Okei. Jännityksellä odotan mitä tapahtuu... 🙂 Aloitan Helmen lukemisen varmaan vasta kesällä. Tässä on nyt niin monta kirjaa kesken, että täytyy lukea ne ensin. Olen tässä lueskellut myös Hemingwayn: Ja aurinko nousee -kirjaa. Ei kyllä mitenkään erityinen. Mies porukka vain ryyppää siinä ja vitsailee. Minusta Jäähyväiset aseille oli paljon parempi. Myös Kenelle kellot soivat on loistava kirja. Vanhus ja meri toki myös.

Mutta olen nyt aika innostunut tuosta Steinbeckistä. Voi olla, että luen hänen tuotantonsa läpi tämän vuoden aikana. Kuitenkin Nobel voittaja.

Mä oon yrittänyt Hemmigwaytä mutta oliskohan juuri "aurinko nousee" tai "kirjava satama" jossa jaaritellaan viinapaukuista - en jaksa yhtään ton tyyppistä. Vanhus ja meri, Kenelle kellot soivat ja Jäähyväiset aseille oli hyviä.
Eedenistä itään tunnelma kiristyy ihmissuhde traamaa... Steinbeck on kyllä melkoinen punoja.

Aloitin joskus Kirjavan sataman, mutta jäi kesken. Se on jännä kuinka Hemingwayn kirjojen taso vaihtelee. Jotkut häikäisevän hyviä, jotkut taas kyllä aikas huonoja. Luin tossa vähän aikaa sitten Hemingwayn: Nuoruuteni Pariisi -kirjan. Ei se huono ollut. Hän muistelee siinä nuoruus vuosiaan. Ihan ok. Vaikka toki siinäkin puhuu koko ajan alkoholista. 😅

Kenelle kellot soivat oli jotenkin pysäyttävä. Käsittääkseni siinä ideana se että päähenkilö "elää kokonaisen elämän" neljässä päivässä.

Joo, oli se Steinbeck aikamoinen tarinan kertoja. Olen nyt siinä kohdassa kun Cathy on juuri synnyttänyt.

Moni käänteinen kirja Edesistä itään. Kun oma elämäkin saisi käänteitä... tuntuu että oon niin syvällä oman mieleni sopukoissa solmussa että miten tästä selvitään?
Kirjoissa on monenlaisia käänteitä, jos voisi kirjoittaa omaan elämäänsä käänteitä parempaan... Kirjottaisin uusia luotettavia ihmissuhteita, vakaan luottavaisen mielen, jne.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Lisäys

Huomasin omalla kohdallani, että kun en odota elämältä liikoja, niin elämästäni on jossain mielessä tullut parempaa.

Elämässä pitää olla käänteitä, jotta mielenkiinto säilyy itsellä tähän olemiseen.

Ihmissuhteet on kyllä tärkeitä. Kun eikö sitä niin sanota että ihminen on sosiaalinen eläin... Mielenterveys myös yhtä tärkeä juttu... Siihen liittyen, minä olen viime aikoina miettinyt aika rankkoja juttuja, mutta olen välillä huomannut että saan myös jollakin ihmeellisellä tavalla voimaa rankoista ajatuksista. Sitä on vaikea selittää... Toki sitä toivoisi ettei aina tarvitsisi ajatella niin synkästi. Mutta elämä on mitä se on... Ihmisen on vain sopeuduttava. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Tuli vain vielä semmoinen kysymys mieleen, että oletko kokeillut muuttaa synkät ajatukset "voima-ajatuksiksi"?

P.S. Tiedän mikä omalla kohdallani myös auttaisi. Pitäisi Tinderin kautta järjestää treffit. Mutta Tinder-maailma on mitä on...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Lisää tekstiä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: vielä lisää tekstiä

Lainasin muuten Hiiriä ja ihmisiä -kirjan. Luen sen ja jatkan sitten Eedenistä itään. Kohtalaisen ohut tuo Hiiriä ja ihmisiä.

Tässä on sellanen ongelma että en osaa kääntää vahvoja negatiivisia ajatuksia voimakseni. Minulla on ollut hyviä aikoja elämässä, parisuhteita, olen pystynyt tekemään töitäkin 15-vuotta. Ongelmani on varmaan se että kaipaan menneisyydestä niitä hyviä hetkiä, kun mieli on negatiivisissa kierroksissa näen menneisyyteni hyvänä aikana ja tulevaisuuteni pelkkänä kärsimyksenä. Ja mielen kääntäminen on todella hankalaa kun mieli on "mustilla kierroksilla".

Uskon että olet kehittänyt tavan hyödyntää negatiiviset ajatukset. Meillä ihmisillä on kuitenkin kaikilla oma menneisyys ja mielen rakenteet. Jotain yhteistäkin mielissämme on.

Kerro miten käännät synkät ajatukset voimavaraksi?

Sillä tavalla, että jos negatiivisten ajatusten ryöppy tulee, niin en säikähdä. Ja kun en säikähdä niitä, niin tavallaan en säikähdä helposti elämässä vastaan tulevia tilanteita. Siis täytyy nyt sanoa, että en mitenkään nauti negatiivisista ajatuksista, mutta ne saattavat vahvistaa jossain määrin välillä minua. Kun olen oppinut jollakin tavalla käsittelemään niitä, niin olen myös oppinut jonkin verran käsittelemään elämän kovuutta. Ja olen niitten negatiivisten ajatusten myötä myös oppinut, että mielen sisäinen maailma voi olla kova maailma, mutta myös ulkoinen maailma on samalla tavalla aika kova. En nyt tiedä osasinko oikein selittää tätä asiaa. Mutta yritin...

Mä pystyn ehkä tekeen ton että en säikähdä kun olen paremmassa kunnossa. Toisaalta jos pystyisin olemaan säikähtämättä negatiivisten ajatusten ryöppyä toipuisin nopeammin...

Kuinka kauan sinulla meni ennen kuin pystyit olemaan säikähtämättä? Säikähtäminen tuntuu siltä kuin olisi ilmapallo mistä päästetään ilmat pihalle.

Toi elämän kovuus on minua riivava - kai minulla on mielessä jokin ideaali elämän toiminta periaate, joka ei kohtaa oikean elämän kanssa?

Mielen sisäisen maailman kovuudesta en saa kiinni - mille asioille tarvii kovettaa mieltään?
Maailmaa ei kyllä tarvi kovettaa...

Kyllä minulla meni monta vuotta ennen kuin pystyin kohtaamaan negatiiviset ajatukset säikähtämättä. Sitä piti kyllä todella pitkään harjoitella.

Luulen että juurikin se säikähtämättömyys on se avain. Ei elämästä siltikään täydellistä tule, mutta ehkä vähän helpompaa...

Huomasin että minulla myös oli jossain vaiheessa sellainen ajatus, että elämä tanssisi koko ajan minun pillin mukaan. Ja voi olla välillä edelleenkin. Että tavallaan minä voisin yksin päättää miten tämä elämä menee eteenpäin. Toki voinkin jossain määrin, mutta en täysin. Sen takia luulen että elämä on niin kovaa, koska ihminen ei kuitenkaan ole täysin vapaa olento. Vaikka niin esim. Sartre väitti.

Siis se juurikin että ihmisen on pakko päivän aikana syödä, juoda, yms. Jos ihminen olisi vapaa, niin ihminen voisi päättää esim, että en syö kuukauteen mitään ja silti elän normaalisti elämää. Mutta tuollainen päätös on mahdotonta toteuttaa, koska ihminen varmaan kuolisi jo viikossa, jos ei mitään söisi tai joisi.

Eli luulen että se maailman kovuus johtuu osiltaan siitä että ihminen on tietyllä tapaa "kahleissa". Eikä niitä kahleita voi oikein millään murtaa...

Mielen sisäisellä kovuudella tarkoitan sitä, että omat ajatukset saattavat olla sodassa itseään vastaan. Ja se tekee ajatus maailmasta välillä jotenkin kovan... Siis esim. jos on masennusta niin ajatus maailma saattaa olla kyllä aikas ns. kova...

Olen lukenut nyt Hiiriä ja ihmisiä kirjaa jonkin verran. Aika hauska. Mutta ei kyllä samaa tasoa kuin Eedenistä itään. Eedenistä itään kirjassa puolestaan olen siinä kohdassa, että Adam on juuri antanut nimet kaksospojille ja kohta alkaa kirjan kolmas osa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisää tekstiä

Mä luulen että minullakin on tuo että maailma menisi minun mieleni mukaisesti, ja kun se ei mene syntyy pelko, pettymys, ja masennus. Teoriassa tiedän että maailma ei pyöri minun mukaan ja vastoinkäymiset tulee minulta kysymättä.
Tiedän miltä tuntuu kun pitää käydä kaupassa, siivota, syödä, ulkoilla vaikka tuntuu ettei edellisillä toiminnoilla ole mitään väliä. Tarvii jotenkin ulkoistaa itsensä ruokkia, viedä kehoa pihalle, siivota asuntoa missä minun keho asuu. Tarkoitatko tätä "ulkoistamista" mielen kovettamisella?
Mä olen tainnut kuunnella jo kolmos osan...en silti kerto missä kohtaa olen jotta en paljastaisi kirjan juonta.
Minulle tarjottii kesäksi lomapaikkaa saaresta, jossa voisin olla melko pitkän aikaa, osa ajasta saaressa tapahtuisi yksin pari kahden viikon jaksoa. En tiedä kestänkö olla yksin saaressa pariviikkoa?

Joo, lähinnä tuota tarkoitin mielen kovettamisella.

Katsoin Petersonin luennon eksistentialismista, joka oli kuvattu 2015, siinä hän puhui juurikin tuosta, että miksi asioiden pitäisi olla merkityksellisiä? Siis ihminen on sellainen olento, että asioiden täytyy olla hänelle merkityksellisiä, mutta jos ajatellaan vaikka nyt sitten variksia, joita tuossa pihalla nyt menee. Ne tuskin ajattelevat, että niiden elämässä täytyy olla jokin "merkitys" tai "tarkoitus". Ihminen tuntuu olevan ainoa olento joka janoaa juurikin tarkoitusta. Siis esim. jotain syvempää tarkoitusta. Ja juurikin se voi ajaa ahdinkoon. Tuntuu siltä että nuo varikset eivät murehdi vaan ne vain elävät. Mutta ihmiselle tyypillistä on murehtiminen. Se tuntuu välillä olevan ihmisen osa tässä maailmassa. Ja olen huomannut, että on joka päivä noustava murheiden yläpuolelle, jollakin tavalla.

Mutta se on erikoista, että ihminen on niin paljon erilaisempi kuin muut eläimet. Tai että ihminen ei periaatteessa edes ole enää eläin. Tai siis ihminen on eläin, muttei kuitenkaan ole. Se on vähän paradoksaalista. Tai että ihmisen on syötävä ja juotava, huolehdittava kehostaan. Niin kuin muutkin eläimet joutuvat tekemään. Mutta kuitenkin ihminen on jotain vielä enemmän kuin eläin...

Viittasin nyt tuolla kirjoituksella siihen, että ihminen haluaisi että kaupassa käynti, syöminen, ulkoilu yms. olisivat jotenkin syvällisesti merkityksellisiä. Tai ainakin huomaan että itse haluaisin niiden olevan, mutta tuntuu siltä että eivät ne ole. Ihminen etsii jotain syvempää kuin kaupassa käynti, mutta en ole ihan varma että miksi tuota syvempää ihminen tavoittelee...

Joo, ei kannata paljastaa liikaa kirjan juonta.

En tiedä pystyisinkö itse olemaan paria viikkoa yksin saaressa. En varmaankaan. Mutta silti kuulostaa kyllä jotenkin kiehtovalta idealta...

Itse odottelen tässä että pääsisin mökille kalastamaan...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisää tekstiä

Olen lukenut viimeaikoina alkuperäiskansojen tavasta suhtautua elämään, tai omaan eksistenssiinsä. Alkuperäiskansojen yhteisössä jokaisella oli jokin tehtävä, ja suurin rangaistus oli karkoittaa yhteisöstä. Onko tehtävä sama kuin merkitys? Me ihmiset jotka eletään kaupungeissa jossa on paljon ihmisiä koetaa suurta yksinäisyyttä ja mahdollisesti kuulumattomuutta "yhteisöön". Yhteisön muodostaa tuottavat ihmiset, me ressukat jotka "ei tuoteta" ollaan "painolastia" markkinatalous-yhteisössä... Petterson puhuu lontoota, joten en pysy kärryillä.
Mutta sä olen kertonut Pettersonin puheista ja "murheiden yläpuolelle" nousemisesta.
En tiedä varisten "merkityksistä", mutta ne nokkii hengiltä lentokyvyttömän poikkeavan yksilön.
Meistä ihmisistä tekee ihmisiä inhimillisyys - me ollaan hoidettu sairaita ihmisiä ainakin toistaiseksi.
Ihmisellä on ne "eläimelliset vietit" syvällä aivoissa, ja samalla jotain jota ei ole eläinkunnalla. Ehkä tää kaksinaisuus riipii meitä ihmisiä?
43-luku menossa...

Ehkä alkuperäiskansat oli jäljillä.

Minusta elämässä voi olla jokin tehtävä tai merkitys vaikkei se liittyisi työhön. Esim. voi ottaa tehtäväkseen sen että on hyvä kaveri jollekin toiselle. Yms. Minusta nykyajan yhteiskunnan on sokaissut raha. Mutta "rahan-pyörteestä" ei pääse millään pois, koska ihminen esim. tarvitsee ruokaa ja rahalla sitä saa. Tuntuu siis siltä että ihmisen tehtävä on vain rahan haaliminen... Ja että vain sillä on merkitystä, että paljonko on rahaa tilillä...

Alkuperäiskansoilla oli kyllä hyvä pointti, että yhteisöllisyys on kaiken avain. Nykyajan meno tuntuu olevan sitä, että kulutetaan ja kulutetaan ja samalla ollaan yksin. Ostetaan kaikkea mahdollista ja samalla heitetään vanhaa tavaraa pois ja kohta luonto on ihan pilalla. Parempi ratkaisu olisi että kiinnittäisimme enemmän huomiota toisiin ihmisiin ja emme niin paljon rahaan ja kuluttamiseen. Mutta maailma on sellainen kuin maailma on. Raha tuntuu pyörittävän tätä karuselliä. Ja samalla länsimainen ihminen on yhä yksinäisempi ja kaikenlaisia mielenterveys-ongelmia ihmisillä nykyään on johtuen varmaan siitä että kodista ei lähdetä minnekään.

Mutta on mahdotonta kapinoida, tätä markkinatalous-systeemiä vastaan. Sillä jos rahat ovat loppu niin ruokaa ei saa. Ei vaikka kuinka selittelisi kaupan myyjälle, että raha on turha asia ja ruokaa pitäisi saada ihmisyyden nimissä ilmaiseksi. Mutta ihminen on tavallaan tällainen tietynlainen pelinappula, koko markkinatalous-koneistossa. Siis ihmisen arvo pystytään nykyään mittaamaan rahassa. Luin jostain artikkelista että ihminen on 2 miljoonan euron arvoinen. Siis on tämä aika älytöntä. Ihminen, joka on luonnon monimutkaisin olento, on siis vain 2 miljoonan euron arvoinen. Tulee vain mieleen sellainen asia, että kumpi tässä maailmassa nykyään on tärkeämpää ihminen vai raha. No se siitä...

Tuosta ihmisen kaksinaisuudesta: Hesse sitä aika hyvin kuvaa Arosudessa, että ihmisellä tosiaankin on eläimellisiä viettejä, mutta ihminen on myös järki-olento. Nämä kaksi asiaa pitäisi olla jotenkin tasapainossa, mutta jos ei ole niin se kyllä riipii...

P.S. Pitää vielä lisätä että tehtävä ei aina ole mielestäni sama kuin merkitys. Merkitys voi esim. tulla jostain tietystä hetkestä vaikka sitten luonnon keskellä. Että kokee sen tietyn hetken merkityksellisenä, vaikka jopa mystisenä. Että se merkitys on enemmänkin sellainen subjektiivinen kokemus luulen... Mutta toki se voi liittyä jonkin tehtävän suorittamiseen myös...

Vielä lisäys: Se on kyllä totta että variksilla ei ole terveyskeskuksia yms. Joten ehkä sittenkin on parempi olla ihminen kuin varis. 🙂

• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Toinen kirjoitusvirhe