Joie kirjoitti 30.1.2019 21:13

Kuinka sitten suhtaudutte muihin ei-näkyviin asioihin? Onhan paljon sellaista, mitä ei voida nähdä eikä objektiivisesti tarkastella. Sanotaan nyt vaikka henkinen väkivalta. Tai ihmisten välinen luottamus ja rakkaus, tai masennus. Nämäkin on asioita, joiden olemassaolo ja sisältö nojaa hyvin paljolti henkilökohtaiseen kokemukseen. Onks nekin uskon asioita?

Erikoinen vertaus, henkinen väkivalta ja usko. En ymmärrä pointtia ollenkaan. Miten niin henkistä väkivaltaa ei voi objektiivisesti tarkastella? Tottakai voi. Kyllä henkinen väkivalta on ihan tutkittavissa oleva tosiasia, ei henkimaailman asioita. Se on joko tapahtunut tai ei. Tottakai joku voi loukkaantua turhasta, mutta se voidaan todeta että ei, tässä ei nyt tapahtunut henkistä väkivaltaa. Joten ei, en ymmärrä pointtia.

Masennus sama asia, miten niin ei voi objektiivisesti tarkastella? Jos joku sanoo että hänellä on masennus, mutta mikään tutkimuksissa ei viittaa siihen, vaan esimerkiksi vain stressiin, voidaan todeta että ei, sinulla ei ole masennusta, tai vastaavasti jos tulokset osoittaa että on masennus niin se voidaan todeta ja diagnosoida ammattilaisen toimesta. Se on diagnoosi, ei henkimaailman asia.

Luottamuksen ja rakkaudenkin voi tiettyyn pisteeseen asti todistaa vaikka valheenpaljastukoneella jos henkilö ei ole harjaantunut niitä huijaamaan tai ole esimerkiksi psykopaatti jolloin kyseenalaistaisin itse kaiken mitä henkilö sanoo mikä taas osoittaisi ettei henkilö ole luotettava... Joten eikö nekin ole objektiivisesti tutkittavissa?

Uskon asiat taas... jos uskon/Jumalan voisi tällaisilla tutkimuksilla todistaa, niin silloin voidaan todistaa kaikki muutkin katsomukset... täytyykö meillä siis siinä tapauksessa alkaa ottaa huomioon se seikka, että ihan kaikki uskonnot todennäköisesti on ihan yhtä väärässä tai ihan yhtä oikeassa? 🙂🌻

Moi.

Minusta taas rakkautta ei voi mitenkään todistaa, millään kokeilla. Ainakaan vielä. On vain uskottava jos joku ihminen sanoo että rakastaa sinua. Se on vain sellaista. Eikä mitkään valheenpaljastus testit nyt hirveän luotettavia ole.

Maailmassa toisaalta on vielä niin hirveän monia asioita joista ei tiedetä oikeen mitään. Kuten juuri se ihmisen tietoisuus ja sen eri tilat, esim. rakkaus. Ei tämä maailma ole vielä läheskään valmis ja en tiedä miten me tällä pallolla enää pystymme olemaan montaa sataa vuotta, kun fossiiliset päästöt ovat niin korkeat.

Star-crossed ja muut, te voitte hyvinkin olla oikeassa näissä uskonto asioissa, mutta mitä siitä ateismista loppujen lopuksi saa irti?

Jos ateisti vain toteaa, että Jumalaa ei ole piste? Ei se nyt tietysti varmaan niin musta valkoista ole. Mutta, niin kuin olen monta kertaa sanonut, minä uskon kuitenkin Jeesukseen ja Jumalaan, koska nään tämän maailman siten. Nään tämän maailman tietynlaisena testinä, niin kuin olen sanonut. Tietynlainen taistelu löysyyttä ja laistkuutta vastaan. Maailmankuviahan on monia. En minä väitä että olen joku kaikki tietävä ihminen. Eikä varmasti kukaan tässä keskustelussa. Minun maailmankuvani on vain muotoutunut erilailla kuin ateistien.

Kuitenkin jokaisella ihmisellä on tavallaan subjektiivinen katsomus elämään. Emme pysty objektiivisesti hallitsemaan kaikkea, vain osan.

En ole vielä siinä okein päässyt pitkälle että onko ihminen suuri vai pieni vai jotain aivan siltä väliltä... Mitä mieltä olette siitä?

Pahoittelut, mulla jäi tuo rakkauden todistaminen-aihe vähän ilmeisesti vajavaiseksi, laitoin että "vaikka valheenpaljastuskoneella" siksi että se on käsittääkseni vain yksi tapa. Ilmeisesti sitäkin on tutkittu monin erin tavoin ja todettu että kyse on aivokemiasta.. Valheenpaljastuskoneella sitten taas voisi testata puhuuko tutkittava totta kohteesta...

Mutta jos sinusta sitä ei voi todistaa, niin saat toki niin ajatella. Kerron vain oman näkemykseni, eikä sen ole tarkoitus kumota kenenkään uskoa kuitenkaan 🙂

"...mitä siitä ateismista loppujen lopuksi saa irti?" Mitä tästä elämästä ylipäätänsä tulisi saada irti? Tuohon selvästi sisältyy olettamus että ateisti ei saisi samalla tavalla elämästä irti jotain oleellista niinkuin uskovainen... Mitäs sitten jos ateisti onkin oikeassa ettei mitään tuonpuoleista olekaan? Mitä tästä elämästä silloin uskovainen saa irti? Vaikea kysymys eikö? Tai vielä jos mennään lähemmäs sitä miten itse ehkä ajattelen, niin mitäs jos ateistitkin on sitten lopulta taivaassa, elettyään erittäin antoisan elämän. Mitä silloin on ateisti saanut irti verrattuna uskovaiseen?

minäitse89 kirjoitti 4.2.2019 13:26

Star-crossed ja muut, te voitte hyvinkin olla oikeassa näissä uskonto asioissa, mutta mitä siitä ateismista loppujen lopuksi saa irti?

Jos ateisti vain toteaa, että Jumalaa ei ole piste? Ei se nyt tietysti varmaan niin musta valkoista ole. Mutta, niin kuin olen monta kertaa sanonut, minä uskon kuitenkin Jeesukseen ja Jumalaan, koska nään tämän maailman siten. Nään tämän maailman tietynlaisena testinä, niin kuin olen sanonut. Tietynlainen taistelu löysyyttä ja laistkuutta vastaan. Maailmankuviahan on monia. En minä väitä että olen joku kaikki tietävä ihminen. Eikä varmasti kukaan tässä keskustelussa. Minun maailmankuvani on vain muotoutunut erilailla kuin ateistien.

Kuitenkin jokaisella ihmisellä on tavallaan subjektiivinen katsomus elämään. Emme pysty objektiivisesti hallitsemaan kaikkea, vain osan.

En ole vielä siinä okein päässyt pitkälle että onko ihminen suuri vai pieni vai jotain aivan siltä väliltä... Mitä mieltä olette siitä?

En nyt saa kiinni mitä näillä kysymyksillä haet. Miksi ateismista pitäisi saada jotain irti? Eihän jumaluskon puutteesta, eli siis uskon olemassa olemattomuudesta saakaan mitään irti, koska kuten sanotaan, on tyhjästä paha nyhjästä. Mutta kuten metsänmennikäinen jo kertoikin, ei ateismi tarkoita sitä, ettei elämästä saa mitään irti.

Toisaalta jos ajatellaan, että uskoa perustellaan tällä jotain irti saamisella, niin se on minusta aika kummallinen peruste uskolle. Eihän usko tai uskomattomuus ole tietoinen valinta, jossa päätös tehdään sen perusteella, että mikä maailmankatsomus tarjoaa eniten, ikään kuin parhaan diilin. Mielestäni elämäntarkoitus ja ilo ovat olemassa ilman uskoakin, uskovainen vain selittää nämä oman maailmankatsomuksensa kautta.

Uskonasioissa kukaan ei voi tietää satavarmasti, että mikä on totuus. Ymmärtääkseni sen vuoksi useimmat ateistit, minä mukaanlukien, eivät ajattele ihan noin jyrkästi, että "Jumalaa ei ole piste". Koska en näe Jumalan olemassaolosta mitään todisteita ja koko ajatus Raamatun kertomuksineen on mielestäni järjetön, niin minä tulkitsen, ettei Jumalaa ole.

Vertaisin Jumalan olemassaoloa aiemmin esiin ottamaani Russelin teekannuun. Enhän minä voi todistaa, ettei jossain tuolla ole aurinkoa kiertävä posliininen teekannu, mutta todisteiden puuttuessa puoleen ja toiseen sekä ajatuksen tuntuessa täysin päättömältä, on johtopäätökseni, ettei mitään teekannua tuskin ole. Näin ajattelen myös Jumalasta.

En ymmärrä mitä tekemistä ateismilla yhtään sen enempää uskolla on laiskuuden kanssa?

Onko ihminen suuri vai pieni missä mielessä? Ihmiset pystyvät suuriin tekoihin niin hyvässä kuin pahassa, mutten näe ihmisten itsessään olevan suuria.

minäitse89 kirjoitti 3.2.2019 6:25

Se totuus on kuitenkin tuolla jossain, mutta sitä on vaikea hahmottaa, että mikä se sitten on. Koska kaikki kietoutuu kaikkeen elämässä. Siis jos ajatellaan vaikka kvanttifysiikkaa, evoluutiota tai uskontoa...

Asiasta kolmanteen. Oletko katsonut Salaisia kansioita? 🙂 Se oli suosikkiohjelmani yläasteikäisenä.

Tietenkin voihan tästä elämästä saada ateistikin ns. irti jotain. Ajattelin vain tuolla irti sanalla että kristitty saa ehkä irti Jumalan rakkautta ja armahduksen tuntua. Toki ateistitkin saavat kaiken näköistä irti en sitä tarkoittanut ettei saisi. 🙂

Onhan se rakkaus varmasti aivokemiaa, mutta sittenhän me voisimme samaan hengen vetoon todeta, että onko todellisuuskin vain aivokemiaa?

Kun toisaalta kokemus on sanonut, että todellisuus on kaikkea muuta kuin pelkkää aivokemiaa...

Katsoin Salattuja kansioita aina joskus. Ihan hyvä sarja. 🙂

P.S. palaan vielä tohon irti sanaan. Siis tarkoitan sillä että minun näkemykseni elämästä on että täällä pitää ottaa kaikesta jotain irti. Siis oppia yms. Siis että tänne on tultu enemmänkin ottamaan itselle kuin antamaan itsestä jotain.

Ai että mä triggeröidyn näistä "kyllä ateistikin voi varmaan saada JOTAIN" kommenteista, enkä nyt oikein tunnu saavan kiinni että miksi kun en lukeudu itse ateistiksi edes.

Ehkä siksi kun mun tuntemani ateistit on itseasiassa äärettömän fiksuja ja useimmiten juuri he ovat eettisesti ja moraalisesti paljon edistyneempiä kuin vaikkapa uskovaiset toverinsa. Ja useimmiten juuri ateisteilla ei ole mitään uskovaisia vastaan, toisin kuin tuntuu että tässäkin keskustelussa jos on uskovainen, niin täytyy hyökätä puolustautuakseen, ei ole olemassa järkevää keskustelua, kun omat perustelut on niin heikot kuin että "minä uskon" eikä sitä kyetä hyväksymään.

Hauskaa että ateistilta voi kysyä että mitä hän saa tästä elämästä irti ja hänen elämäänsä voi arvostella mutta uskovainen kanssakuljkija tässä samassa keksustelussa voi välttää ne kysymykset toteamalla että hän saa Jumalan rakkauden. No mitä jos kaikilla on jo Jumalan rakkaus, kuvitellaan hetki tällaista skenaariota. Mitä sitten uskovainen saa enemmän? Minun näkökulmastani ei yhtään mitään. Itseasiassa luultavasti hänen arvomaailmansa suppeutuu, hänen asenteensa ahdasmielistyy, kun täytyy ryhtyä miettimään että millä kaikilla tavoilla ne muut nyt sitten tekee syntiä. Kun samaan aikaan ateisti ei välitä muiden arvomaailmasta vaan kehittää vain omaansa. Arvomaailma tulee aina sisältäkäsin, ei sitä näytä antavan uskovaiselle Jumala yhtään sen hienompana (valitettavasti!), koska ihan samalla tavalla uskovaisten piireissä lapsia hyväksikäytetään ja on väkivaltaa, ahneutta jne.

Ateistin moraalin kyseenalaistaminen ja elämän merkityksellisyyden polkeminen on minusta suorastaan tekopyhää. Anteeksi sanavalintani, se varmasti loukkaa jotakuta, mutta ennenkuin kommentoitte yhtään mitään tuohon sanavalintaan, niin huomautan, että niin upeaa kuin uskovaisten moraalikäsitys ja ylhäältä tuleva oikean ja väärän käsitys Jumalan antamana onkin, niin ateistin moraalin ja ateistin elämän merkityksen kyseenalaistaminen loukkaa ateistia. Onko todella oikein ja Jumalan tahdon mukaista loukata ateisteja? Sitäkö se Jumalan antama moraali todella ohjaa tekemään ja sitenkö rakkauden sanomaa todella viedään eteenpäin?

Ja aivot todellakin luovat ja heijastavat tämän maailman. Miettikääpä jos näkisimmekin värähtelyn eri tavalla, näkisimme lämmönsäteilyn vaikka, tai tuntisimme energiat jotenkin eri tavalla.. maailmankuvamme olisi täysin toisenlainen.

Jos kerran sitten aivot luovat maailman, niin kun laitan silmät kiinni niin maailmaa ei ole? En ole mikään neurotieteiden ekspertti, mutta todennäköisesti tuo analyysi ei ole täysin selittävä. Kommentoin muuta myohemmin. Tartuin nyt vain tuohon.

metsänmenninkäinen kirjoitti 4.2.2019 11:6

Joie kirjoitti 30.1.2019 21:13

Kuinka sitten suhtaudutte muihin ei-näkyviin asioihin? Onhan paljon sellaista, mitä ei voida nähdä eikä objektiivisesti tarkastella. Sanotaan nyt vaikka henkinen väkivalta. Tai ihmisten välinen luottamus ja rakkaus, tai masennus. Nämäkin on asioita, joiden olemassaolo ja sisältö nojaa hyvin paljolti henkilökohtaiseen kokemukseen. Onks nekin uskon asioita?

Erikoinen vertaus, henkinen väkivalta ja usko. En ymmärrä pointtia ollenkaan. Miten niin henkistä väkivaltaa ei voi objektiivisesti tarkastella? Tottakai voi. Kyllä henkinen väkivalta on ihan tutkittavissa oleva tosiasia, ei henkimaailman asioita. Se on joko tapahtunut tai ei. Tottakai joku voi loukkaantua turhasta, mutta se voidaan todeta että ei, tässä ei nyt tapahtunut henkistä väkivaltaa. Joten ei, en ymmärrä pointtia.

Masennus sama asia, miten niin ei voi objektiivisesti tarkastella? Jos joku sanoo että hänellä on masennus, mutta mikään tutkimuksissa ei viittaa siihen, vaan esimerkiksi vain stressiin, voidaan todeta että ei, sinulla ei ole masennusta, tai vastaavasti jos tulokset osoittaa että on masennus niin se voidaan todeta ja diagnosoida ammattilaisen toimesta. Se on diagnoosi, ei henkimaailman asia.

Luottamuksen ja rakkaudenkin voi tiettyyn pisteeseen asti todistaa vaikka valheenpaljastukoneella jos henkilö ei ole harjaantunut niitä huijaamaan tai ole esimerkiksi psykopaatti jolloin kyseenalaistaisin itse kaiken mitä henkilö sanoo mikä taas osoittaisi ettei henkilö ole luotettava... Joten eikö nekin ole objektiivisesti tutkittavissa?

Uskon asiat taas... jos uskon/Jumalan voisi tällaisilla tutkimuksilla todistaa, niin silloin voidaan todistaa kaikki muutkin katsomukset... täytyykö meillä siis siinä tapauksessa alkaa ottaa huomioon se seikka, että ihan kaikki uskonnot todennäköisesti on ihan yhtä väärässä tai ihan yhtä oikeassa? 🙂🌻

Joo, en selittänyt asiaani kovinkaan hyvin. Siis: mä käsitin, että ateistisessa maailmankuvassa on hyvin tärkeää se, että nojataan vain sellaiseen tietoon, joka voidaan todentaa objektiivisesti. Eli tietynlainen havainnointi on luotettavampaa kuin toisenlainen. Koitin hahmottaa sitä, ulottuuko tämä ajattelu myös laajemmalle. Eli onko eksaktien tieteiden tuottama tutkimus lähtökohtaisesti luotettavampaa tai korkea-arvoisempaa kuin ihmistieteiden? Ja kuinka ylipäänsä suhtaudutaan asioihin, joita ei voida tutkia luonnontieteiden menetelmin?

Minulle on noita psykologisia testejä tehty: on tutkittu onko masennusta, onko sosiaalisia pelkoja, onko persoonallisuushäiriöitä, harhaisuutta jne. Iso osa kysymyksistä nojaa henkilökohtaiseen kokemukseen. Mitä tunnen, mitä uskon, mitä ajattelen, kuinka koen asiat. Sen perusteella on sitten tehty diagnoosit. Tällainen tutkimus perustuu erilaiseen havainnointiin kuin luonnontieteellinen tutkimus.

Itse olen yhä vakaasti sitä mieltä, että Jumala ei ole "uskon asia". Kysymys on vaan erilaisesta havainnoinnista kuin se, mitä silmin nähdään tai mitä luonnontieteiden metodein tarkastellaan. Hengellisiä asioita on tutkittava hengellisesti ja sydämen tasolla, samoin kuin niitä psyyken asioita tutkitaan mielen ja tunteiden tasolla, eri tavoin kuin jotain atomeita tai ruohonkortta.

Sanokaa jos tiedefilosofointini on ihan päin mäntyä. ☺️ Se on kyllä ihan mahdollista, koska minulla ei ole mitään oikeaa osaamista alalta. 😀 Minun peruskoulutus on historiantutkimuksen alalta, ja sen alan tieteellisyyttä pidetään yleisesti vähän kyseenalaisena. Mä ikävöin sitä aikaa, jolloin sai tehdä historiantutkimusta. Musta siinä oli just suola se, että yhdistyi koetellut, hyvän tieteenteon metodit ja sitten se taiteellisuus: kuinka luo tutkimustuloksista kertomuksen, kuinka kertoo tarinan niin, että yleisö saa kiinni siitä, mitä tahtoo sanoa. 😍 Kunpa viel joskus sais palata siihen.

star-crossed kirjoitti 3.2.2019 2:6Noiden kysymysten lisäksi minua ihmetyttää, että miksi Jumala olisi vaikuttanut Raamatun mukaan vain pienellä alueella Lähi-Idässä. Miksei koko maailmassa? Miksi vain silloin? Ja kaikkien muiden pitäisi uskoa vain pitkään suusta suuhun kiertäneiden tarinoiden perusteella?

Jeesus syntyi sen kansan keskuuteen, jolle Jumala oli edeltä ilmoittanut itsensä, jotta he tuntisi Jumalan nähdessään hänet. Sinä lyhyenä aikana, jonka Jeesus vaelsi maan päällä, hän vaikutti, kuten kirjoitit, hyvin pienellä alueella Juudeassa. Tullessaan ihmiseksi hän hyväksyi ihmisen rajallisuudet, joihin kuuluu mm. se, että voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Kuoleman voittaneena Kuninkaana hän vuodatti taivaasta Pyhän Hengen kaikkien niiden sydämiin, jotka otti hänet vastaan. Näin on edelleen. Ihminen ei voi olla kaikkialla maailmassa ja yhtä aikaa, mutta Henki voi – ja on.

Meidän, jotka emme sattuneet elämään Juudeassa tai Galileassa kaksi tuhatta vuotta sitten, ei suinkaan tarvitse uskoa vain tuolloin eläneiden ihmisten todistusten perusteella. Tosin kyllä ne todistuksetkin on aika vaikuttavia. Voimme kuitenkin odottaa todistusta Jumalalta itseltään. Hän on itse luvannut: ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte kaikesta sydämestänne.” Tai Jeesuksen sanoin: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. ”

star-crossed kirjoitti 3.2.2019 2:6
Minulla on vaikeuksia hahmottaa näitä pelastuksen tai taivaaseen pääsyn (ovatko sama asia?) vaatimuksia. Kun toiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että pitää olla kastettu päästäkseen taivaaseen. Ja toisten mielestä pitää myös olla uskossa. Ja sitten myös pitää olla elänyt Raamatun oppien mukaista elämää, ainakin parhaansa mukaan (ja ilman pahoja rikkeitä, kuten vaikkapa tappamista?)?

Tämä pelastuksen asia on sellainen, jota ihmiset on vuosituhansia pyrkinyt kontrolloimaan ja hallitsemaan. On määritelty, ketkä pelastuu ja ketkä ei ja laadittu kriteerejä. Tämmöiseen toimintaan ei mun nähdäkseni ole mitään raamatullisia perusteita, päinvastoin.

Jeesus sanoi selkeästi, että älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi ja millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan. Samoin Paavali kirjoitti:

"Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja."

Pelastus tai ikuinen elämä on sitä, että on hengeltään, sydämeltään, yhtä Jumalan kanssa. Jumalan tahdon mukainen elämä ja teot nousee siitä. Toisin päin se ei toimi: yhteyttä Jumalaan ei voi saavuttaa tekemällä tarpeeksi hyvää. Kun teot nousevat sydämestä, hedelmä on kestävää ja voi elää iloisena ja vapaana.

Pelastuksen suhteen kaikki on Jumalan varassa. Hänen on tuomiovalta ja hän on täysin suvereeni siinä asiassa. Ainoa toivo on etsiä turvaa hänen tyköä. Jeesus sanoi, että hän ei torju ketään, joka hänen tykönsä tulee. Yhtäältä on kuitenkin selvää, että ikuista elämää ei ole missään muualla kuin Jumalan yhteydessä.

Kasteesta ja sen merkityksestä on tosiaan eri näkemyksiä. Joka tapauksessa se liittyy uuden elämän alkuun. Vanha ihminen, tai vanha elämä erillään Jumalasta upotetaan Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Uusi elämä Jumalan yhteydessä alkaa.

star-crossed kirjoitti 3.2.2019 2:6
Synti on yksi niitä asioita, joita en vaan millään ymmärrä. Miksei Jumala estänyt syntiä? Vapaatahto ei mielestäni riitä vastaukseksi, koska kaikkivoipaiselle maailmanluojalle ei pitäisi olla temppu eikä mikään toteuttaa sekä vapaatahto että synnittömyys. Miksi Jumala ylipäätänsä asetti Aatamille ja Eevalle syntiansan, kuin omaa työtään epäillen?

Ajattelen niin, että ihmisellä oli sydämen halu tulla riippumattomaksi Jumalasta. Jos Jumala olisi estänyt sen, Aadam ja Eeva olis olleet vankeja. Rakkaus ei vangitse eikä pakota tottelemaan. Tämä tarina on vielä kesken eli palasia puuttuu. Kokonaiskuvaa ei vielä nähdä, ei ennen kuin suunnitelma tulee päätökseen.

Toi kysymys siitä, mistä paha alunpitäen tuli maailmankaikkeuteen, on mysteeri. Raamatussa puhutaan saatanan alkuperästä hyvin vähän. Jesajan kirjan luvun 14 on katsottu viittavaan vertauskuvallisesti siihen, vaikka konkreettisemmin siinä puhutaan kyllä Babylonian kuninkaasta. Sanotaan saatanan olleen enkeli eli henkiolento, joka tahtoi ”pystyttää valtaistuimensa Jumalan tähtiä korkeammalle, tehdä itsensä Korkeimman vertaiseksi.”

Hän oli se, joka alun pitäen valitsi riippumattomuuden Jumalasta, erillisyyden, isättömyyden, omavoimaisuuden, rakkaudettomuuden ja itsekeskeisyyden. Hän vihasi Jumalaa, mutta ei pystynyt häntä vastustamaankaan. Sen sijaan hän iski siihen, mikä Jumalalle oli rakkainta: hänen lapsensa ja onnistui viettelemään ihmiskunnan eroon Jumalasta.

star-crossed kirjoitti 3.2.2019 2:6Mutta en vain kykene uskomaan kuoleman jälkeiseen elämään vain siksi, että kuolemassa katoaminen on ajatuksena niin hämmentävä, vaikea ja pelottava. Ei toivominen tee mitään todeksi, valitettavasti.

Tästä olen samaa mieltä. Itsepetos ei kannata. Oppirakennelmat ja uskomukset ei tosipaikan tullen kestä. Totuus on se, mikä se on riippumatta siitä, mitä me siitä ajatellaan, mitä uskotaan tai mitä ei uskota. Minusta on aina, aina parempi etsiä totuutta: sitä, mikä kestää ja sitä, miten asiat oikeasti on kuin etsiä uskontoa tai helpotusta kuolemanpelkoon.

metsänmenninkäinen kirjoitti 5.2.2019 9:37
Itseasiassa luultavasti hänen arvomaailmansa suppeutuu, hänen asenteensa ahdasmielistyy, kun täytyy ryhtyä miettimään että millä kaikilla tavoilla ne muut nyt sitten tekee syntiä.

Tämä on erittäin todellinen vaara. Uskonto voi totaalisesti paaduttaa sydämen niin, että alkaa pitämään itseään muita ylempänä ja parempana. Siihen uskontoon ei enää mahdu Jumalakaan. Jeesus puhui aika kovin sanoin aikansa uskonnolliselle eliitille juurikin tuosta asiasta. Hän sanoi mm.

"Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin? (Luuk.11)

Hyvin paljolti samaa siis, mitä sinäkin kirjoitit tekopyhyydestä ja ulkokultaisuudesta. Kritiikkisi on aiheellinen.

metsänmenninkäinen kirjoitti 5.2.2019 9:37
Onko todella oikein ja Jumalan tahdon mukaista loukata ateisteja? Sitäkö se Jumalan antama moraali todella ohjaa tekemään ja sitenkö rakkauden sanomaa todella viedään eteenpäin?

Tässäkin kohden olet kovin raamatullinen. Ja jälleen mielestäni oikealla asialla. Jaakobin kirjeessä sanotaan:

"Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. "

Myönnän että maailma näyttää siltä ettei täällä ole mitään Jumalaa, mutta entä jos..?

Mielenkiinnosta vastaan tähän viestiin, kysymykseen. Uskon Jumalaan. Uskon yliluonnolliseen Jumalaan. Olen aina uskonut ja uskon että raamattu on totta.
Erään synkän elämänvaiheen kohtaamisessa etsin vastausta yliluonnollisesta. Mm. Googletin sanan yliluonnollinen, etsin ja etsin.
Heittäisinkin kysymyksen miten itse koet sen mitä on yliluonnollisuus. Tv7 ohjelmat/arkisto /yliluonnollista löytyy mielenkiintoisia kertomuksia yliluonnollisuudesta, jos uskot että Jumala on yliluonnolinen niin, voit löytää lähemmä vastausta.
Musiikkia on taivaassa näin uskon, musiikki saa meidät lähemmä Jumalaa.
Luin vähän aikaa sitten raamattua luomiskertomuksesta, ajatuksen kanssa- sitä kuinka Jumala erotti valon pimeydestä ja kuinka Hän asetti (taivaan)kannen erottaakseen maan ja taivaan.
Luon myös Joonan kirjan, lyhyt ja mielenkiintoinen kertomus , ajattelen Jumalan yliluonnollista voimaa.

En yritä mollata millään tavalla ateisteja tässä keskustelussa, heillä on myös ristinsä kannettavana. Niin kuin meillä kaikilla. En ole muutenkaan täällä halunnut ateisteja musta maalata. Toki saa olla kaikesta mitä mieltä haluaa.

Kuitenkin se mitä Jeesus lupasi, se että elämän vaikeuksia vastaan ei kukaan taistele turhaan, on minusta lohdullinen. Se sanoma että jokaiselle päivälle on omat murheensa, ei ole missään nimessä turha. Se että löytää toivon tästä elämästä, on kuitenkin kaikkien uskontojen ja uskomusten pointti, tai ainakin pitäisi olla.