Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?
Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.
Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.
Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.
Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.
Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.
Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista….
Vielä sellainen kysymys, että mitä toivoa on ihmiselämässä? Jos ei ole mitään tämän jälkeen. Jos kaikki päättyy hautaan? Ja jos kello tikittää koko ajan ja elämä kuluu.
Tiedän että kuolemasta ei saisi puhua, enkä mielelläni siitä puhu tai kirjoita, mutta toisaalta jos Jumala on olemassa niin miksi hän vain kuiskailee valituille? Ja jos ei häntä ole niin mikä on tämän toivottoman elämän perimmäinen tarkoitus? Jos kerran kaikki katoaa?
Mitä tiede voi sanoa tähän? Eikö ihmisen tietoisuus voisi periaatteessa säilyä vaikka keho ei toimi? Onko tietoisuus aivojen tuote vai onko aivot vain väline mitä tietoisuus käyttää? Tämä mietityttää paljon.🤔
Olen nähnyt Interstellarin, tykkäsin.
Välillä vaan ähkyttää tää digitaalinen maailma. 🙂
Mietin tossa äsken että kun puhuttiin siitä Voimasta, mitä jos se on totta ja uskonnot ovat jotenkin sivunneet juuri sitä asiaa, vaikka eivät ole päässeet ihan ytimeen.
Jos ajattellaan, että ei välttämättä olisi Raamatun mukaista Jumal hahmoa (vaikka itse tavallaan jotenkin siihen uskon), mutta jos onkin jokin meitä kaikkia yhdistävä näkymätön ns. "Voima". Jos tiede päätyykin siihen että ihmisen elämällä todella on jokin merkitys. Jokin korkeampi, jokin sellainen joka täytyy ihmisen selvittää elämänsä aikana?
Mitä jos Kristus, Buddha ja muut, puhuivat juuri siitä voimasta, eri sanoilla, mutta jos he tiesivätkin jotain siitä. Ei välttämättä aivan kaikkea mutta edes hitusen?
Jos tiede onkin meillä selvittämässä sitä? Jos tiede olisikin nykypäivän uskonto?
MUTTA, uskonto on vaarallinen asia toisaalta. Se voi vietellä ja viedä ihmisen turmioon.
MUTTA, niin voi tiedekin. Jos tiedemiehet sanovat että ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Niin ihminen voi masentua syvästi.
Näiden kahden MUTAN välillä tässä nyt palloillaan. Tai ainakin itse palloilen. Toisaalta tiede on hieno asia ihmiskunnalle, mutta mielestäni Kristinuskokin on. En välttämättä näe että ne kumoavat toisensa.
No nyt meni vähän ohi aiheen. 🙂
Tiedeohjelman mukaan se olisi tavallaan yksi voima.
Aikamatkustus voi tietenkin olla vain utopiaa eikä sitä välttämättä ikinä pystytä toteuttamaan.
Mun käsitykseni mukaan tiede on päätynyt siihen että aika on lineaarinen. Mutta tietenkin tämä kvanttifysiikka vie aivan oudoille poluille. 🙂
minäitse89 kirjoitti:
Vielä sellainen kysymys, että mitä toivoa on ihmiselämässä? Jos ei ole mitään tämän jälkeen. Jos kaikki päättyy hautaan? Ja jos kello tikittää koko ajan ja elämä kuluu.Tiedän että kuolemasta ei saisi puhua, enkä mielelläni siitä puhu tai kirjoita, mutta toisaalta jos Jumala on olemassa niin miksi hän vain kuiskailee valituille? Ja jos ei häntä ole niin mikä on tämän toivottoman elämän perimmäinen tarkoitus? Jos kerran kaikki katoaa?
Sitä en minäkään ymmärrä, että jos Jumala olisikin olemassa, niin miksei hän olisi suoraan yhteydessä joka ikiseen ihmiseen. Miksi siis kuiskia vain harvoille ja valituille, kun kaikki loput joutuvat tyytymään heidän sanaansa tai ikivanhoihin, ihmisten kirjoittamiin teksteihin?
Tässä voisi myös kysyä, että mistä tiedetään, että nämä harvat Jumalan kanssa keskusteluyhteydessä olevat ihmiset puhuvat totta tai ovat mieleltään riittävän terveitä erottamaan mikä on todellista ja mikä ei. Entä jos tällainen valittu henkilö alkaisikin puhua Ukko Ylijumalasta Jeesuksen tai Jumalan sijaan?
Vastakysymyksiä. Jos Jumala olisikin olemassa, niin mikä sitten olisi elämän tarkoitus? Miten Jumalan olemassa olo tai olemattomuus vaikuttaa tähän tarkoitukseen? 🙂
Mitä tiede voi sanoa tähän? Eikö ihmisen tietoisuus voisi periaatteessa säilyä vaikka keho ei toimi? Onko tietoisuus aivojen tuote vai onko aivot vain väline mitä tietoisuus käyttää? Tämä mietityttää paljon.🤔
Minun silmissäni tietoisuus on aivojen työskentelyn tuote. Ihan samalla tavalla kuin tietokoneen tuottama laskentateho on mahdollista vain, kun kone saa virtaa.
minäitse89 kirjoitti:
Mietin tossa äsken että kun puhuttiin siitä Voimasta, mitä jos se on totta ja uskonnot ovat jotenkin sivunneet juuri sitä asiaa, vaikka eivät ole päässeet ihan ytimeen.Jos ajattellaan, että ei välttämättä olisi Raamatun mukaista Jumal hahmoa (vaikka itse tavallaan jotenkin siihen uskon), mutta jos onkin jokin meitä kaikkia yhdistävä näkymätön ns. "Voima". Jos tiede päätyykin siihen että ihmisen elämällä todella on jokin merkitys. Jokin korkeampi, jokin sellainen joka täytyy ihmisen selvittää elämänsä aikana?
Mitä jos Kristus, Buddha ja muut, puhuivat juuri siitä voimasta, eri sanoilla, mutta jos he tiesivätkin jotain siitä. Ei välttämättä aivan kaikkea mutta edes hitusen?
Jos tiede onkin meillä selvittämässä sitä? Jos tiede olisikin nykypäivän uskonto?
Olen ajatellut, että ihmisten on ollut (ja kenties on vieläkin) helpompi hahmottaa luontoa ja sen voimia luomalla niille ihmisenkaltaiset hahmot, personifikaatiot, joiden kautta erilaisia "voimia" on koetettu ymmärtää ja hallita. Niinpä Ahdilta pyydettiin kalaonnea, Zeus on se joka viskelee salamoja, Fortuna toi onnekkaita sattumia, Viikatemies vie hengen ja Moirai kolmikko päätti kohtalosta. Näiden henkilöitymien myötä ovat myös uskonnot syntyneet.
Kristinusko tekee samaa, vaikka useiden jumalien sijaan se selittää kaiken yhden Jumalan kautta.
Itse asiassa minun olisi helpompi hyväksyä monijumalainen uskonto. Siinä kuitenkin palvotaan ikään kuin oikeaa asiaa, mikä vaikuttaa minusta paljon loogisemmalta, kuin yhden täysin näkymättömän olennon palvonta. Siis jos olisin uskovainen polyteisti.
En näe tiedettä uskontona, vaikka se maailman saloja uskontojen tapaa selvittää ja selittää. Mutta tieteessä ei ole uskontojen tunnuspiirteitä: myyttejä, pyhiä kirjoituksia, rituaaleja tai uskomuksia. Tiede kyseenalaistaa itse itseään, vaatii todisteita teorioidensa pohjalle ja pyrkii kehittymään.
MUTTA, uskonto on vaarallinen asia toisaalta. Se voi vietellä ja viedä ihmisen turmioon.
MUTTA, niin voi tiedekin. Jos tiedemiehet sanovat että ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Niin ihminen voi masentua syvästi.
Näiden kahden MUTAN välillä tässä nyt palloillaan. Tai ainakin itse palloilen. Toisaalta tiede on hieno asia ihmiskunnalle, mutta mielestäni Kristinuskokin on. En välttämättä näe että ne kumoavat toisensa.
Mutta ihminenhän on se, joka nuo vaarallisiksi tekee, ei itse asia. 🙂 Eivätkä uskonto ja tiede kaikkien mielestä olekaan vastavoimia.
Minusta tieteessä yksi parhaita puolia on se, että se ei puutu henkilökohtaisiin kysymyksiin, vaan tässä tapauksessa suutari pysyy lestissään. Elämäntarkoitus ei varmastikaan ole jokaisella ihmisellä sama, joten ei sitä voi eikä saisikaan mikään taho ylhäältä päin julistaa, että näin teidän kaikkien kuuluu elää, olla ja ajatella. Elämänsä tarkoitus on jokaisen itse keksittävä, jos sellaista ylipäätänsä kaipaa.
Mutta pidätkö Nott Kristuksen sanoja kuitenkin viisaina?
Minusta toimii hyvin juuri kultainen sääntö ja monet muutkin opetukset joita Jeesus opetti?
Toki on jotain kummallisiakin sääntöjä. Mutta minusta kuitenkin Jeesuksen opetuksen ydin on rakkaus lähimmäistä kohtaan.
Kukaanhan ei sitä pysty täydellisesti noudattamaan, mutta jos edes yrittää välillä.
Olen itsestäni huomannut juuri sen, että kaipaan jotain Jumalaa. Ja ymmärrän välillä myös sen että Jumala voi olla ankarakin. En usko, että jos hän on olemassa, niin hän olisi sellainen mukava pullan tuoksuinen äijä. Ei se voi niin olla koska maailmakin on niin kova paikka.
Ja olen huomannut että vaikka kuinka järkeilisin itseni ateistiksi, niin syvällä sisimmässäni tunnen kuitenkin aina sen kaipuun. Se on minuun sisään rakennettu. Ja siellä se vain on. En voi sille mitään. Se on sellainen tunne.
En pysty muuttamaan itseäni ateistiksi ja tiedän ettei tässä nyt sitä yritetä, mutta totean vain sen.
Ihmiset ovat niin erilaisia. 🙂
Sinä Nott löydät varmasti tieteestä paljon, niin löydän minäkin, mutta löydän myös kristinuskosta. Juuri siitä että ihminen on moraalisessa vastuussa elämästään ja toisista ihmisistä. Toki myös tiede voi todeta näin.
Olen vain löytänyt sen moraalisen ytimen juuri kristinuskosta. Toki on paljon muitakin uskontoja, mutta minä vain olen nyt juurtunut tähän kristinuskoon. Ei se sen kummempaa ole.
Sitten kysymyksiin: Eli minusta Jumala antaa sen tarkoituksen juuri että ihminen on moraalisesti vastuussa elämästään, niin kuin sanoin ja ihminen on vastuussa teoistaan Jumalalle. Hän ei voi toimia aivan päättömästi vaan järki on säilytettävä hänen teoissaan. Ja en pidä mahdottomana että Jumala voisi antaa jonkin henkilökohtaisen ilmoituksen jollekin mutta tietenkin se voi olla myös harhaa. Sitä onkin vaikea sitten tulkita.
Enemmänkin korostaisin sitä mitä Jeesus puhui, enkä mitään yksittäisiä ns. näkyjä tai ilmoituksia.
Välillä tuntuu että tää elämä on vain pitkä hätähuuto...
Raamatussa on paljon viisaita ajatuksia, mutta myös paljon sitä toista ääripäätä. Minun on mahdoton ymmärtää tätä ristiriitaa. Jos Raamattu on Jumalan Sanaa, niin miten siellä voi olla niin täysin järjettömiä ja oikeustajun vastaisia asioita? Jos Raamatusta otetaan ne hyvät asiat ja jätetään loput omaan arvoonsa, niin kenen tulkinta Raamatusta on se oikea? Esimerkiksi vaikkapa Pride, jossa osan mielestä kirkko ei olisi saanut olla mukana, osa taas katsoo, että rakkaus on rakkautta.
Kultainen sääntö on erinomainen ohjenuora, muttei mitänkään uniikki sääntö uskonnoissa. Mikä ei tietysti mitenkään vähennä sen viisautta. 🙂
Minusta on hienoa lukea, että olet löytänyt kristinuskosta itsellesi tukipilarin. 🙂
Kyllähän se näinkin on, mutta maailma tuntuu silmittömältä teurastushuoneelta, jos Jumalaa ei ole. Näin minä nään asian. Näkemyksiä on monia. Maailmankuvia on monia. Näin vain nään, että jollen usko Jumalaan, niin tämä maailma on vain täysin yhdentekevä paikka. Jos kuitenkin teurastajan käsi heilahtaa.
Uskon Jumalaan sillä en voi muutakaan. Se on vain minun realismiani. Raamattukin on mielestäni yritys ymmärtää Jumalaa. Tottakai siellä on järjettömyyksiä, niin kuin on risaisessa ihmiselämässäkin. Tottakai yritämme löytää aina parhaan ratkaisun tietyissä tilanteissa. Ja aina täytyy yrittää olla viisas, mutta ei se elämä vaan aina mene kuin trömsöössä.
Tämä elämä on vain suuri taistelu jossa yritetään jotenkin pitää kadotettua toivoa yllä. Sillä elämä todellakin on suurimmalta osin toivotonta. Ja itse laitan toivoni kristinuskoon, koska niin nyt vain on käynyt.
No meni vähän ehkä ohi aiheen.
Mietin vielä sitä että jos Jeesus todella oli Jumalan poika ja hän kärsi mielettömästi elämässä, niin me jotka emme ole Jumalan lapsia, niin eikö meidänkin elämässä korostu juuri se että silloin kun kärsitään niin se on tavallaan täysin normaalia ihmiselämää.
Meinaan jos Jumalan poika joutui kärsimään noin hirveästi, niin loogisesti myös tavallinen ihminen joutuu kärsimään. Elämässä ei voi välttyä siltä.
Toki elämän tarkoitus ei voi olla kärsiminen, mutta minusta kristinuskossa on juuri se hienoa että ihmisen täytyy sen kautta oppia kärsimään. Täytyy kohdata elämän haasteet ja välttyä itsetuholta. Näin se vaan mielestäni menee. Aivan niin kuin eräästä hengellisestä kirjasta luin: "Elämä on taistelua itsemurhaa vastaan." Sen olen yrittänyt pitää mielessä. Sen opin kristinuskolta. Itsemurha on helppo toteuttaa, mutta kannattaako aina mennä sieltä missä aita on matalin. Kannattaako kuitenkin haastaa itsensä ja elää aktiivista elämää. Sillä kuoleman varjo on tuolla jossain, mutta elämä on kuitenkin matka, jota ei kannata oma toimisesti päättää. Aivan niin kuin Dostojevskin kirjassa oli: "Kolumbuksen parasta aikaa oli matka Amerikkaan, ei sen löytäminen." Tässä lauseessa on mielestäni jotain todella syvällistä... 🙂
Oletko Nott miettinyt sitä, että mistä Jumala on sitten keksitty, jos kerran häntä ei ole? Minkä takia meillä olisi moraali, jos Jumalaa ei ole? Minkä takia meillä ylipäätänsä olisi tällainen tietoisuus, jos kerran emme tällä tee mitään? Ja josta on vain haittaa sillä keksimme se avulla vain uusia tappokoneita?
Ja lisäkysymys: Minkä takia niin monet miljoonat ihmiset uskovat Jumalaan ja minkä takia heidän määrä koko ajan lisääntyy? Jos nimittäin olisi niin että ei ole Jumalaa, niin minkä takia ei olisi sallittua esimerkiksi tehdä murha? Kyllähän eläimetkin tappavat toisiaan?
Nää nyt on tietenkin isoja kysymyksiä, mutta tällainen nousi nyt mieleen.
Minkä takia meillä on moraalilaki sisällämme? Oletteko miettineet sitä? Jos me olemme vain koneita? Siis jos me olemme vain biologisia koneita, joiden tarkoitus on vain lisääntyä ja kuolla?
Jos todella on niin kuin Dostojevski kirjoitti eli jos Jumalaa ei ole, niin kaikki on sallittua? Jos Jumalaa ei ole, niin mikään ei velvoita meitä mihinkään. Voimme yhtä hyvin sotia, kiduttaa tai tappaa itsemme... Näin minä asian näen. Siis minulle Jumala merkitsee juuri sitä että kaikki ei todellakaan ole sallittua. Että tässä maailmassa on pyhiä lakeja, joita ei tule rikkoa ja jotka saattavat olla myös kirjoitettuna ihmisten tietoisuudessa syntymästä lähtien.
Kuuntelin tänä aamuna pääskysiä, ja itketti vähän. Minulla ei ole erityistä tarvetta uskoa jumalaan mutta minulle on tärkeää uskoa että maailma on pohjimmiltaan hyvä paikka. Että on olemassa jotain arvokasta tai kaunista, jossakin.
Törmäsin pari päivää sitten jonkun teologin kirjoitukseen moraalista ja etiikasta. Se voisi kiinnostaa sinua minäitse, katsotaan jos löydän siitä vielä linkin.
minäitse89 kirjoitti:
Ja lisäkysymys: Minkä takia niin monet miljoonat ihmiset uskovat Jumalaan ja minkä takia heidän määrä koko ajan lisääntyy?soroppi kommentoi: Oho, jos tämä pitää paikkansa niin mun aikaisemmat tiedot on kyllä olleet ihan täysin vääriä. Oman sosiaalisen kuplani ja historiantuntemukseni (joka on kyllä rajallinen) perusteella jumalaan uskovien määrä on ollut viimeisen vuosisadan tai ainakin viimeisten vuosikymmenten ajan vähenemään päin.
Miten täällä muuten voi tehdä kännykällä lainauksen niin ettei lainaa koko edellistä viestiä? Yritin leikata edellisestä viestistä pois ne osat joita en kommentoinut, mutta en tainnut saada sitä onnistumaan ilman että oma teksti tulee edellisen kirjoittajan tekstilaatikon sisään.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: yritetty korjata lainausta
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirhe ja muotoilu
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: tarkennus
Miten täällä muuten voi tehdä kännykällä lainauksen niin ettei lainaa koko edellistä viestiä? Yritin leikata edellisestä viestistä pois ne osat joita en kommentoinut, mutta en tainnut saada sitä onnistumaan ilman että oma teksti tulee edellisen kirjoittajan tekstilaatikon sisään.
Hei Soroppi,
testasin parilla eri kännykällä ja selaimella ja niillä lainaus onnistui mainitsemallasi tavalla, kun kursorin vie ihan viestiketjun loppuun ennen kuin kirjoittaa oman viestinsä. Eri puhelimilla ja selaimilla voi olla eroa, joten olisi hyvä tietää mitkä sinulla on käytössä, jotta ongelmaa voidaan selvittää paremmin. Jos mahdollista, niin raportoitko ongelmsta myös sivun alalaidassa olevalla palautelomakkeella. Kiitos.
Moi Soroppi.
Yhdessä keskustelu tilaisuudessa todella sanottiin, että kristittyjen määrä tulee lähitulevaisuudessa nousemaan ja myös muslimien. En tiedä sitten mistä se kertoo..?
Mua painaa eniten siinä Jumalan olemassa olossa juuri se, että jos hän on olemassa, niin sittenhän voimme rauhassa tappaa itsemme kun emme jaksa enää tätä elämää? Tämä piinaa minua, että jos kaiken näköinen Jeesus juttu, olisi totta, niin sitten me vain voisimme ensin rukoilla anteeksi antoa ja sitten tappaa itsemme, koska jos Jumala kerran on armelias ja hyvä, niin hän päästäisi meidät taivaaseen.
Mutta jos ei ole Jumalaa, niin ihmisryhmät ja kollektiivinen alitajunta, ovat ne asiat jotka meitä ohjaa. Siis, jos ihmisyhteisöissä on häpeällistä tappaa itsensä, niin silloin emme tee sitä. Ja jos on kunniakasta noudattaa terveellisiä elämäntapoja, niin sitten me teemme niin.
OIisiko se näin yksinkertaista? Voi olla...
Toistan vielä, eli jos kristinuskossa niin toitotetaan että Jumala on armelias, niin tuskin hän sellaista heittäisi Helvettiin, joka tappaisi itsensä kun olisi niin epätoivoinen. Silloinhan Jumala olisi julma.
Mutta jos oletamme ettei kuoleman jälkeen ole mitään, että tässä mitä näämme edessämme on kaikki, että elämä päättyy totaalisesti kuolemaan. Että kaikki pyyhkäistään aivoista pois. Niin silloin olemme kyllä kusessa, mutta ainakaan emme tapa itseämme siinä toivossa että pääsisimme johonkin parempaan paikkaan. Siis jos ei ole mitään tämän olemisen jälkeen.
Mutta tässä tulee sellainen ristiriita, että jos ajatteleekin sillä tavalla että haluaa pyyhkiytyä pois, niin sekin ajaa itsemurhaan. Siis jos emme halua enää kärsiä jonkin sairauden takia ja haluamme että meistä ei jää enää mitään jäljelle muuta kuin haalea muisto, niin itsensä tappaminen voi houkuttaa.
Tämä ihmiselämä on kyllä eriskummallista...