Susanna🙂🌻

Noista lääkkeistä en osaa valitettavasti sanoa, mutta luin, mitä kirjoitit ja tahdon aivan ensimmäiseksi sanoa, että olen puolestasi iloinen, että olet pystynyt lopettamaan alkoholin käytön. Lähipiiristä tiedän, että se ei missään nimessä ole helppoa. Onneksi olkoon! Vahva ja viisas päätös. Psyykkisesti ja aivokemiallisestikin iso muutos. Luulenpa, että tähän suureen muutokseen työntekourakka on tullut vähän liiallisena, kuten itsekin arvelit. Liian paljon tapahtuu kerralla ja silloin yleensä paniikkioireita tulee, ylikuormitusta. Ei varmaan auta kuin aika ja lepääminen tarvittaessa. Kesää aikansa ennenkuin mieli ja fysiikka alkaa toipua suuresta muutoksesta, luulisin näin.

Minulla itsellä on riippuvuus rauhoittaviin lääkkeisiin ja olen sitä koukkua purkanut pikkuhiljaa ja nyt jo aika hyvällä mallilla. Riippuvuudet todella osaavat sekoittaa elämää ja pääkoppaa. Jos kyllä jo elämä itsessäänkin. Pahoittelen, että mitään parempia neuvoja minulla ei ole. Kirjoittamasi kuitenkin kosketti ja halusin jotain vastata.

Alkoholi kuluttaa elimistöstä aika tehokkaasti b-vitamiineja, joten ei varmaan olisi pahitteeksi nauttia ylimääräistä b-vitamiinia purkista ja myös muita vitamiineja (tärkein on aivoille ja mielialalle B12-vitamiini, jota löytyy esim. luontaiskaupoista vahvana, nestemäisenä ja hyvin imeytyvänä. Joku hyvä monivitamiinituote voisi olla paikallaan ja ruokavalio, jossa hiilihydraatit ja sokerit minimissä eli vhh-ruokavalio, tietoa löytyy googlen kautta. Myös omega3-rasvahapot tärkeitä. Luontaiskauppias tietää kyllä. Näilläkin ravintoasioilla suuri merkitys myös mielen hyvin/pahoinvoinnissa.

Halaus sinulle ja paljon🙂👍🙂👍
Olisi mukava kuulla jatkossakin miten sinulla menee.

🙂🌻

Moi Susanna 2. Minullakaan ei ole kokemusta noista lääkkeistä. Mutta alkoholista, masennuksesta ja ahdistuksesta on kokemusta. Olen ollut nyt reilut puolitoista vuotta juomatta. Olin juonut välillä enemmän ja välillä vähemmän teini-iästä asti, nyt olen nelikymppinen. Olen kärsinyt masennuksesta ja erilaisista paniikeista jo useamman vuoden joihin mulla on lääkitys. Kun juomisen lopettaa niin aluksi psyykkinen puoli menee tiukoille ja oireet pahenee. Kroppa on tottunut alkoholiin ja yhtäkkiä sen pitää ollakkin ilman. Tähän totutteluun voimennä pidemmänkin aikaa. Sinuna en olisi vielä huolissani lääkeriippuvuudesta, tärkeintä olisi toipua alkoholin lopettamisesta. Sun pitäisi saada olosi tasapainoon. Mulla on vieläkin ahdistusta ja jopa paniikia joka johtuu usein mun työstä jossa olen ollut nyt puolisen vuotta. Mutta olen mennyt ahdistuksen läpi hammasta purren. Alkuun reagoin töihin menoon ravaamalla vessassa ja suuni meni ihan rutikuivaksi mutta sitkeesti vaan töihin peräreikä ruvella. En tiedä onko mun ahdistukset hellittäneet mutta ainakin itse suhtaudun niihin erilailla. Toivon sulle voimia jatkaa elämääsi juomatta. Pidä itsestäsi huolta. Oisko sun hyvä käydä mielenterkassa tai jossain juttelemassa? Kirjottele mitä sulle nyt kuuluu, onko olo parantunut?

Hei Susanna2

Alproxiasta minulla ei ole kokemusta, mutta käytän itse Escitalopram Actavista ja Mirtazapinia ahdistukseen ja masennukseen.

Escitalopramin vaikutus alkaa vasta 4-6 viikon kuluessa. Minkälainen annos sinulle määrättiin? Masennuslääkkeissä oireet voivat vahvistua lääkityksen aloittamisen jälkeen, joten siksi et ehkä koe vielä saavasi apua kuin Alproxiasta. Ota kuitenkin sinulle määrätty annos normaalisti ja malta odottaa lääkkeestä saatavaa vastetta. Tarvittaessa ehkä kannattaa käydä lääkärissä uudelleen jos tuntuu toivottomalta.

Itse suhtauduin alkuun hyvin epäilevästi kaikkiin lääkkeisiin, mutta tässä elämäntilanteessa (isäni kuolema, miehen syrjähypyt, asumusero, masennus) mikä tahansa apu on jo ollut tervetullutta. Minkälaista muuta apua saat tilanteeseesi kuin lääkkeet?

Kiitos teille kaikille vastauksista ja ihanasta tuesta 🙂 Toissa viikon alussa kävin terapeutilla ja puhuin tai porasin suoraa huutoa, että ahdistaa ja ahdistaa ja tuntuu et tukehtuu yms...ja sanoin eikö voi konsultoida lääkäriä samantien, et saan jonkun muun rauhottavan, kun halusin sen Xanorin pois ja se Escitalopramkaan ei vaikuta vielä no sieltä määrättiin sellaista buspurinia mikä oli mulle aivan kauhee niin kamala olo koko viikon (sanoin vielä etten halua nyt mitään lääkettä mikä tätä oloa vielä pahentaa) no sit mul oli aika lääkärile toiselle ja menin sinne juuri oksentamasta, kun oli niin kauhee olo ja vapisin ahdistuksesta niin tää lekuri sano heti, et se buspurin pois, ei sellaista tässä vaiheessa mikä vielä nostaa serotiiniä ja, kun se Escitalopramkaan ei viel vaikuta täysteholla. Määräs sit Rivatrilin toistaiseksi päivittäin ja olen voinut tän viikon tosi hyvin. Mitä nyt illalla vähä ahdistaa tää yksinäisyys, mut onhan mulla rakas koira 😍 Tänään teki hirveesti mieli olutta, mut onneksi pidin pääni ja en tehnyt mitään niin tyhmää. Mut kertoilkaas tekin kuulumisianne 🙂🌻

Tuttua on tuo ahdistus ja kauhea olo raittiuden alkuvaiheessa, jopa niin paha olo oli että tuntu ettei hengissä selviä kun mieli ja keho kait halusi jotain helpotusta, että kuoleman tuntui helpottavalta. Mutta onneksi oli AA-ryhmät. kävin joka ilta ja joskus myös päivällä ryhmissä ja puhuin kummi-henkilölle. Rukoilin, mietiskelin ja kuntoilin, siis juoksin ja tein vaikka mitä että helpottaisi. lääkkeitä en saanut, kun en silloin edes osannut sellaista lähteä hakemaan ja olisko silloin edes sellaisia ollutkaan.
minäkin oli yksinäinen ja se oli myös ahdistavaa. mutta toiset raittiit kaverit antoivat tukea kun pyysi.
tee mitä tahansa muuta, mutta älä ota sitä ryyppyä, niin sanottiin.
Eräs läheinen sanoi aika hyvin kun oli eka raitis kesä ja en jaksanut muuta kuin nukkua ja olla masentunut, että "eihän se ole mikään ihme että olet väsynyt kun elimistösi on stressitilassa kun ei saa myrkkyään eli viinaa, kyllä kait siinä menee vähän aikaa että keho paranee myrkyistä" ja niin se teki, joten ole huoleti, älä juo ja anna itsellesi aikaa, käy ryhmissä ja hommaa itsellesi tukihenkilö niin kohta olet taas kunnossa. 🙂)