Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?
Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.
Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.
Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.
Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.
Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.
Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista….
Muutama kysymys Nott vähän toisesta aiheesta, elikkä: Mitä luulet tulevaisuudessa tapahtuvan, kun tämä tietotekniikka ja netti kehittyvät näin hirveää vauhtia? Ja myös robotiikka?
Mulla on sellainen teoria, että ei välttämättä mene enää kauaakaan kun ihmisen tietoisuus pystytään siirtämään koneeseen. Sanotaan nyt vaikka 70 vuotta. Tämä nyt ei pohjaudu mihinkään tutkimuksiin, mutta ajattelin kun tämä kehitys on näin nopeaa, että jossain vaiheessa se onnistuu.
Mieti, mitä kaikkea maailma tarjoaisi jos se onnistuisi. Toisin sanoen virtuaali maailma. Pystyisimme salaman nopeasti menemään paikasta toiseen ja hankkimaan tietoa. Siis jos tietoisuutemme kulkisi netissä. Emme tarvitsisi elimiä tai kehoa, loputtomasti ajatuksen nopeudella pääsisimme mihin tahansa ja voisimme luoda siellä paratiisin.
Tää nyt on vaan tällainen teoria. Mutta kun katsoo tätä tietokoneiden kehitys nopeutta niin alkaa pyörryttämään. Ja tulemaan tällaisia teorioita. 🙂
minäitse89 kirjoitti:
Mutta jos on olemassa Jumala, joka on tämän kaikkeuden ulkopuolella ja hänellä on jokin suunnitelma ihmisen varalle ja me emme vain käsitä sitä suunnitelmaa. Olisiko se mahdollista?Että jos onkin joku universumin luoja joka on tämän kaiken laittanut alulle ja me emme vain käsitä aivoillamme hänen suunnitelmaansa, vaikka tämä elämä näyttää meistä kalsealta.
En sano että olen tätä mieltä välttämättä, mutta tällaista olen pohtinut.
Ja jos emme saakaan valita että tulemmeko maailmaan, ainahan voi olla sellainen vaihtoehto.
Toisaalta koko koulutus järjestelmämme perustuu ihmisen viisauteen, joten on se kummallista jos Jumala olisi keksinyt jotain erilaista kuin ihmiskunta, paitsi että toki se on mahdollista...
Itse kyllä mieluummin kestän jonkin asteista kipua kuin katoan maailmasta. Siis jos siinä on vaihtoehdot...
Ajattelen, että jos Jumala olisikin olemassa, niin hän olisi niin äärettömän paljon ihmistä viisaampi, että meidän olisi aivan turha yrittääkään päätellä, että mitä Jumala ajattelee tai mikä on hänen suunnitelmansa. Edes Raamatun kaltaiset uskonnolliset kirjoitukset eivät siinä auttaisi, vaikka miten olisivatkin ns. Jumalan sanaa.
Tosin ihmisluonne on sellainen, että me pohdimme näitä asioita, olivatpa ne meidän järkemme rajoissa tai eivät.
No oikeastaanhan me emme valitsekaan tähän maailmaan tuloa, ei kukaan pyydä syntyä. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.
minäitse89 kirjoitti:
Muutama kysymys Nott vähän toisesta aiheesta, elikkä: Mitä luulet tulevaisuudessa tapahtuvan, kun tämä tietotekniikka ja netti kehittyvät näin hirveää vauhtia? Ja myös robotiikka?Mulla on sellainen teoria, että ei välttämättä mene enää kauaakaan kun ihmisen tietoisuus pystytään siirtämään koneeseen. Sanotaan nyt vaikka 70 vuotta. Tämä nyt ei pohjaudu mihinkään tutkimuksiin, mutta ajattelin kun tämä kehitys on näin nopeaa, että jossain vaiheessa se onnistuu.
Mieti, mitä kaikkea maailma tarjoaisi jos se onnistuisi. Toisin sanoen virtuaali maailma. Pystyisimme salaman nopeasti menemään paikasta toiseen ja hankkimaan tietoa. Siis jos tietoisuutemme kulkisi netissä. Emme tarvitsisi elimiä tai kehoa, loputtomasti ajatuksen nopeudella pääsisimme mihin tahansa ja voisimme luoda siellä paratiisin.
Tää nyt on vaan tällainen teoria. Mutta kun katsoo tätä tietokoneiden kehitys nopeutta niin alkaa pyörryttämään. Ja tulemaan tällaisia teorioita. 🙂
Jos tietoisuus onnistuttaisiin siirtämään koneeseen, niin ainakin se muuttaisi täysin käsityksemme siitä, mitä on olla elossa. Mielenkiintoisesti silloin olisi elossa, muttei elollinen. Ja koska niin pitkälle edennyt teknologia tarkoittaisi mitä todennäköisemmin myös sitä, että koneilla on jonkin asteinen tietoisuus, niin olisi mietittävä, että onko kone silloin elossa.
Minun on vaikea ajatella, että tietoisuutta voitaisiin täydellisesti siirtämään virtuaalitodellisuuteen, vaan kyseessä olisi eräänlainen muistojen, tietojen ja taitojen tallenne. Vai olisiko mahdollista luoda täydellinen bitti-minä persoonan ja tunteiden kanssa? 🤔 Ilman niitä elämä kuulostaa kovin tylsältä. Siis jos ei tunne mitään, niin miten sitä voisi innostua jostain, iloita ja rakastaa? Se ei kuulosta minusta mielekkäältä elämältä, sitä vain olisi.
Enkä myöskään pysty ymmärtämään, että miltä tuntuisi elää ilman minkäänlaista aisti-informaatiota. Eikö se ole yksi iso osa ihmiselämän kokemusta? Tuntua kosketus iholla, kissan turkin pehmeys, lämmin juoma suussa tai kuuma hiekka jalkojen alla.
Tietysti on mahdollista, että kehitetään keinokeho, joka välittää aistitietoa. Tai että tietoisuutta ei siirretä mihinkään, vaan virtuaalimaailma kytketään suoraan aivoihin, jolloin verkossa liikkumista ohjataan ajatuksilla.
Joka tapauksessa virtuaalimaailma on minusta virtuaalimaailmaa, ei todellisen veroista. Sitä samaa todellisuuspakoa se minusta tarjoasi kuin nytkin, koska luulen, että binäärimuodossa eläessä elämä olisi kylmän rationaalista, koska eihän konemieli kykene tunteisiin.
Asiasta viidenteen: Ymmärrän täysin miksi ihmiset ovat ateisteja. Kyllä minäkin välillä olen vähintään agnostikko. Kun se tuntuu niin ristiriitaiselta että toisaalta tämä maapallo on ihmeellinen koneisto jossa kaikki eliölajit kiertävät luonnon kiertokulussa, mutta sitten toisaalta tässä maailmassa on niin paljon asioita vinksallaan. Tavallaan tuntuu siltä että täällä mennään kuin trapetsilla. Mietin joka päivä näitä asioita että kuinka voi olla elämää ylipäätänsä olemassa, mutta toisaalta jos ei olisi elämää niin ei voisi miettiäkään näitä asioita. 🙂
Se on juuri se kehä, että jos ei olisi elollisia olentoja, niin ei olisi maailmaa. Sillä jos tämä maailma vain heijastuu aisteihimme, niin miten voisi olla maailmaa olemassa kun kukaan ei voisi sitä määrittää. Ymmärrätkö mitä haen takaa. 🙂 Vähän kyllä ristiriitaista.
Mitä olet mieltä siitä? Siis että luoko ihmisen tietoisuus vain tämän maailman? Vai miten, jos oletetaan että meillä ei ole mitään sielua, niin miten me voimme silti olla niin henkeviä olentoja? Siis miten on mahdollista että me pystymme toimimaan niin hyvin tässä maailmassa vaikka me olisimme vain sosiaalisia eläimiä? Tämä on itselleni täysi mysteeri, että kuinka me olemme kehittäneet tällaisen yhteiskunnan ja kulttuurin, vaikka kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla vielä puissa syömässä banaaneja. En vain jotenkin pysty hahmottamaan tätä koko ihmislajin kehitystä... Pystytkö sinä Nott?
Tämä on vähän tällaista "jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole kuulemassa, niin kuuluuko ääntä" -henkistä pohdintaa. Kaikki riippuu määritelmästä, tai näkökulmasta. Maailma on olemassa, vaikkei kukaan olisi sitä havannoimassa, mutta tavallaan maailman olemassa olo muuttuu vasta tiedostetuksi todellisuudeksi vasta kun on joku tekemässä havaintoja maailmasta. Samaan tapaan kuin metsässä kaatuva puu aiheuttaa kyllä ääniaaltoja, mutta ne muuttuvat ääneksi kuten me äänen ymmärrämme vasta, kun ääniaallot muuntuvat korvissa ja aivoissa ääniaistimukseksi.
Eli minun tulkintani mukaan kysymys kuuluukin, että kumpaa pidämme oikeana todellisuutena: havaintoa vai havainnon kohdetta. 🤔 Ilman jotain havaittavaa ei oli myöskään havaintoja, mutta vasta havainnon myötä asia tiedostetaan.
Asiaa mutkistaa entisestään se, että emme voi koskaan tietää, että miten toinen ihminen tai ylipäätään elävä oleinto asiat havaitsee ja tiedostaa. Ehkä minun tietoisuuteni näyttääkin aivan erillaiselta kuin sinun? Lisäksi tutkimusten perusteella tiedämme, että aivot muokkaavat ja vaikuttavat aistihavaintoihin, esimerkiksi näköhavaintoja täydentämällä. Eli havainnot ja niistä muodostettu tietoisuus on aina aivojen tulkinta.
Minun on tavattoman vaikeaa ymmärtää näitä aivojen ja todellisuuden suhteisia hienouksia. 😅
Maapallo on kyllä tosi hämmentävä koneisto. 🙂 Mitkä asiat koet olevan vinksallaan? Ihminen on kyllä aiheuttanut aikamoista tuhoa.
Minä en näe sielua tai sieluttomuutta henkisyyden takeena tai esteenä. Henkisyys on mielestäni tietoisuuden abstraktiulottuvuus, kokemustaso.
Kenties me toimi juuri sen vuoksi hyvin, koska me olemme sosiaalisia eläimiä? Joukossa on voimaa.
Vinksallaan on esim. se että maailmassa ylipäätään on sairauksia, kärsimystä ja kuolemaa. Ja ilmastonmuutos jne.
Tuntuu siltä, että jos tämä maailma on luotu, niin aika hutiloiden ihminen on tehty. Toisaalta taas ihminen on siitä eriskummallinen olento, että hän kuitenkin voi pohtia näitä asioita ja hän voi pohtia juuri Luojan olemassa oloa.
Sellainen kysymys tuli mieleen vielä, että mistä luulet sen johtuvan että ihmisillä on kuoleman raja kokemuksia?
Siis jos mietitään sitä, että niitä on ollut todella monella, vaikka kaiken järjen mukaan niitä ei pitäisi olla? Siis jos tietoisuus todellakin sammuu, niin minkä takia niitä on?
En kuitenkaan pidä niitä suorana todisteena mistään yliluonnollisesta. Mietin vain että miksiköhän niitä on?
minäitse89 kirjoitti:
Vinksallaan on esim. se että maailmassa ylipäätään on sairauksia, kärsimystä ja kuolemaa. Ja ilmastonmuutos jne.Tuntuu siltä, että jos tämä maailma on luotu, niin aika hutiloiden ihminen on tehty. Toisaalta taas ihminen on siitä eriskummallinen olento, että hän kuitenkin voi pohtia näitä asioita ja hän voi pohtia juuri Luojan olemassa oloa.
Olen ihmetellyt ihan samaa asiaa. Jos Jumala olisikin olemassa, niin hän ei tehnyt hyvää työtä, eikä se oikein sovi jumaluuden luonteeseen. Siis jos kaiken elävän tulee myös kuolla, niin miksi sitä kuolemaa ei voisi hoitaa nopeasti, kivuttomasti ja pelotta? Miksi Jumala olisi luonut viisaudenhampaat, joita joudutaan poistamaan, koska ne eivät mahdu suuhun?
Sellainen kysymys tuli mieleen vielä, että mistä luulet sen johtuvan että ihmisillä on kuoleman raja kokemuksia?
Siis jos mietitään sitä, että niitä on ollut todella monella, vaikka kaiken järjen mukaan niitä ei pitäisi olla? Siis jos tietoisuus todellakin sammuu, niin minkä takia niitä on?
En kuitenkaan pidä niitä suorana todisteena mistään yliluonnollisesta. Mietin vain että miksiköhän niitä on?
Tarkkaa selitystä ei tietääkseni ole, mutta tiedetään, että kyseessä on aivotoiminnan muutokset ja häiriöt. Esimerkiksi aivojen hidastuminen, sulkeutuminen tai kuolema ei ehkä etene samaa tahtia kaikissa aivojen osissa tai taustalla on hapenpuute. Tai että tiettyjen kemikaalien väheneminen tai ryöpsähdys aiheuttavat tilan.
Kuolemanrajakokemuksia tai niitä muistuttavia kokemuksia voidaan tuottaa keinotekoisesti. Sentrifugin suurissa G-kiihtyvyyksissä koetaan tunnelinäköä noin 3,5-4 G:ssä ja noin 5 G:ssä lähtee taju (sitä tämän klipin pilotilta aina kiihdytyksen jälkeen kysytään, kun tämä vielä pystyy juttelemaan 9 G:ssä! 😲), ohimolohkoja stimuloimalla saadaan aiheutettua saman suuntaisia kokemuksia. Ohimolohko(je)n osuudesta näihin kokemuksiin kertoo sekin, että ne ovat varsin yleisiä ohimolohkoepilepsiasta kärsivillä ihmisillä hallusinaatioiden ohella.
Huimaa, eikö? 😃
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Taas sähläystä lainauksien kanssa
On joo. 🙂
Mietin vaan että sitten jos todella on niin, että Jumalaa ei ole, niin pärjääkö maailma ilman häntä? Juuri siksi että varmasti monet saavat lohtua hänen kauttaan. Mietin esim. ihan tavallisia pulliaisia jotka vain sinnittelevät eteenpäin elämässä ja luottavat siihen että jonain päivänä Jumala palkitsee heidän sinnikkyytensä.
Sillä, mietin sitä että ei usko Jumalaan välttämättä ole aina taakka.(käytän nyt tässä vaikka tällaista termiä.) Usko voi joissain tapauksissa auttaa ihmistä selviämään todella vaikeistakin tilanteista.
Lisäsin tämän näkökohdan sen takia, että uskosta voi nähdä tämänkin puolen. Toki uskonnoissa on todella paljon sellaista joka tuottaa harmia, epäoikeuden mukaisuutta ja tuskaa ihmisten elämään. Mutta kolikolla on kääntöpuolensakin. 🙂
Tuo on mielenkiintoista että kuolemanrajakokemuksen voi tuottaa tuolla tavalla. Ei se nyt mitenkään tyhjentävä selitys ole, mutta ehkä suuntaa antava. 🙂
minäitse89 kirjoitti:
On joo. 🙂Mietin vaan että sitten jos todella on niin, että Jumalaa ei ole, niin pärjääkö maailma ilman häntä? Juuri siksi että varmasti monet saavat lohtua hänen kauttaan. Mietin esim. ihan tavallisia pulliaisia jotka vain sinnittelevät eteenpäin elämässä ja luottavat siihen että jonain päivänä Jumala palkitsee heidän sinnikkyytensä.
Ehkä tässä voisi ajatella, että jos Jumala ei ole olemassa, niin olemme kuitenkin koko ajan pärjänneet. Kompuroiden, mutta kuitenkin. Mutta jos Jumala olisikin olemassa, niin olemme kuitenkin pärjänneet ihan samalla tavalla. 🙂
Sitä en osaa spekuloida, että miten olisi mennyt, jos uskoa ei olisi ollut.
Sillä, mietin sitä että ei usko Jumalaan välttämättä ole aina taakka.(käytän nyt tässä vaikka tällaista termiä.) Usko voi joissain tapauksissa auttaa ihmistä selviämään todella vaikeistakin tilanteista.
Lisäsin tämän näkökohdan sen takia, että uskosta voi nähdä tämänkin puolen. Toki uskonnoissa on todella paljon sellaista joka tuottaa harmia, epäoikeuden mukaisuutta ja tuskaa ihmisten elämään. Mutta kolikolla on kääntöpuolensakin. 🙂
Tämä on ihan varmasti totta. 🙂 Tekeehän kirkkokin paljon hyväntekeväisyyttä.
Tuo on mielenkiintoista että kuolemanrajakokemuksen voi tuottaa tuolla tavalla. Ei se nyt mitenkään tyhjentävä selitys ole, mutta ehkä suuntaa antava. 🙂
Muistelen nähneeni joskus videon, jossa sentrifugin pyörittelyn jälkeen pilotti kertoi ei ainoastaan tunnelista, jonka päässä oli valoa vaan myös elämän juoksemisesta silmien edessä, mutten valitettavasti löytänyt klippiä.
Aiheesta kuudenteen 🙂 :
Jos ateismi onkin ainut oikea suuntaus? Ja jos todella on niin että Jumalaa ei ole, niiin raha on Jumala. Tästä syystä en ole ateisti. En kyllä mikään täysin uskovakaan. En pidä ateismia pahana. En väitä niin. Enkä sano että ateistit olisivat jotenkin huonompia kuin muut.
Ajattelen vain omaa näkökantaani, siis sitä että itse, jos olisin täysin ateisti niin varmasti palvoisin vain rahaa. Eikä pidä ymmärtää väärin että kaikki ateistit palvoisivat vain rahaa, mutta itse varmasti tekisin niin jos minulla ei olisi minkään näköistä uskoa korkeampaan voimaan.
Toisaalta minun uskoni on erittäin hataralla pohjalla. Se on vain sellainen sisäinen tunne. En pysty sitä täysin selittämään. Tai ehkä se on sellainen kristittynä olemisen tunne. Jotain nöyrää kunnioitusta elämää ja jotain korkeampaa kohtaan siinä on.
Toisaalta välillä heitän uskon hiiteen ja totean että tämä maailma on ainut varma asia ja tämä elämä voi olla ainut.
Olen siis enemmänkin epäilijä...🤔
Millaisena määrittelisit itsesi tämän asian suhteen Nott? Ja miten suhtaudut rahaan ihan niin kuin vain yleisesti, että pidätkö rahaa jotenkin pahana asiana vai päinvastoin?
P.S. Vähän (tai aika paljon) ohi aiheesta. Dostojevskiä kannattaa lukea: uskovaiset, agnostikot, ateistit ja ihan kuka vaan. Aivan mielettömiä mielikuvia tulee päähän kun lukee esim.Karamazovin veljeksiä tai muita hänen kirjojaan. Olen lukenut nyt Idiootti -nimistä Dostojevskin kirjaa ja alku oli aika tylsää mutta loppu puoli kirjasta on ollut aivan hämmentävän loistava, kuinka hän käsittelee ihmisen osaa maailmassa ja kristinuskoa ja ateismia. Voi suoraan sanoa että hän on maailman kirjallisuus historian yksi vaikuttavimmista henkilöistä. Suosittelen.👍
Eikö sekin voi olla mahdollista, että ateistina tai agnostikko kavahtaisit ihan samalla tavalla rahan palvontaa? 🙂
En tietystikään pysty sanomaan, että miten sinä tai kukaan muukaan ihminen reagoisi, jos Jumala jotenkin poistuisi ajatusmaailmasta, mutta minusta usko ei ole tae rahan tai materiaalin palvomattomuudesta eikä uskonnottomuus tarkoita niihin keskittymistä. Tai että usko ylipäätänsä olisi huonot vaihtoehdot loitolla pitävä voima. Tarkoitan, että voisihan jumaluskon tilalle nousta ahneuden sijaan vaikkapa sekulaari humanismi tai terve itsekkyys.
En näe rahaa sinänsä pahana asiana, mutta siihen liikaa keskittyminen vie elämän painopisteen pois tärkeimmistä asioista. Toisaalta taas jos jollekin se rahan haalinen on se elämän tärkein asia, eikä tästä koidu kärsimystä itselle, kanssaihmisille tai etenkään läheisille, niin mikä minä olen sanomaan, että tuo on epätervettä tai pakkomielteistä? Enhän minä voi tietää millaiset kiksit tuosta voi saada, jos ne vaikka ovatkin ihan samanlaiset mitä minä saan vaikkapa matkustamisesta tai hyvästä ruuasta.
Joka tapauksessa ajattelen, että vaikka raha ei tuo eikä takaa onnellisuutta, niin kyllä se tavattoman paljon tasoittaa tiettyjä elämän kuoppia ja antaa lisäksi huomattavasti lisämahdollisuuksia elämään. Tarkoitan, että persaukiselle pienikin takaisku tuntuu. Jos vaikkapa tämä minun kone hajoaisin, niin en minä noin vain voi mennä ostamaan uutta, mutta jos minulla olisi pienikin rahallinen puskuri, niin hetken kiroamisen jälkeen vain toteaisin, että ei tässä muu auta kuin lähteä ostamaan uusi kone. Ja jos joutuisin pitkään olemaan ilman konetta, niin asioiden hoitaminen vaikeutuisi, mikä pahentaisi ahdinkoa eli saattaisi syntyä noidankehä. Lisäksi raha antaisi mahdollisuuden panostaa laatuun, mikä minun kokemukseni mukaan kannattaa ja tulee usein pidemmällä tähteimellä edullisemmaksi vaihtoehdoksi.
Raha myös antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään, koska ikävä tosi asia on, että hyvin paljon tässä maailmassa on rahasta kiinni. Voisin matkustella ihan eri tavalla mitä nyt voin, voisin harrastaa vaikka mitä, voisin valita asusmismuotoni ja -paikkani vapaammin ja käyttää palveluja ihan eri tavalla. Ehkä myös tulisi helpommin kokeiltua uusia asioita, koska nyt persaukisena haluan varmistaa, että se ekstrasatsaus on myös varmasti mielekäs, joten teen valintoja varman päälle.
Puhumattakaan siitä, että jos olisin ihan roopeankkarikas. Sitten voisi opiskella unelma-ammattiin ilman, että tarvitsisi ihan kamalasti stressata alan työllisyystilannetta. Opiskelukin olisi sujuvampaa, kun ei tarvitsisi kituuttaa opintotuella, ja siinä missä monet joutuisivat uhraamaan aikaansa ja energiaansa töissäkäymiseen opintojen ohella, minä voisin keskittyä täysin opintoihin tai halutessani vaikka rentoutumiseen.
Lisäksi pitää ottaa huomioon, että tilastollisesti raha korreloi terveyden ja pidemmän iän kanssa. Olisikohan minäkään lykännyt kolmatta kuukautta lääkäriin menoa päälle jääneen flunssan vuoksi, jos rahaa olisi enemmän? Oliskonkohan jo hakenut apua ahdistukseeni, jos rahalla pääsisi helposti vain kävelemään sisään yksityisvastaanotolle tai olisinko jo käynyt lääkärissä jumivan selkäni vuoksi? Hammaslääkärissäkään en ole edes perustarkastuksessa käynyt ties miten moneen vuoteen. Nämä jutut kasaantuvat helposti, koska vaivat olisi helpompi ennaltaehkäistä tai hoitaa heti kuin odottaa sitä pää kainalossa -hetkeä, jolloin sairaus voi olla jo pitkällä.
Mutta! Psykologisista tutkimuksista tiedetään, että esimerkiksi lottovoittajat kokevat kyllä hetkellisen onnentunteen nousun, mutta ajan kanssa tilanne normalisoituu. Samoin voisi ajatella, että jos rahalla olisi kaikki noin vain hankittavissa, niin osaisiko niitä asioita sitten enää samalla tavalla arvostaa? Jos vaikka minä pääsisin matkalle milloin vain haluaisin, niin katoaisiko matkustamisesta se erityislaatuisuus, arjen yläpuolelle pääseminen? 🤔 Tuntuisiko ravintolassa syöminen enää erikoistapaukselta ja kivalta arjen piristäjältä? Jos mistään ei tarvitse haaveilla, jos mitään ei tarvitse tavoitella, niin tuntuisiko mikään enää miltään?
Tilanne ei tietysti todellisuudessa ole näin mustavalkoinen. Ei suurikaan omaisuus tarkoita holtitonta tuhlausta tai yletöntä ylellisyyden tavoittelua, vaan balanssi on löydettävissä. Rikaskin voi ihan samalla tavalla nauttia pienistä asioista, vaikkapa rauhallisesta koti-illasta. Kaikkia ei edes kiinnosta asua isosti tai vaihtaa autoa jatkuvasti. Työ- ja perhevelvoitteet voivat estää matkustamista, vaikka halua olisikin.
In nuce: raha ei tuo onnea, mutta sujuvoittaa kyllä kummasti elämää. Tärkeämpi pointti kuitenkin voi olla se tapa, jolla sitä rahaa käytetään.
Luin ensin, että kirjoitit, että "välillä uskon hiiteen" ja olin jo aivan ihmeissäni, että tämähän on uutta. 😂 Sitten luin uudemman kerran...
Minä en ole uskaltanut edes laittaa Dostojevskiä lukulistalle, koska olen ymmärtänyt, että hänen tuotantonsa voi olla varsin raskassoutuista luettavaa. *noin paljon hymiöitä muttei facepalmia!*
Nott, oletko katsonut Trought the Wormhole with Morgan Freeman -ohjelmaa ikinä. Katsoin Is the Force with Us -jakson, joka tuli tänään ja jonka näkee Elisa Playsta. Kannattaa katsoa, aivan mielipuolisen käsittämätöntä juttua kvanttifysiikasta. Esim. että maailmankaikkeudessa todellakin ja ihan oikeasti on voima joka yhdistää meitä kaikkia ja jokaista paikkaa kaikkialla. Hiukkaset pystyvät lomittumaan eli toinen saman informaatio määrän omaava hiukkanen käyttäytyy esim. aivan samalla tavalla kuin universumin toisella puolella oleva hiukkanen ja näillä on joku mystinen yhteys jota tiedemiehet eivät käsitä.
Se on niin kuin Star Wars elokuvissa oleva voima. Enkä nyt liioittele yhtään.
Jaksossa oli myös että kaikki menneisyydenkin tapahtumat säilyvät koko ajan ja aikakin on ylitettävissä ehkä hamassa tulevaisuudessa. Eli voisimme matkustaa ajassa. Tai päästä universumin toiselle puolella silmänräpäyksessä.
Ja tämä kaikki on tiedettä eikä mitään fiktiota. Gravitaatio mm. yhdistää koko universumia ja jos saisimme napattua yhdenkin gravitaatiohiukkasen niin pystyisimme ehkä manipuloimaan sitä ja käyttämään sitä aivan kuin meillä olisi taikavoimia.
Ja se oli mielenkiintoista että jokainen hetki on läsnä jatkuvasti ja madonreiät yhdistävät tätä koko todellisuutta, meidän havaintolaitteet eivät vain vielä pysty niitä havaitsemaan.
Mieti mitä tästä voi seurata tulevina vuosikymmeninä?!!
Eli pystyisimme kyseisen jakson mukaan siirtämään jopa ihmismielen näitä yhteyksiä pitkin, tai eivät ne periaatteessa ole yhteyksiä sillä lomittuminenkin on sitä että jossain tapahtuu jotain ja täysin sama tapahtuu täysin samanlaiselle kappaleelle täällä.
On kyllä aivan ällistyttävää, että jonkin näköinen voima on oikeasti olemassa.
Mitä mieltä olet tästä?😮
Tuntuu välillä että jotenkin ei vaan jaksa kestää tätä informaatio ähkyä.
Pitää taas olla yksin muutama päivä että jotenkin selviää edes hengissä....
En ole katsonut ko. ohjelmaa. Jotain Morgan Freemanin juontamaa tiedeohjelmaa olen joskus kanavasurffatessa pysähtynyt hetkeksi seuraamaan, olisikohan ollut NatGeolla.
Kvanttifysiikka on minun vähäisen ymmärrykseni mukaan hypoteesin ja teorian välimaastossa oleva tieteenala, mutta tosi mielenkiintoinen sellainen. Mielenkiintoinen, mutta aivot nyrjäyttävän vaikea, ainakin tällaiselle tavan pulliaiselle. Esimerkiksi onkohan näitä voimia useita erilaisia vai ovatko ne kaikki yhtä ja samaa?
Ajattele, jos aikamatkustus joskus olisikin mahdollista. Olisiko sitten mahdollista matkustaa ajan ulkopuolelle, siis aikaan ennen aikaa tai ajan jälkeen? Mitä aikamatkustus kertoisi ajan luonteesta, olisi aika lineaarinen, kuten sitä olemme tottuneet ajattelemaan, vai olisiko aika kenties moniulotteinen? Tai jos aika paljostuisikin sykliseksi, niin että meillä olisi edessämme mennyt tulevaisuus ja takanamme tuleva menneisyys?
Oletko katsonut elokuvan Interstellar? Se käsittelee aikamatkustusta suhteellisen realistisella otteella, vaikka "quantifiable love" -höpinät ainakin itsestäni tuntuivat aika tulkinnan varaisilta asioilta.
Mikä infoähkyttää?
Olkoon Voima kanssasi! 😉