämä, muusta ei voi sanoa mitään. Ajatus Jumalasta on iskostunut meihin ja tuo kyllä turvaa, mutta onko se ajatus oikeasti sitten fakta?

Toisaalta minua kiinnostaa uskonnolliset aiheet, mutta niissä piilee aina vaara. Kun menee tarpeeksi syvälle esim. kristinuskoon niin päässä voi kuulua naks.

Joten itse olen tullut siihen tulokseen että on parempi tutkia vain näitä asioita, ei kannata ajatella liian musta valkoisesti ja tavallaan ei kannata uppoutua liikaa näihin asioihin sillä tiedän hyvin sen vaaraan mikä näissä asioissa piilee.

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 16.08.2019 klo 23:36

Ehkä tämän voisi ajatella niin, että ne, joille Jumala ja uskonnolliset aiheet ovat tärkeitä pohtivat Jumalan olomassa oloa. Ja sitten ne, joita ko. asiat eivät puhuttele eivät luonnollisestikaan niitä pohdi. Elämän suuria kysymyksiä pohtii varmasti jokainen ainakin joskus, uskonnolla tai ilman. 🙂

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 17.08.2019 klo 20:56

Nótt kirjoitti:
Ehkä tämän voisi ajatella niin, että ne, joille Jumala ja uskonnolliset aiheet ovat tärkeitä pohtivat Jumalan olomassa oloa. Ja sitten ne, joita ko. asiat eivät puhuttele eivät luonnollisestikaan niitä pohdi. Elämän suuria kysymyksiä pohtii varmasti jokainen ainakin joskus, uskonnolla tai ilman. 🙂

Tuo on totta. Kyllä varmaan kaikki pohtivat tätä elämän suurta kysymystä. Mutta voihan se olla niin että itse tämä pohtiminen on kaiken ydin, että jos elämässä loppujen lopuksi on vain järki. Että koulutus takaa ihmiselle sellaisen järjellisen ja sitä kautta jotenkin paremman elämän. 🙂

Voihan se olla niin että kuoleman hetkellä aivot käyvät niin ylikierroksilla että saa erilaisia näkyjä, mutta toisaalta, onko se tieteellisesti perusteltua.

Suvussani monet ovat nähneet viime henkäyksillään jotain ihmeellistä ja viimeiset sanat ovat olleet jo puhetta jostain tuonpuoleisesta.

Mutta tiedän että siinä on suuri vaara. Että ihminen joka on jo menettänyt kaiken haksahtaa uskontoon ja sitten tekee jotain pahaa itselleen.

Mutta toisaalta otetaan tähän nyt joku keksitty henkilö: Hän päättää että elämässä on vain kyse järjestä ja sitten kun hän sairastuu vaikka masennukseen, niin sehän voi tarkoittaa että hänen aivot eivät ole kondiksessa. Joten hän menee uskonnon polkua. Ja loppujen lopuksi hän toteaa että, jos elämässä olisi vain kyse järjestä, niin sitten kaikkien aivo sairaitten pitäisi joko parantua tai kuolla. Sillä jos elämässä on kyse vain järjestä niin jos joltain lähtee järki niin hän ei ole enää elämässä kiinni joten hän voi yhtä hyvin kuolla. Mutta jos elämässä on kyse Jumalalle alistumisesta ja hänen käskyjen noudattamisesta, niin sittenhän hänellä on monta syytä elää, sillä Jumala on käskyissään sanonut että älä tapa, ja se tarkoittaa myös ettei pidä riistää itseltään henkeä. Koska Raamatussa on myös kohta, jossa Juudas tekee itsemurhan ja vaikkei Raamatussa puhuta paljon itsemurhasta, niin jos kerran Juudas on kaiken pahan ydin niin sitten jos hän tekee itsemurhan niin itsemurha on paha asia.

Näkisin henkilön, joka on psyykkisesti sairas, että hänen tulisi vain jatkaa taivallusta. Kun tuuli ja myrsky riepottelee niin täytyy vain nostaa kaulukset pystyyn ja kulkea eteenpäin, sillä emme kai sitten tiedä vielä tarpeeksi tästä maailmankaikkeudesta. Ihan järkeen käypää on että olisi Jumala, mutta yhtä järkeen käypää on että häntä ei ole. Se on vain jotenkin suuri mysteeri.

No tällaista. 🙂

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 18.08.2019 klo 16:24

Olen miettinyt, että ateismissa on se hyvä puoli, että siinä keskitytään tähän maan päälliseen elämään.

Mutta toisaalta niin myös esim. kristinuskossa.

Kristinuskossa tämä maan päällinen elämä on tärkeää sillä tässä elämässä meidän tulisi suuntautua Jumalaa kohti.

Toisaalta mietin sitä tietoisuus asiaa, että mikä on loppujen lopuksi tietoisuus ja onko tietoisuus sama kuin sielu?

 

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 18.08.2019 klo 23:38

Hitsit että olen väsynyt, kun tuo kursivoitu hymiökin jo naurattaa. 😂

minäitse89 kirjoitti:
Kyllä varmaan kaikki pohtivat tätä elämän suurta kysymystä. Mutta voihan se olla niin että itse tämä pohtiminen on kaiken ydin [– –]

Ihan samaa mieltä. Itse pohdinta on tärkeintä ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. 🙂

Sillä jos elämässä on kyse vain järjestä niin jos joltain lähtee järki niin hän ei ole enää elämässä kiinni joten hän voi yhtä hyvin kuolla.

Mutta entäs tunne? Vaikkei järkeä olisikaan, niin esimerkkitapauksessakin tunne voi vielä toimia. Tutkimuksista tiedämme, että tunteet ohjaavat hyvinkin paljon toimiamme, myös ns. puhtaan järjen valinnat ovat pohjimmiltaan tunnepohjaisia, esim. äänestyskäyttäytyminen.

minäitse89 kirjoitti:
Olen miettinyt, että ateismissa on se hyvä puoli, että siinä keskitytään tähän maan päälliseen elämään.

Mutta toisaalta niin myös esim. kristinuskossa.

Kristinuskossa tämä maan päällinen elämä on tärkeää sillä tässä elämässä meidän tulisi suuntautua Jumalaa kohti.

Tästä tuli mieleen, että onkohan olemassa uskontoa, joka keskittyy nykyhetkeen eikä anna kristinuskon lailla merkitystä kuolemanjälkeiselle elämälle? 🤔 Antiikin Rooman uskonto oli sellainen, mutta entä nykyisin harjoitettavat uskonnot?

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 19.08.2019 klo 09:10

Muistaakseni juutalaisuus sitten on sellaista jossa keskitytään vain tähän  elämään, sillä he eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään... Jos en nyt väärin muista.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 päivää, 12 tuntia sitten. Syy: korjailu
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 päivää, 12 tuntia sitten. Syy: korjailu
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 19.08.2019 klo 13:28

Olen miettinyt toivoa. Siis että mistä me saamme toivon vai tarvitsemmeko sitä ylipäätään?

Nousemme aina uuten päivään. Teemme ja teemme. Vihaamme, rakastamme ja katkeroidumme. Että tavallaan tämä kaikki on sitten kuin aalto vedessä, että kun toinen aalto iskeytyy rantaan niin toisella on siihen vielä matkaa.

En sano että kristinusko olisi pelkkää loputonta iloa, päin vastoin. Mutta kuitenkin siinä mielestäni hyvin painotetaan, että toisaalta kukaan ei välty kärsimiseltä. Se on mielestäni täysi fakta, kaikki kokevat elämässään kärsimistä, vaikka jotkut enemmän ja jotkut vähemmän, mutta se miten kärsimyksen kantaa itsessään on mielestäni se pointti.

Ettei vajoa suohon vaikka lastia olisi kuinka paljon tahansa.

Minusta siinä on elämän pointti että totta kai, emme halua kärsiä. Ja yritämme tietenkin välttää sitä, mutta kuitenkin useimmat meistä kärsii jollain asteella. Tämä nyt on paradoksaalista: Mutta jos kärsimyksen keskelläkin voisi kokea edes vähän nautintoa? Olisiko tässä Nott mielestäsi mitään perää?

Että toki matkaamme nautinnosta toiseen ja on erilaisia tapoja nauttia, mutta itse olen huomannut kristinuskossa, että se painottaa sitä että kohtuus elämässä. Sillä tiedän miten siinä käy jos jahtaa koko ajan vain nautintoja.

 

 

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 20.08.2019 klo 23:08

Olet varmasti oikeassa juutalaisuuden suhteen. 🙂

Elämään kuuluu sekä ylä- että alamäkiä, iloja ja suruja, onnea ja epäonnea. Minusta toivo on luottoa siihen, ettei kärsimys ole loputonta. Ehkä toivoa voisi kuvata laajemman kokonaisuuden hahmottamiseksi eli sen hyväsymistä, että ylämäkeä seuraa väistämättä jossain vaiheessa alamäki, mutta myös toisinpäin.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 21.08.2019 klo 11:14

Tuo voi olla totta. Mutta mietin sitä että voihan olla niinkin, että ihmisen koko loppu elämä on kärsimystä? Eihän se ole mitenkään mahdotonta?

Toisaalta voihan ihmisen koko loppu elämä olla ruusuilla tanssimista.

Ja mikä nyt on sitten loppu elämä, sen vain Jumala tietää.

Näkisin että ehkä elämä on sitten sellaista antautumista. Tavallaan että täällä kyllä pitää olla nöyrä. En tarkoita mitään maassa matelua, mutta sitä että kaikki me yritetään kuitenkin elää ja meidän täytyy vain välillä väistämättä hyväksyä faktat.

Mutta toisaalta, meillä ihmisillä on kuitenkin se ominaisuus että pystymme (jopa) jotenkin hallitsemaan elämäämme. Ja se on aikamoinen etu, verrattuna useimpiin eläimiin.

Miten näet Nott sen että hallitsemmeko oikeasti lähes ollenkaan elämäämme? Vai hallitsemmeko täysin sitä?

 

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 21.08.2019 klo 14:28

Toinen aihe: Olen vähän tutkinut kristinuskoa ja lukenut että koko länsimainen sivistys pohjautuu siihen. Se on totta.

Kristinusko on myös lääkettä niille, jotka ovat saaneet huonon osan elämässä. Mielestäni sen takia kristinusko on tärkeä osa tätä maailmaa ja yhteiskuntaa.

Mitä olet Nott mieltä tästä?