Jos elämässä onkin tärkeintä vain mokien ja pettymyksien käsittely?

Jos elämässä onkin tärkeintä vain mokien ja pettymyksien käsittely?

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 20.11.2021 klo 14:39 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 20.11.2021 klo 14:39

Mietin tässä, että jos tämän elämän yksi tärkeimmistä asioista onkin: Miten itse suhtaudun mokiini ja pettymyksen tunteisiin? Niitä meinaan tulee väistämättä. Esim. vaikka se, että miten suhtaudun siihen, etten ole suoriutunut hyvin jossain sosiaalisessa tilanteessa. Toki ihmisen täytyisi suoriutua hyvin, mutta ei se vaan aina niin mene… Joten tiettyjen tapahtumien unohtaminen ja asioiden unohtaminen voi olla hyvä juttu… Pääasia että elämässä kuitenkin tapahtuu asioita. Vai mitä olette mieltä?

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 viikkoa, 2 päivää sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 21.11.2021 klo 08:26

Tunnelukko / kognitiivinen terapiahan on unohtamista. Samoin hurahtaminen uskoon tai terrorismiin tai natsismiin tms. Olet oikeassa. Ihnisen on kuitenkin vaikea unohtaa surujansa, vaikka voi kokeilla esim. välinpitämättömyyttä tai kyynisyyttä vaihtelevalla menestyksellä. Ihmiset ovat erilaisia. Minä en pääse suruistani eroon. Olen myös pitkävihainen ihminen, en osaa antaa anteeksi. En osaa luopua, vaikka minulla ei ole rikasta elämänkirjoa muistovarallisuutenani.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 21.11.2021 klo 08:37

haavoja arpia / ryppyjä kolhuja / ei voi unohtaa / ne näkee joka päivä / hiljaisuuden kuulee joka päivä / tyhjän huoneen sisällä / on asuttava / eikä ulos pääse yhtenäkään päivänä / sinne missä lauletaan / sinne missä on maailma / valo ja lämpö / tyhjänä oman varjonsa kanssa kylmä / viipyy iholla iltahämärässä / eikä unimaailmassakaan totuus muutu

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 02.12.2021 klo 20:36

minäitse89 kirjoitti:
Mietin tässä, että jos tämän elämän yksi tärkeimmistä asioista onkin: Miten itse suhtaudun mokiini ja pettymyksen tunteisiin? Niitä meinaan tulee väistämättä. Esim. vaikka se, että miten suhtaudun siihen, etten ole suoriutunut hyvin jossain sosiaalisessa tilanteessa. Toki ihmisen täytyisi suoriutua hyvin, mutta ei se vaan aina niin mene… Joten tiettyjen tapahtumien unohtaminen ja asioiden unohtaminen voi olla hyvä juttu… Pääasia että elämässä kuitenkin tapahtuu asioita. Vai mitä olette mieltä?

 

 

Samaa mieltä.