Minulla on ollut myös jouluahdistusta vuosikausia. Oma yksinäisyys ja tyytymättömyys elämäntilanteeseen ja tehtyihin ratkaisuihin masentavat. Usein en ole jaksanut siivota lainkaan ja töissä on pitänyt tietysti painaa viimeiseen saakka. Joulu on myös valtava kustannuserä yksinäiselle, kun etenkin kaikki ystäväpiirin lapset odottavat lahjoja käsi ojossa.

Tästä joulusta tulee erilainen. Se on ensimmäinen joulu ilman äitiäni ja veikkaanpa, että jossain vaiheessa alkaa itkettää. Kun ei ole muutakaan perhettä, niin yksinhän sitä enimmäkseen saa sitten viettää. Nyt minulla on kuitenkin rakas miesystävä, ensimmäistä kertaa vuosikausiin, siis eroni jälkeen, josta on aikaa jo toistakymmentä vuotta. Tosin hän on suurimman osan joulua töissä ja omien sukulaistensa luona, mutta ehkä kuitenkin tapaamme jossain välissä.

Sotkuinen koti masentaa, joten pitäisi jaksaa siivota. Syömisiin ei tarvitse ylenmäärin satsata, mutta tietysti vähän herkkujakin pitää olla. Siitä, ettei ole sukulaisia ja niihin vähäisinkiin ei perinteisesti pidetä yhteyttä, on tietysti se etu, että saa olla joulun rauhassa. Toisaalta joku saattaa sääliäkin ja kutsua käymään, ja taas pääsee seurustelemaan ison lauman kanssa ja yrittämään näyttää iloista naamaa.

Kannattaa muistaa, että joulua rasittaa kollektiivinen hurmioharha. Se tarkoittaa sitä, että jokainen luulee toisilla olevan mielettömän hauskaa, ja vain itse tässä jotenkin kärsii. Monet kärsivät jouluna. Yksi on rahaton, toinen sairas, kolmas yksinäinen, neljäs puutteessa, jollakulla on kaikki vaivat.

Joulun sanoma? Suosittelen kirkossa käyntiä, olet sitten uskossa tai et. Joosef ja Maria olivat varmasti paljon, paljon köyhempiä kuin köyhimmätkään meistä... Uskovaiset juhlivat iloisesti Vapahtajan syntymää ja heillä on aina toisistaan tukea. Ei-uskovaiset voivat vain yrittää rakastaa toisiaan. Aina ei tarvitse olla lahjaa, kortti tai puhelinsoitto riittää useimmiten. Vaikka vähän masentaisikin, täytyy yrittää olla iloinen, jos ei muuten niin siksi, ettei pilaa toisten joulua...Joulutunnelma on ihmisistä itsestään kiinni eikä synny itsestään!

Mulla itselläkin sama ongelma eihäin se siinä mitään kun oli itse lapsi ja uskoi niin hartaasti siihen kuviteltuun joulupukkiin. Sitten oli ne samat traditiot,pikkujoulut,hitonmoinen shoppailu,joulukadun avajaiset,korttien lähettämiset,se on joka vuosi ihan samaa eikä se ei pahemmin muutu jotenkin siihen kyllästyy sitten vielä kun se on nimenomaan lasten juhla omasta mielestäni se heille suodakkin sitten on niitä painajaismaisiakin olemassa kun on ne tilastot perheväkivallat,alkoholismi,jne. ongelmat ja vielä aattona niin ei oo ihme jos siitä jää
koska se muuttuisi ?

Itse en lähde siihen ostos/lahjarumbaan jos jotain toivoo lahjaksi niin ei välttämättä saa mitä haluaisi jotkut saa enemmän lahjoja kuin toiset itse olen saanut sitä katsella miten onnelliseksi joku pikkutyttö tulee onnelliseksi pyjamista,bratziseista,suklaasta silloin mulla meni ihan täysin mielenkiinto koko asia tätäkö tää on ihan joka vuosi ?

Tuleeko ihminen oikeasti onnelliseksi kaikesta ympärillä olevasta materiasta ?Ne ovat hetken ilo ja sitten niitä haluaa kokoajan lisää musta tuntuu että nykyään ihmisiltä on täysin unohtunut itse joulunsanoma ja sen tarkoitus samalla ihmiset ovat niin toisiaan kohtaan itsekkäitä,ilkeitä,ei ota välttämättä toista huomioon se on musta todella 😠 eikä sitä voi esim. viettää ystävien kesken jos ei ole perhettä vaikka olisi niin sitten ehkä on vanhempien kanssa erinäköisiä ongelmia.

Itse asun yksin ja olen päättänyt etten vietä koko juhlaa hyvä sitä on yksinkään tehdä olen luopunut kaikesta krääsästä kaikesta mitä on sitten tyrkytetty eikä mua ei yhtään nappaisi viettää joulua kaksin äidin kanssa en jaksa hänen seuraansa mielenterveysongelmiensa takia se on todella rasittavaa muutenkin itselleen. No sitten olisi toinen vaihtoehto viettäisi sen yksin himassa katsellen tv:tä sitten ehkä jossain lähikapakassa tilittämässä kuinka joulu on niin sanonko mistä.....😠?

Mut en mun tarvitsekkaan sillä yks ystävä kutsui mut hänen luokseen aatoksi onneksi on sekin ongelma ratkaisu ainakin nyt tiedän että minne menen ens jouluksi ?tToivottavasti mun ei tarvitisin olla ylipäätään yksin pyhinä mut minkäs teet ? On vaan pakko kehittää itselleen jotain tekemistä sopia etukäteen voisko tulla esim. yöksi tai jotain?

Toivottovasti joku järjestö voisi kehittää pyhiksi vähäosaisille,maahanmuuttajille,opiskelijoille,perheille aina kun joku pyhä että olisi sellainen paikka jossa kaikki voisi hengailla ja syödä yhdessä niin kenenkään ei tarvitisi olla yksin luulen että sillä se vähän helpottaisi ainakin hetken.

Yhtenä synkkänä yönä jolloin leijuin unen ja valveen rajamilla, vaipumatta kunnon uneen havahduin hereille kesken horteen ja tajusin että elämä on tässä ja nyt, sitten kun se päättyy se oli sitten siinä. Joten tuo joulun hengellisyys ei minua auta, oikeastaan ahdistaa enemmän. Kaikki se tekopyhyys, ihmiset kerran vuodessa jeesustelemassa kirkoissaan jouluevankeliumiansa. Ei ole ollut mitään Jooseffia tai Mariaa, on vain satuja joihin ihmiset uskovat koska saavat siitä toivoa, toivoa siitä että tämän kurjan taipaleen päätteeksi odottaisi jotain parempaa.

Joten ei kiitos, kirkkokansa saa kokoontua ilman minua.

Ihmisiltä unohtuu monen asian arvostaminen kuten esim. terveyden. Ihminenhän on siitä kummallinen olento että tiettyjä asioita
oppii arvostamaan vasta sitten kun ne tai sen on menettänyt. Montaa yksinäistä joulua olen minäkin viettänyt. Kuitenkaan
sen suurempaa ahdistusta en ole tuntenut. Olen katsellut tv-tä taikka sitten vain kävellyt ulkona sään salliessa. Jouluruokia en harrasta koska syön kasvispitoista tai kalaa. Joulu on minulle kuten mikä muu päivä tahansa. Ei ahdista jos en tunne kovin suurta riemuakaan mutta ehkä aattona tulee jotenkin juhlallinen olo.

Monta vuotta kaverinani oli tanskandoggi Iida joka meni pois tai jouduttiin lopettamaan kohtutulehduksen takia. Ikää oli jo lähes 11-vuotta
ja munuaisten kunto huono. Leikkaus olisi ollut kärsimystä ja olisiko toipunut siitä joten koira nukutettiin.

Eilen kävin katsomassa erästä ystävääni. Hän on nuorempi kuin minä. Olimme lenkillä tammikuussa 2008 ja hän sai sillä reissulla aivoverenvuodon.
Soitin ambulanssin ja katselin hänen elvyttämistään noin yli puoli tuntia. Tajuttomuus oli syvä. Hän ei siitä piristynyt.
Hänet vietiin Meilahteen. Siellä oli useita kuukausia. Kaksi eri kertaa hengityskoneessa. Kaksi keuhkoputkentulehdusta. Kävin katsomassa alussa useammin. Hän kyllä tajusi läsnaoloni mutta putket suussa ja kuumetta hän oli hyvin väsynyt. Hän alkoi selvitä siitä sikäli että tulehdukset paranivat.
Nielu oli halvaantunut ja on vieläkin. Yhtään sanaa hänen suustaan ei tule. Mitään ruokaa ei suun kautta. Ruokinta menee letkulla vatsaan pullosta.

Keskustelu sujuu sillai että hänellä on kirja ikäänkuin lapsella. Siinä on esineiden sekä joidenkin sanojen kuvia. Siitä hän näyttää mitä milloinkin tarkoittaa. Eilen hän näytti sanaa kyllästyttää. Minä sanoin ettei ole ihmekään vaikka kyllästyttää. Näytti samalla " kävellä ulkona ja kuunnella linnun laulua". Suklaa on ollut hänen herkkua, sitäkään hän ei voi syödä koska ei suun kautta mitään. Hän kävelee rollaattoria työntäen jos siinä vierellä on joku vahtimassa sekä ohjaamassa. Ponnistelemalla eli ottamalla kiinni tietystä tuesta pääsee ylös. Ei saa tossuja omin avuin jalkaan ei pysty sängyssä kääntymään. Häntä ja hänen laisiaan kun näkee kyllä tulee mieleen kuinka onnellinen saa olla että pystyy ja pääsee kävelemään.
Pystyy syömään ja juomaan kupin kahvia jne.

En tiedä eikä kukaan muukaan tiedä mikä on hänen ennuste. Kohta on vuosi mennyt. Surullista on jos joutuu viettämään loppuikänsä tuollaisena. Järki hänellä toimii siinä ei ole mitään. Vein hänelle neulomani villasukat sekä vanhoja naisten lehtiä joita voi lukea. Luultavasti käyn hänen luonaan vielä joulun aikaan.

Meillä kysyttiin lapsilta (10 ja 14), että voidaanko olla ilman joulukuusta. Se sopi. Joten meille ei kuusta tule. Jotain valoja laitetaan, koska ne on kivoja ja kynttilöitä kuluu.

Sen verrran piti antaa periksi, että anopin luo pitänee mennä aattona, koska nuorempi sitä vielä tuntui kovin kaipaavan. No otan siitä sitten sen ilon irti, ettei tarvitse kotona laittaa niin monena päivänä ruokaa, koska syödä pitää kuitenkin.

Henk. koht. voisin siiryä sujuvasti tammikuuhun ja unohtaa koko joulukuun välistä.
Joulu tästä tuskin tulee vähemmän kaupalliseksi. Koitan vaan ummistaa silmäni siltä ja poimia siitä sen, joka minusta tuntuu parhaalta.