Hei Joie!

Olen kanssasi samaa mieltä, että ehdottomasti täytyy tutkia ennen kuin uskoo. Minustakaan usko ei ole semmoista että niellään kaikki vaan mitä esim. raamatussa sanotaan. Minusta usko on juuri sitä että todisteiden pohjalta vakuututaan että tällainen Isä kaikkivaltias Jumala on olemassa.

Minäkin kauan kipuilin asian kanssa, sitten luin John C. Lennoxin Tähtäimessä Jumala -kirjan ja vakuutuin. Hän ei laittanut mitään turhia perusteita uskoon vaan ihan jopa ns. tieteellistäkin faktaa. Hän perusteli tarkkaan kaiken ja totesi että esim. Uusi Testamentti on vakavasti otettava kirja.

Niin kuin jossain viestissä sanoin että minua kummeksuttaa myös ajatus että tavallaan maailmankaikkeus olisi luonut itse itsensä. En tosin ole sitä mieltä että Jumala on ns. aukkojen Jumala siis että hänet aina laitettaisiin syyksi sellaiselle mitä emme pysty käsittämään. Minun ajattelussa Jumala on kaiken takana. En pysty kuvailemaan Jumalaa sillä häntä ei pysty ihmisen kielellä kuvailemaan. Eli minun mielestä Jumala on. Sillä minun mielestäni ei ole kuin kaksi mahdollisuutta Jumala on tai Jumalaa ei ole. Ja valitsin ensimmäisen. Toki tarvitsen siihen perusteita. Ja ne perusteet löysin juuri tuosta John C. Lennoxin kirjasta.

Minulta oli jotenkin mennyt ohi tuo, että tässä toivotaan pääsevän joko kyllä tai ei vastaukseen siinä onko Jumalaa vai ei. Siinä tapauksessa olen varmaankin väärässä keskusteluryhmässä, koska en usko että siihen voi vastata kukaan ihminen tällaisessa elämänmuodossa muuten kuin omasta puolestaan, vaikka miten tutkisi.. 🙂

Eihän se missään nimessä tarkoita että sokeasti tarvitsee uskoa, vaikka ajattelisikin että uskoa ei voida tieteen kautta todistaa ja on siten ns uskon asia. Oman uskonsa vahvikkeeksi voi saada varmaankin henkilökohtaisen todisteen, mutta se todiste voidaan tieteen näkökulmasta kuitata vaikkapa sattumaksi. Jos uskovainen rukoilee että lomapäivälle sattuu hyvä sää, ja niin todella tapahtuu, niin se on uskovaiselle "todistus" mutta uskonnoton voi sanoa että se oli sattumaa. Pätee kaikkiin ihmeellisiin sattumiin. Jos taas ne otettaisiin todisteina, niin miten kaikkien muiden uskontojen sisällä tapahtuvat pienet ihmeelliset asiat? Onko ne todistuksia että heidän katsomus on myös totta?

Olen star-crossedin kanssa samaa mieltä että ateisti ei tarkoita moraalitonta. Että Jumala olisi antanut vapaan tahdon valita hyvän ja pahan väliltä ja ymmärryksen erottaa nämä kaks toisistaan... Tehnyt ihmisen täydelliseksi omaksi kuvakseen ja siksi juurikin antanut nämä kaikki lahjat. Mutta samalla rajaa kyvyt niin että vain Jumalan antamin tarkoin ohjein ja Jumalaan uskomalla moraali on oikeasti saavutettavissa ja aitoa, kaikki muu hyvä jotenkin epähyvää vaikka miten yrittäisi tehdä elämässään hyvää..? Aikamoinen ristiriita.

metsänmenninkäinen kirjoitti 29.1.2019 13:35

Minulta oli jotenkin mennyt ohi tuo, että tässä toivotaan pääsevän joko kyllä tai ei vastaukseen siinä onko Jumalaa vai ei. Siinä tapauksessa olen varmaankin väärässä keskusteluryhmässä, koska en usko että siihen voi vastata kukaan ihminen tällaisessa elämänmuodossa muuten kuin omasta puolestaan, vaikka miten tutkisi.. 🙂

Eihän se missään nimessä tarkoita että sokeasti tarvitsee uskoa, vaikka ajattelisikin että uskoa ei voida tieteen kautta todistaa ja on siten ns uskon asia. Oman uskonsa vahvikkeeksi voi saada varmaankin henkilökohtaisen todisteen, mutta se todiste voidaan tieteen näkökulmasta kuitata vaikkapa sattumaksi. Jos uskovainen rukoilee että lomapäivälle sattuu hyvä sää, ja niin todella tapahtuu, niin se on uskovaiselle "todistus" mutta uskonnoton voi sanoa että se oli sattumaa. Pätee kaikkiin ihmeellisiin sattumiin. Jos taas ne otettaisiin todisteina, niin miten kaikkien muiden uskontojen sisällä tapahtuvat pienet ihmeelliset asiat? Onko ne todistuksia että heidän katsomus on myös totta?

Olen star-crossedin kanssa samaa mieltä että ateisti ei tarkoita moraalitonta. Että Jumala olisi antanut vapaan tahdon valita hyvän ja pahan väliltä ja ymmärryksen erottaa nämä kaks toisistaan... Tehnyt ihmisen täydelliseksi omaksi kuvakseen ja siksi juurikin antanut nämä kaikki lahjat. Mutta samalla rajaa kyvyt niin että vain Jumalan antamin tarkoin ohjein ja Jumalaan uskomalla moraali on oikeasti saavutettavissa ja aitoa, kaikki muu hyvä jotenkin epähyvää vaikka miten yrittäisi tehdä elämässään hyvää..? Aikamoinen ristiriita.

Juuri näin! 🙂👍

Uskon asiat ovat henkilökohtaisia, enkä näe että tässä voidaan tai on edes tarkoituskaan päästä yksimielisyyteen niistä. Erilaisia tulkintoja on aina ollut ja tulee varmasti olemaankin. Ihan samalla tapaa emme pääse yhteisymmärrykseen mistään muustakaan henkilökohtaisesta kokemuksesta tai tulkinnasta, kuten vaikkapa musiikkimausta.

Uskon asiat ovat uskon asioita. Jos joku kokee sydämessään, että Jumala on olemassa ja tämä kokemus hänelle riittää todisteeksi, niin ei sitä voi kukaan vääräksikään todistaa, eikä siinä muutenkaan ole mitään väärää. Mutta kokemus on nimenomaan henkilökohtainen. Minä uskonnottomana en pidä sitä todisteena, mutta se taas on minun ajatusmaailmaani.

Jos uskon tai Jumalasuhteen ytimessä on usko, niin onko sitä tarpeenkaan konkreettisesti todentaa? Eikö se poistaisi uskosta uskon?

Jos minulla on jotain motiivia tähän keskusteluun silkan keskustelun ilon lisäksi, niin se on yrittää välittää tietoa ateismista/uskonnottomuudesta. Vähemmistönä joudumme edelleenkin muistuttamaan, että meillä on oikeus olla osallistumatta muiden uskonnonharjoitukseen. Se ei valitettavasti Suomessakaan ole itsestäänselvyys, vaikka parempaan suuntaan ollaankin menossa. Esimerkiksi joulun tienoilla oli taas paikallislehden tekstiviestipalstalla hämmästelyä siitä, ettei päiväkodin tai koulun syyslukukauden päättäjäisiin kuulunutkaan joulukirkko.

Toinen juttu on tuo ateistien moraalittomuus, jota valitettavasti kuulee tosi paljon. Sille kun ei ole mitään perusteita. Haluan tuoda julki, että ateistikin on ihan samanlainen ihminen kuin kristittykin - tai kuin muslimi, hindu, skientologi... Yli miljoonaan suomalaiseen ei-jumaluskoiseen mahtuu jos jonkinlaista sukan kuluttajaa, mutta niin on ihan joka ikisessä muussakin ihmisryhmässä, myös kristityissä. Ja meillä kaikilla on moraali, kokipa kukakin sen moraalin alkuperäksi minkä tahansa.

minäitse89 kirjoitti 28.1.2019 20:04

Jos olisin ateisti niin en näkisi mitään syytä jatkaa tätä kärsimystä toki monet ateistit varmasti näkevät mutta en pysty puhumaan muuta kuin omasta puolestani. Näen tämän elämän testinä, Jumalan antamana sellaisena.

Minulle tulee tästä tosi surullinen olo. Ymmärrän kirjoittamiesi juttujen perusteella, että sinulla on vaikeaa, mutta toivoisin niin, että vaikka miten koet elämäsi testiksi, niin se silti tarjoaisi edes jotain valonpilkahduksia, vaikkapa klassisen musiikin muodossa. Ja jos usko pitää sinut elämässä kiinni, niin olen iloinen uskostasi.

Joie kirjoitti 28.1.2019 20:33

Tuo seurakunnan hajanaisuus on hengellisen ulottuvuuden tähden kuitenkin paljon vakavampi asia kuin esim. poliittisten liikkeiden keskinäiset riidat ja jakautumiset.

Minä ajattelen asian olevan päinvastoin. Poliitikoilla kun on valtaa, jolla voi vaikuttaa kaikkien ihmisten elämiin, myös eri mieltä oleviin. Eikä politiikassa jonkin asteiseen yhteisymmärrykseen pääseminen lehmänkauppojen avulla ole aitoa konsensusta.

Joie kirjoitti 28.1.2019 20:33

Tuomio on sitä, että pimeys erotetaan valkeudesta, totuus valheesta, oikeus vääryydestä ja hyvyys pahuudesta.

Entä jos ja kun moraalikysymykset eivät ole niin yksiselitteisen oikein tai väärin, hyviä tai pahoja? Jos vaikkapa joutuu varastamaan saadakseen ruokaa, vahingoittamaan toista ettei itse tule vahingoitetuksi tai ettei vahingoittaja pääse vahingoittamaan muita. Tai kun minä koen eutanasian armoksi? Tai kenellä on moraalinen vastuu hengen menetyksestä tai ruumillisista vahingoista, kun ratkaisevien päätösten tekeminen tilanteessa siirtyy keinoälyn, vaikkapa itseajavan auton tehtäväksi?

Joie kirjoitti 28.1.2019 20:33

Ja se on oman kokemuksen mukaan hyvinkin tuollaista mitä kuvasit. Jumala kasvattaa omana lapsenaan. Hän tuo esiin asioita, joita haluaa korjata ja puhdistaa. Ei ylhäältäpäin, ei syyttäen ja pelotellen vaan rinnalle asettuen ja rakastaen niin kuin Isä lastaan.

Ihmiset on erilaisia. Jumala kohtelee jokaista lastaan yksilönä. Hänhän meidät täysin tuntee, kun olemme hänen tekoa ja hänen sydämestään syntyneitä. Toiset tarvitsee selkeää, lujaa ohjausta ja toisinaan koviakin sanoja. Toisille taas sellainen kohtelu ei sovi lainkaan, vaan saisi pelkäämään ja pakenemaan. He tarvitsee lempeää ohjausta ja muistutusta siitä, että teki mitä tahansa, on silti täydellisen rakastettu.

Vikasta kappaleesta olen samaa mieltä siinä mielessä, että minusta vanhempien tulisi kasvatuksesaan sopeutua lapseen yksilönä, ei toisin päin.

Eka kappale sen sijaan saa hämmästelemään, että miten eri tavoin asiat voidaankin kokea ja ymmärtää. Kun mietin omaa elämääni, niin en keksi yhtään sellaista tilannetta, jossa olisin kokenut edes jälkeen päin ajatellen Jumalan tai minkän muun voiman vaikuttavan itseeni. En osaa edes kuvitella, miten se olisi voinut tuntea tai miten se olisi tapahtunut.

Joie kirjoitti 28.1.2019 20:33

En ole varma mitä tarkoitat Jumalan rangaistuksella. Näitä Raamattuun kirjattuja, kansakuntia koskevia tuomioita vai jotain yksilöä koskevia? Jumala on antanut anteeksi, kaiken. Hän kärsi itse synnin lopullisen seurauksen, kuoleman, jotta voisi vapauttaa meidät ikuiseen elämään. Jeesukselle on annettu kaikki tuomiovalta, ja hän on se, joka tuomitsee ihmiset maailman lopussa.

Nyt tulee varmaan todella tyhmä kysymys, mutta onko Jumalalla ja Jeesuksella jokin työnjako? 😳

Minä olen miettinyt, että miten Jeesuksen ristillä kuolema olisi sovitus (vai miksi sitä nyt sanotaankaan), jos hän kuitenkin nousi kuolleista? Siis missä siinä on se uhrautuminen?

Joie kirjoitti 28.1.2019 20:33

Kyl Jumalaa voi tutkiskella, mutta hengelliset asiat tutkiskellaan eri metodeilla ku mitä eksaktit tieteet käyttää. Jumala on Henki, ja on kohdattavissa ja tutkittavissa hengessä, sydämessä. Tietenki jos lähtökohtana on se, että hengellistä todellisuutta, henkeä, sydäntä ja sielua ei ole olemassakaan, ei sillon varmaan ruveta tutkimaan koko asiaa. Mutta eihän semmoinen ole mikään lähtökohta tutkimukselle! Siinähän on jo tehty johtopäätös ilman asian tutkimista.

Jos vaikkapa sielusta ei ole mitään todisteita, niin eihän silloin voi lähteä rakentamaan johtopäätöksiä sen varaan. Ja jos sielua on etsitty, kuka milläkin menetelmällä, niin eihän sitten voi sanoa, että johtopäätös on syntynyt ilman tutkimista.

Ylipäätänsä todistustaakka on aina väitteen esittäjällä.

star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15

Minä olen miettinyt, että miten Jeesuksen ristillä kuolema olisi sovitus (vai miksi sitä nyt sanotaankaan), jos hän kuitenkin nousi kuolleista? Siis missä siinä on se uhrautuminen?

Itse pohdin juuri samoja asioita!

Sen käsitän että Jeesus oli ihminen ja uhrautui oman katsomuksensa vuoksi. Sen käsitän ja siihen voin samaistua tietyllä tavalla. Samoin kuin Jeesuksen oppeihin hyvyydestä ja rakkaudesta.

Mutta se, että miksi Jumala tekisi jonkun jekun että pitäisi johonkin ihmisen muokkaamaan kirjoitukseen uskoa kyseenalaistamatta ja uskoa että kaikki muu maailma olisi jotenkin kadotuksessa siksi että he eivät usko Jeesukseen ...tai mikä vielä hämmentävintä - ikinä saisi edes mahdollisuutta kuulla Jeesuksesta.

Se vain ei mahdu minun käsitykseen, vaikka miten tahtoisinkin ymmärtää. Kaikista eniten itseäni siis häiritsee se, että Raamattua on muokattu, sieltä on poistettu osia, sinne on lisätty osia ja sitä on muokattu vapaasti ihmisen toimesta ties kuinka monesti omia agendoja varten.

🤔

metsänmenninkäinen kirjoitti 30.1.2019 10:16

star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15

Minä olen miettinyt, että miten Jeesuksen ristillä kuolema olisi sovitus (vai miksi sitä nyt sanotaankaan), jos hän kuitenkin nousi kuolleista? Siis missä siinä on se uhrautuminen?

Itse pohdin juuri samoja asioita!

Sen käsitän että Jeesus oli ihminen ja uhrautui oman katsomuksensa vuoksi. Sen käsitän ja siihen voin samaistua tietyllä tavalla. Samoin kuin Jeesuksen oppeihin hyvyydestä ja rakkaudesta.

Mutta se, että miksi Jumala tekisi jonkun jekun että pitäisi johonkin ihmisen muokkaamaan kirjoitukseen uskoa kyseenalaistamatta ja uskoa että kaikki muu maailma olisi jotenkin kadotuksessa siksi että he eivät usko Jeesukseen ...tai mikä vielä hämmentävintä - ikinä saisi edes mahdollisuutta kuulla Jeesuksesta.

Se vain ei mahdu minun käsitykseen, vaikka miten tahtoisinkin ymmärtää. Kaikista eniten itseäni siis häiritsee se, että Raamattua on muokattu, sieltä on poistettu osia, sinne on lisätty osia ja sitä on muokattu vapaasti ihmisen toimesta ties kuinka monesti omia agendoja varten.

🤔

Mutta, Raamatussa on tietty ydin sanoma. Sitä ei kuulu lukea aivan pilkun tarkasti. Siis näkisin että Raamatun ydin sanoma on Jeesuksesta koskeva ilmoitus ja hänen ylösnousemus. Voi tietenkin olla aina uskomatta. Niin kuin puhuttiin. Ei tässä maailmassa ole pakko valita mitään uskontoa. Ja hyvä niin.

Mutta kuitenkin näkisin että jos valitsee kristinuskon, niin täytyy tietää se ydinsanoma ja se sanoma että Raamatussa sanotaan Kristusta Jumalan pojaksi. Ja kolminaisuusoppi jne. Minulle tämä näkemys sopii parhaiten, toki nämä ovat aina henkilökohtaisia asioita. Niin kuin puhuttiin.

metsänmenninkäinen kirjoitti 29.1.2019 13:35
Olen star-crossedin kanssa samaa mieltä että ateisti ei tarkoita moraalitonta. Että Jumala olisi antanut vapaan tahdon valita hyvän ja pahan väliltä ja ymmärryksen erottaa nämä kaks toisistaan... Tehnyt ihmisen täydelliseksi omaksi kuvakseen ja siksi juurikin antanut nämä kaikki lahjat. Mutta samalla rajaa kyvyt niin että vain Jumalan antamin tarkoin ohjein ja Jumalaan uskomalla moraali on oikeasti saavutettavissa ja aitoa, kaikki muu hyvä jotenkin epähyvää vaikka miten yrittäisi tehdä elämässään hyvää..? Aikamoinen ristiriita.

Mun nähdäkseni ihmisen kyky erottaa hyvä ja paha ei ole lahja vaan kirous. Ihmistä ei ole luotu kantamaan sellaista taakkaa. Kuinka vaikeaa eri tilanteissa on erottaa, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Usein ihmiset on niistä asioista erimielisiä. Sitten tulee riitoja ja sotia… toisinajattelijoiden ja ”vääräoppisten” sortoa, murhia…

Kirjoitat, että olis kummallista, jos vain Jumalan antamin ohjein olis mahdollista tehdä hyvää ja elää oikein, vaikka ihmisellä on sisäänrakennettu moraali. Myös Jumalan mielestä kivitauluihin kirjattu laki oli selvästikin myös vain väliaikainen ratkaisu ongelmaan. Se ei korjannut ihmissydämen turmeltuneisuutta, mutta se osoitti synnin.

Vanhan Testamentin aikana Jumala lupasi profeettojen kautta, että tulee uusi aika, jolloin hän panee lakinsa lastensa sisimpään ja kirjoittaa sen heidän sydämiinsä. Tämä lupaus toteutui ensimmäisenä helluntaina Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun Pyhä Henki vuodatettiin taivaasta opetuslasten sydämiin.

star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15
Jos uskon tai Jumalasuhteen ytimessä on usko, niin onko sitä tarpeenkaan konkreettisesti todentaa? Eikö se poistaisi uskosta uskon?

No kyllä, ilman muuta, teillä on pointtia tässä asiassa. Sanotaanhan Raamatussakin, että

"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."

Eli käsitän kyllä sen, että jos pitää totena ainoastaan niitä asioita, jotka ovat silmin nähtäviä taikka muutoin aistein havaittavissa, ihmisjärjelle käsitettäviä tai luonnontieteiden metodein tutkittavissa, niin on loogista ajatella, että Jumalaa ei ole olemassa.

Kuinka sitten suhtaudutte muihin ei-näkyviin asioihin? Onhan paljon sellaista, mitä ei voida nähdä eikä objektiivisesti tarkastella. Sanotaan nyt vaikka henkinen väkivalta. Tai ihmisten välinen luottamus ja rakkaus, tai masennus. Nämäkin on asioita, joiden olemassaolo ja sisältö nojaa hyvin paljolti henkilökohtaiseen kokemukseen. Onks nekin uskon asioita?

star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15 Jos minulla on jotain motiivia tähän keskusteluun silkan keskustelun ilon lisäksi, niin se on yrittää välittää tietoa ateismista/uskonnottomuudesta.

Se on hyvä juttu!

Joie kirjoitti 28.1.2019 20:33Tuo seurakunnan hajanaisuus on hengellisen ulottuvuuden tähden kuitenkin paljon vakavampi asia kuin esim. poliittisten liikkeiden keskinäiset riidat ja jakautumiset.

star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15 Minä ajattelen asian olevan päinvastoin. Poliitikoilla kun on valtaa, jolla voi vaikuttaa kaikkien ihmisten elämiin, myös eri mieltä oleviin. Eikä politiikassa jonkin asteiseen yhteisymmärrykseen pääseminen lehmänkauppojen avulla ole aitoa konsensusta.

Laitoin ehkä sanat vähän väärin. En tarkoittanut, että uskonliikkeiden jakautuminen olis merkittävämpi asia kuin poliittisen puolueen jakautuminen. Tarkoitin, että se on pahempi asia. Politiikassa on eri mieltä olevia ihmisiä, ja kuuluukin olla. Siellä ymmärrän sen, että jos erimielisyydet kasvaa suuriksi, mennään eri leireihin. Sillä tavalla pystyy paremmin ajamaan niitä asioita, mitä itse pitää tärkeimpinä. Perheen jakautuminen sitten on surullisempi asia...

Lehmänkauppoja politiikassa en pidä pahana asiana. Pikemminkin neutraalina. En oo itse ollut ikinä politiikassa mukana. Kunnioitan ihmisiä, jotka siellä on. Rukoilen päättäjien puolesta, oli mitä puoluetta tahansa. Se työ, mitä he tekee, on raskasta ja vaikeaa. Ja ihmiset valittaa aina, teki miten tahansa. Pitäisi ajaa oman kannattajakunnan etuja ja niitä asioita, joita itse pitää tärkeinä ja hyvinä. Samaan aikaan siellä on kuitenkin koko joukko muita, joiden hyvät ja tärkeät asiat ovat eri asioita kuin ne omat. Pakkohan siinä on tehdä kompromisseja ja lehmänkauppoja. Jos jokainen vaan itsepäisesti pitäis kiinni omista tavoitteistaan, ei saataisi mitään päätöksiä tehtyä. Täytyy voida joustaa niistä asioista, jotka ei ole itselle niitä prioriteetti ykkösen asioita, jotta saisi läpi niitä tärkeimpiä.

star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15
Entä jos ja kun moraalikysymykset eivät ole niin yksiselitteisen oikein tai väärin, hyviä tai pahoja? Jos vaikkapa joutuu varastamaan saadakseen ruokaa, vahingoittamaan toista ettei itse tule vahingoitetuksi tai ettei vahingoittaja pääse vahingoittamaan muita. Tai kun minä koen eutanasian armoksi? Tai kenellä on moraalinen vastuu hengen menetyksestä tai ruumillisista vahingoista, kun ratkaisevien päätösten tekeminen tilanteessa siirtyy keinoälyn, vaikkapa itseajavan auton tehtäväksi?

Nimenomaan…ne on tavattoman vaikeita asioita, ja ihmiselle liian suuria. Jumala on ainoa tuomari. Hän on ainoa, jonka katsetta pimeys ja sisällä asuva pahuus ei vääristä, ja ainoa, jolla on ikiaikainen ymmärrys ja näkemys, joka ottaa kaikki asiat huomioon. Mutta tosiasia silti on, että niin kauan, kun täällä maailmassa eletään, vaikeita asioita tulee ratkaistaviksi. Päätöksiä täytyy tehdä, eikä todellakaan aina tiedä, mikä olisi oikein. Ja vielä useammin tietää kyllä sydämessään, mikä olis oikein eikä syystä tai toisesta sitä tee. Minusta ainoa tie molemmissa tilanteissa on etsiä Jumalan tuntemista ja yhä lisääntyvää läheisyyttä hänen kanssa.

star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15
Nyt tulee varmaan todella tyhmä kysymys, mutta onko Jumalalla ja Jeesuksella jokin työnjako? 😳

Minä olen miettinyt, että miten Jeesuksen ristillä kuolema olisi sovitus (vai miksi sitä nyt sanotaankaan), jos hän kuitenkin nousi kuolleista? Siis missä siinä on se uhrautuminen?

Mitäs tyhmää tuommoisessa kysymyksessä olisi? Syntiinlankeemus tarkoittaa sitä, että ihminen kääntyi pois tosi elämästä Jumalan yhteydessä ja halusi sen sijaan olla Jumalan vertainen, tuntea hyvän ja pahan, hallita. Sen seurauksena ihmissydän turmeltui. Yhteys Jumalaan rikkoutui, ja samoin yhteys ihmisten välillä. Ihminen ei enää tuntenut Jumalaa ja elänyt läheisessä yhteydessä hänen kanssaan.

Syntiinlankeemuksen myötä kuolema tuli ihmisiin ja maailmaan. Kun ihminen otti vastaan vihollisen sanan, jonka mukaan hänen kannattaisi tulla Jumalan vertaiseksi ja astua pois lapseudesta, saatana ikään kuin istutti kuoleman siemenen ihmisen sisimpään. Hän sai jalansijan ja laillisen oikeuden toimia ihmisissä ja maailmassa. Maailmahan oli annettu ihmisten haltuun.

Jeesus oli Isän täydellinen kuva, Jumala ihmisenä. Jumala tuli ihmiseksi sen vuoksi, että hän voisi kantaa synnin seurauksen eli kuoleman ja vapauttaa ihmiset siitä: palauttaa alkuperäiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Raamatusta käy ilmi, että alkujaan ihmiset eivät olleet erillään Jumalasta vaan yhtä hänen kanssaan, samoin kuin Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Samoin Eeva ja Aadam olivat täydellisesti yhtä. Heillä ei ollut edes erillisiä nimiä ennen kuin vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.

Jeesus tapettiin. Hän oli ihminen, hän kuoli. Hän oli kuitenkin ihminen, joka ei ollut koskaan tehnyt syntiä. Toisin kuin kaikki muut ihmiset Aadamista alkaen siihen asti, hän oli aina elänyt täydellisessä yhteydessä Isän kanssa. Hänen sydämessään kuoleman sanalla ei ollut koskaan ollut sijaa. Sen tähden saatanalla ei ollut häneen nähden mitään valtaa. Kuolema ei voinut pitää häntä otteessaan, koska hän oli yhtä Isän, elämän lähteen kanssa. Siksi hän nousi kuolleista, kuoleman voittajana, ihmiskunnan Kuninkaana.

Sitten tarvitsi enää jakaa tämä voitto niille, jotka panivat toivonsa häneen. Koska kuolema asui ihmisten sydämissä, Jeesus vuodatti oman Henkensä, Jumalan Hengen, niiden sydämiin, jotka uskoivat häneen. Näin nämä ihmiset ihmiset tuli sydämistään liitetyiksi takaisin Jumalaan, vaikka ruumis oli edelleen kuolevainen. Elämän sana alkoi kasvaa heidän sydämissä ja vaikuttaa mieleen, tunteisiin, tahtoon ja toimintaan. Kuoleman siemen asui heissä yhä, mutta kuoleman koittaessa heihin päti sama kuin Jeesukseen aikaisemmin: he eivät enää voineet kuolla, koska he oli yhtä Jumalan kanssa. Vihollisella on valta vaan siihen, mikä on tästä maailmasta, niinku ihmisen ruumis on tästä maailmasta. Siihen, mikä on Taivaasta, saatanalla ei ole mitään valtaa.

Aikojen lopussa paha hävitetään maailmasta ja kuolema kukistetaan lopullisesti.

Osaksi olen Joie kanssa samaa mieltä, mutta osaksi en. En pidä kertomusta syntiinlankeamuksesta hirveän oleellisena. Minusta tiede on kuitenkin selittänyt maailmankaikkeuden synnyn ja ihmisen evoluution. Itse näkisin asian niin että ilmoitus Jeesuksesta on se kaikkein tärkein.

Minua mietityttää ihmisen rajallisuus. Siis se että meitä odottaisi vain olemattomuus. Se ajatus ei jätä rauhaan, että kaikki meidän työmme maailmassa jälkipolvien hyväksi olisi lopulta vain heidän nähtävissä ja meidät unohdettaisiin ja katoaisimme maailmasta.

Mitä mieltä olet Star-crossed siitä että tietoisuus voisi säilyä kuoleman jälkeen. Tästähän on tehty joitain tutkimuksiakin kait..? Eihän se nyt periaatteessa mahdotonta olisi?

Ymmärrän, että Raamattu nähdään eräänlaisena ohjekirjana hyvään elämään kun sitä oppii tulkitsemaan ja on kertomus Jeesuksesta. Jeesuksen olemassaolohan on tutkimusten mukaan todennäköisempää kuin se, ettei häntä olisi ollut, sinänsä asiasta ei tarvitse kiistellä uskooko Jeesuksen olemassaoloon, vaan se voidaan ajatella todistetuksi. Se ei todista kuitenkaan sitä että häneen uskomalla pääsisi taivaaseen tai että taivasta edes välttämättä olisi. Hänkin oli kuitenkin vain ihminen, joka opetti omaa näkemystään ja omaa katsomustaan, enkö muistakin oikein että hänenkin sanotaan murehtineen sitä, että miksi Jumala hylkäsi hänet? Viittaisi siihen ettei hänkään tiennyt kaikkea, vaan yritti vain parhaansa.

Mutta mitä teidän mielestä käy heille kenellä ei ole mahdollisuutta ikinä saada kuulla sanaakaan Raamatusta? Miten heidän sielunsa laita jos Jumala on olemassa ja ainoa tie taivaaseen olisi Jeesukseen uskominen.

metsänmenninkäinen kirjoitti 31.1.2019 12:34

Ymmärrän, että Raamattu nähdään eräänlaisena ohjekirjana hyvään elämään kun sitä oppii tulkitsemaan ja on kertomus Jeesuksesta. Jeesuksen olemassaolohan on tutkimusten mukaan todennäköisempää kuin se, ettei häntä olisi ollut, sinänsä asiasta ei tarvitse kiistellä uskooko Jeesuksen olemassaoloon, vaan se voidaan ajatella todistetuksi. Se ei todista kuitenkaan sitä että häneen uskomalla pääsisi taivaaseen tai että taivasta edes välttämättä olisi. Hänkin oli kuitenkin vain ihminen, joka opetti omaa näkemystään ja omaa katsomustaan, enkö muistakin oikein että hänenkin sanotaan murehtineen sitä, että miksi Jumala hylkäsi hänet? Viittaisi siihen ettei hänkään tiennyt kaikkea, vaan yritti vain parhaansa.

Mutta mitä teidän mielestä käy heille kenellä ei ole mahdollisuutta ikinä saada kuulla sanaakaan Raamatusta? Miten heidän sielunsa laita jos Jumala on olemassa ja ainoa tie taivaaseen olisi Jeesukseen uskominen.

Luulisin että oikeastaan jokaisella ihmisellä on moraalinen koodi sisällään ja jonkinlainen käsitys siitä että mikä on oikein ja mikä väärin. Luulisin tämän perusteella että oikein menettelevä ihminen, vaikkei olisi kuullut Jeesuksesta, voisi päästä taivaaseen jos sellainen on.

Mitä ymmärrän kristillisyyttä, niin Jeesus ilmauksesssaan: Jumalani, miksi hylkäsit minut. Korostaa juuri sitä Jeesuksen inhimillistä puolta. Ja joka kaikille ihmisille on tuttua, että tämä elämä usein tuntuu siltä ettei ole Jumalaa tai hän on hyljännyt ihmisen. Mutta en näkisi sanoissa ristiriitaa sillä kristillisen opin mukaan Jeesus oli osaksi Jumalan poika ja osaksi ihan tavallinen ihminen.

Enkä usko sitä että Jeesukseen uskominen olisi ainoa tie taivaaseen. Se on yksi sitä kokonaisuutta.

Tuli vain sellainen mieleen, että meidän ihmisten, vaikka meillä on suuret aivot, niin on vaikei välillä käsittää Jumalan tarkoitus periä, jos hän on olemassa. Ja juuri senkin takia näistä uskon asioista vielä 2000 vuoden jälkeenkin puhutaan, kun ne eivät ole täysin yksiselitteisiä, ja ne ovat monimutkaisten prosessien tulosta, jota tiedä vasta on viime aikoina ruvennut käsittelemään. Mm. psykologia ja luonnontieteet. Tämä maailma on kuitenkin aika monimutkainen paikka loppujen lopuksi, vaikka tietyt perus säännöt on simppeleitä...

metsänmenninkäinen kirjoitti 30.1.2019 10:16

Itse pohdin juuri samoja asioita!

Sen käsitän että Jeesus oli ihminen ja uhrautui oman katsomuksensa vuoksi. Sen käsitän ja siihen voin samaistua tietyllä tavalla. Samoin kuin Jeesuksen oppeihin hyvyydestä ja rakkaudesta.

Mutta se, että miksi Jumala tekisi jonkun jekun että pitäisi johonkin ihmisen muokkaamaan kirjoitukseen uskoa kyseenalaistamatta ja uskoa että kaikki muu maailma olisi jotenkin kadotuksessa siksi että he eivät usko Jeesukseen ...tai mikä vielä hämmentävintä - ikinä saisi edes mahdollisuutta kuulla Jeesuksesta.

Se vain ei mahdu minun käsitykseen, vaikka miten tahtoisinkin ymmärtää. Kaikista eniten itseäni siis häiritsee se, että Raamattua on muokattu, sieltä on poistettu osia, sinne on lisätty osia ja sitä on muokattu vapaasti ihmisen toimesta ties kuinka monesti omia agendoja varten.

🤔

Mun nähdäkseni sellainen käsitys, että uskossa olis kysymys tiettyjen asioiden, oppien tai ajatusrakennelmien todeksi uskomisesta on Raamatulle kovin vieras. Saati, että ihmiset tuomittaisiin maailman lopussa sen perusteella, mitä uskoo todeksi tai mitä ei. Jaakobin kirjeessä asia on ilmaistu kaikkein kärjekkäimmin: "Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat."

Tuosta, kuka on kadotuksessa, kuka pelastuksessa ... minusta nämä on asioita, joita ihminen ei voi eikä pidä tuomita. Sitä emme voi tietää, koska Jeesus on se, joka tuomitsee. Hän on myös kuollut kaikkien ihmisten puolesta, uskovien ja ei-uskovien. Hänellä on siten täysi vapaus lukea kuolemansa kenen tahansa hyväksi, tai sitten ei. Jumala on suvereeni.

Yhdestä asiasta kuitenkin on annettu Raamatun sanassa varmuus: "Ei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Eli jos on yhtä Jumalan kanssa, ei voi kuolla. Mitään muuta varmaa ja selkeää tietoa ihmisille ei ole tuomiosta annettu.

:
star-crossed kirjoitti 29.1.2019 21:15
Minä olen miettinyt, että miten Jeesuksen ristillä kuolema olisi sovitus (vai miksi sitä nyt sanotaankaan), jos hän kuitenkin nousi kuolleista? Siis missä siinä on se uhrautuminen?
Missä on uhrautuminen? Jos syytön kuolee syyllisten puolesta, kantaa ristille syntimme, siinä on uhrautuminen.
Jeesus uhrasi itsensä sovitukseksi meidän puolestamme. Synti tuli maailmaan jo ensimmäisten ihmisten myötä. Synti on tänä päivänä maailmassa, ei se ole poistunut minnekään. Jeesus sovitti meidät Jumalan kanssa uhraamalla itsensä. Vanhan testamentin aikana oli syntiuhreja, nyt Jeesuksen kuoleman jälkeen niitä ei tarvita. Kaikki on maksettu.
Ihmiset jotka uskovat tämän todeksi pelastuvat. Jeesus syntyi neitsyestä. Tätäkin yritetään tänäpäivänä vesittää.
Ihminen ei pelastu omalla uskolla, hyvillä töillä,tai muullakaan itse tekoisella, vaan ARMOSTA. Tottakai hyvät työt ovat Jumalan mielen mukaisia, mutta eivät ne ketään pelasta.
Armon varassa ilman ansioita. Siinä se on ihmisen pienuus!
Elsa 3

En ole ollenkaan enää varma että mihin uskoa... Ehkä sitten Jeesukseen ja Jumalaan.

Sen takia minun on pakko uskoa johonkin koska en pysty käsittämään sitä että kuoleman jälkeen ei olisi mitään. Se on jotenkin täysin mun ymmärryksen ulkopuolella. Miten me voimme ensin elää ja sitten lopulta olemme jossain tyhjyydessä?

Mun mielestä siihen juuri perustuu suurin osa uskonnoista ja uskomuksista, että ihmisen pää ei pysty käsittämään sitä että ensin meillä on tietoisuus ja sitten se yhtäkkiä häviää johonkin. En tiedä onko se pelottavaa vai ei, mutta ainakin todella hämmentävää...

Mitä olette mieltä siitä?

minäitse89 kirjoitti 2.2.2019 14:57

En ole ollenkaan enää varma että mihin uskoa... Ehkä sitten Jeesukseen ja Jumalaan.

Sen takia minun on pakko uskoa johonkin koska en pysty käsittämään sitä että kuoleman jälkeen ei olisi mitään. Se on jotenkin täysin mun ymmärryksen ulkopuolella. Miten me voimme ensin elää ja sitten lopulta olemme jossain tyhjyydessä?

Mun mielestä siihen juuri perustuu suurin osa uskonnoista ja uskomuksista, että ihmisen pää ei pysty käsittämään sitä että ensin meillä on tietoisuus ja sitten se yhtäkkiä häviää johonkin. En tiedä onko se pelottavaa vai ei, mutta ainakin todella hämmentävää...

Mitä olette mieltä siitä?

Mielenkiintoinen näkökulma, itselläni aivan toisenlainen, vissiin sen takia kun ei vanhempani koskaan tyrkyttäneet uskonasioita minulle vaikka ev.lut. kirkkoon virallisesti kuuluinkin ennen 18v täyttöä. Äitini joskus sanoi minun pienenä kertoneen hänelle päiväkodista himaan tullessa etten oikeen jumalaan usko. Samalla linjalla pysynyt loput lyhyestä elämästäni (kohta 23v).
Henkilökohtaisesti näen uskonnon olevan primitiivinen selitys meitå ympäröiville, yhtä vanhoille kuin meidän ihmisten kognitiivisen ymmärryksen, kysymyksille, sekä syy antaa elämälle jonkinlainen ylempi tarkoitus. Maailmassa ei ole ollut yhtäkään ihmiskulttuuria ilman henkisyyttä ja uskontoa. Se on täysin ymmärrettävää, olemme uteliaita eläimiä ja meillä on sisäinen halu että asioilla on tarkoitus. En kuitenkaan näe uskontoa enää varsin hyödyllisenä työkaluna ymmärrykseen koska tiede kehittyy nopeaan tahtiin.
Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole vähätellä tai pilkata näkökulmaasi. Esim. itsemurhat ovat yleisempiä ateistien keskuudessa. Uskonnolla voi olla hyviä puolia, kuten turva ja tietämättömän ymmärtämisen tunteet. Mutta minua todellakin ärsyttää kun uskontoa sovelletaan toisten elämiin lailla tai muuten, kuten Yhdysvalloissa ja useissa muslimimaissa. Asia onneksi ei ole näin pohjoismaissa!

Olen ollut vähän aikaa sivussa tästä keskustelusta ja viestejä on tullut ilahduttavan paljon, joten en nyt tartu ihan joku pointtiin, vaikka siinä keskustelu saattaakin katketa. Palatkaa aiheeseen, jos koette sen tarpeelliseksi.

Joie kirjoitti 30.1.2019 21:13

Kuinka sitten suhtaudutte muihin ei-näkyviin asioihin? Onhan paljon sellaista, mitä ei voida nähdä eikä objektiivisesti tarkastella. Sanotaan nyt vaikka henkinen väkivalta. Tai ihmisten välinen luottamus ja rakkaus, tai masennus. Nämäkin on asioita, joiden olemassaolo ja sisältö nojaa hyvin paljolti henkilökohtaiseen kokemukseen. Onks nekin uskon asioita?

Eivät mielestäni ole uskon asioita, koska näillä on mitattavissa taivähintäänkin havaittavissa olevia vaikutuksia. Rakkaus aiheuttaa hormonaalisia ja aivojen toiminnallisia muutoksia, ja näkyy myös käyttäytymisessä. Luottamuksen neurokemiakin ainakin jossain määrin tunnetaan ( https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3327534/ ). Henkisen väkivallan mitattavuudesta en tiedä, mutta ainakin se on tunnistettavissa niin, että laajassa skaalassa niistä löydettäisiin/löydetään kaavoja, toistuvia ja tyypillisiä piirteitä.

Eikö masennusdiagnoosikin nojaa vahvasti erilaisiin kyselyihin, joilla pyritään mittaamaan masennusoireiden voimakkuutta? Toisaaltahan tiedetään, että moni sairaus voi oirehtia masennuksena, ja siinä mielessä masennus voi olla laboratoriotesteillä mitattava asia.

Tosin myös tiedetään, että tietyn etuotsalohkon stimulointi aiheuttaa aavemaisen läsnäolontunteen. Lisäksi uskonnollisia kokemuksiakin ainakin yritetään tutkia neurotieteiden keinoin ( https://en.wikipedia.org/wiki/Neuroscience_of_religion ). Jos Jumala löytyyki aivoista, ihan samalla tavalla kuin vaikkapa rakkauskin, niin muuttaako se kuitenkaan sitä henkilökohtaista kokemusta?

Joie kirjoitti 30.1.2019 21:13

Lehmänkauppoja politiikassa en pidä pahana asiana. Pikemminkin neutraalina.

Tämä menee ohi aiheen, mutta menkööt. Minusta lehmänkaupat saattavat olla jopa vaarallisia. Esimerkiksi tämä surullisen kuuluisa sote. Siinähän yksi osa puoli lupasi toiselle maakuntauudistuksen ja vastapainoksi toinen sai halajamansa valinnanvapauden. Minun ymmärtääkseni kummallakaan asialla ei alunperin ollut mitään tekemistä alkuperäisen asian kanssa, ja näin lehmänkauppojen seurauksena jo muutenkin vaikea sote-uudistus paisui ja alkuperäinen tavoite tuntuu unohtuneen.

minäitse89 kirjoitti 31.1.2019 11:13

Mitä mieltä olet Star-crossed siitä että tietoisuus voisi säilyä kuoleman jälkeen. Tästähän on tehty joitain tutkimuksiakin kait..? Eihän se nyt periaatteessa mahdotonta olisi?

Minun tulkintani on, että tietoisuus on aivojen tuottamaa ja siten se katoaa kuoleman myötä. Todisteiden puuttuessa en näe muuta mahdollisuutta.

metsänmenninkäinen kirjoitti 31.1.2019 12:34

Jeesuksen olemassaolohan on tutkimusten mukaan todennäköisempää kuin se, ettei häntä olisi ollut, sinänsä asiasta ei tarvitse kiistellä uskooko Jeesuksen olemassaoloon, vaan se voidaan ajatella todistetuksi. --

Mutta mitä teidän mielestä käy heille kenellä ei ole mahdollisuutta ikinä saada kuulla sanaakaan Raamatusta? Miten heidän sielunsa laita jos Jumala on olemassa ja ainoa tie taivaaseen olisi Jeesukseen uskominen.

Minä ajattelen, että Jeesus-niminen ihminen on kenties ollut olemassakin. Muistan vielä lukeneeni jostain, että Jeesus (Jeshua/Jehoshua) oli aikanaan yleinen miehen nimi. Eli nimenomaan nyt puhutaan ihmisestä, ei Jumalan poikasta. Siispä lihaa ja verta olleen tavis-ihmisen olemassa olon tai olemattomuuden todistaminen on mielestäni turhaa, koska jälkeen päin on täysin mahdotonta todistaa tarinan oleellisempia osia, jumalaista alkuperää tai neitseellistä syntymää tosiksi.

Noiden kysymysten lisäksi minua ihmetyttää, että miksi Jumala olisi vaikuttanut Raamatun mukaan vain pienellä alueella Lähi-Idässä. Miksei koko maailmassa? Miksi vain silloin? Ja kaikkien muiden pitäisi uskoa vain pitkään suusta suuhun kiertäneiden tarinoiden perusteella?

minäitse89 kirjoitti 31.1.2019 13:44

Luulisin että oikeastaan jokaisella ihmisellä on moraalinen koodi sisällään ja jonkinlainen käsitys siitä että mikä on oikein ja mikä väärin. Luulisin tämän perusteella että oikein menettelevä ihminen, vaikkei olisi kuullut Jeesuksesta, voisi päästä taivaaseen jos sellainen on.

En katso sen moraalisen koodin tulleen ns. ylhäältä, mutta muuten olen täysin samaa mieltä. 🙂 Paitsi tietysti taivaasta, siihen en usko.

Joie kirjoitti 31.1.2019 14:03

Mun nähdäkseni sellainen käsitys, että uskossa olis kysymys tiettyjen asioiden, oppien tai ajatusrakennelmien todeksi uskomisesta on Raamatulle kovin vieras. Saati, että ihmiset tuomittaisiin maailman lopussa sen perusteella, mitä uskoo todeksi tai mitä ei. Jaakobin kirjeessä asia on ilmaistu kaikkein kärjekkäimmin: "Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat."

Tuosta, kuka on kadotuksessa, kuka pelastuksessa ... minusta nämä on asioita, joita ihminen ei voi eikä pidä tuomita. Sitä emme voi tietää, koska Jeesus on se, joka tuomitsee. Hän on myös kuollut kaikkien ihmisten puolesta, uskovien ja ei-uskovien. Hänellä on siten täysi vapaus lukea kuolemansa kenen tahansa hyväksi, tai sitten ei. Jumala on suvereeni.

Yhdestä asiasta kuitenkin on annettu Raamatun sanassa varmuus: "Ei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Eli jos on yhtä Jumalan kanssa, ei voi kuolla. Mitään muuta varmaa ja selkeää tietoa ihmisille ei ole tuomiosta annettu.

Minulla on vaikeuksia hahmottaa näitä pelastuksen tai taivaaseen pääsyn (ovatko sama asia?) vaatimuksia. Kun toiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että pitää olla kastettu päästäkseen taivaaseen. Ja toisten mielestä pitää myös olla uskossa. Ja sitten myös pitää olla elänyt Raamatun oppien mukaista elämää, ainakin parhaansa mukaan (ja ilman pahoja rikkeitä, kuten vaikkapa tappamista?)?

elsa3 kirjoitti 2.2.2019 13:41

Synti tuli maailmaan jo ensimmäisten ihmisten myötä. Synti on tänä päivänä maailmassa, ei se ole poistunut minnekään.

Synti on yksi niitä asioita, joita en vaan millään ymmärrä. Miksei Jumala estänyt syntiä? Vapaatahto ei mielestäni riitä vastaukseksi, koska kaikkivoipaiselle maailmanluojalle ei pitäisi olla temppu eikä mikään toteuttaa sekä vapaatahto että synnittömyys. Miksi Jumala ylipäätänsä asetti Aatamille ja Eevalle syntiansan, kuin omaa työtään epäillen?

minäitse89 kirjoitti 2.2.2019 14:57

En ole ollenkaan enää varma että mihin uskoa... Ehkä sitten Jeesukseen ja Jumalaan.

Sen takia minun on pakko uskoa johonkin koska en pysty käsittämään sitä että kuoleman jälkeen ei olisi mitään. Se on jotenkin täysin mun ymmärryksen ulkopuolella. Miten me voimme ensin elää ja sitten lopulta olemme jossain tyhjyydessä?

Mun mielestä siihen juuri perustuu suurin osa uskonnoista ja uskomuksista, että ihmisen pää ei pysty käsittämään sitä että ensin meillä on tietoisuus ja sitten se yhtäkkiä häviää johonkin. En tiedä onko se pelottavaa vai ei, mutta ainakin todella hämmentävää...

Mitä olette mieltä siitä?

Elämän rajallisuuden ymmärtäminen on vaikeaa. Ei tästä ole kuin kolmisen kuukautta kun jouduin asian kanssa kasvotusten sukulaisen kuoleman vuoksi. Kyllähän se koville otti kun mietin, että ensin tuttu oli elossa kaikkine muistoineen ja tietoineen, mutta hetken päästä ne olivat kadonneet.

Mutta en vain kykene uskomaan kuoleman jälkeiseen elämään vain siksi, että kuolemassa katoaminen on ajatuksena niin hämmentävä, vaikea ja pelottava. Ei toivominen tee mitään todeksi, valitettavasti.

Bad Dragon kirjoitti 2.2.2019 19:58

Mielenkiintoinen näkökulma, itselläni aivan toisenlainen, vissiin sen takia kun ei vanhempani koskaan tyrkyttäneet uskonasioita minulle vaikka ev.lut. kirkkoon virallisesti kuuluinkin ennen 18v täyttöä. Äitini joskus sanoi minun pienenä kertoneen hänelle päiväkodista himaan tullessa etten oikeen jumalaan usko. Samalla linjalla pysynyt loput lyhyestä elämästäni (kohta 23v).
Henkilökohtaisesti näen uskonnon olevan primitiivinen selitys meitå ympäröiville, yhtä vanhoille kuin meidän ihmisten kognitiivisen ymmärryksen, kysymyksille, sekä syy antaa elämälle jonkinlainen ylempi tarkoitus. Maailmassa ei ole ollut yhtäkään ihmiskulttuuria ilman henkisyyttä ja uskontoa. Se on täysin ymmärrettävää, olemme uteliaita eläimiä ja meillä on sisäinen halu että asioilla on tarkoitus. En kuitenkaan näe uskontoa enää varsin hyödyllisenä työkaluna ymmärrykseen koska tiede kehittyy nopeaan tahtiin.
Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole vähätellä tai pilkata näkökulmaasi. Esim. itsemurhat ovat yleisempiä ateistien keskuudessa. Uskonnolla voi olla hyviä puolia, kuten turva ja tietämättömän ymmärtämisen tunteet. Mutta minua todellakin ärsyttää kun uskontoa sovelletaan toisten elämiin lailla tai muuten, kuten Yhdysvalloissa ja useissa muslimimaissa. Asia onneksi ei ole näin pohjoismaissa!

Kiitos viestistä.

On toki totta että uskontoa käytetään väärin monissa maissa. Uskonnoilla on plussat ja miinukset. Melkein kuin kaikella tässä elämässä.

Mietin sitä, että kyllähän esim. ev. lut. kirkolla jokinlainen totuuden siemen voi olla, koska se on kuitenkin pysynyt pystyssä näin kauan. Tai ylipäätään kristinuskolla.

Se totuus on kuitenkin tuolla jossain, mutta sitä on vaikea hahmottaa, että mikä se sitten on. Koska kaikki kietoutuu kaikkeen elämässä. Siis jos ajatellaan vaikka kvanttifysiikkaa, evoluutiota tai uskontoa...