Heipähei ihmiset!

Olen saapunut elämäni matkalla tienhaaraan, jossa seison vain paikallani, kuin elävä kuollut, noin jos yritän tunnetta jotenkin kuvata. Etsisin ihmistä jakamaan ajatuksiani, olen sairaslomalta työttömäksi siirtynyt nainen.

Aiheita omassa elämässäni,joihin kaipaisin ns.vertaistukea on mm.etä-äitiys, masennuksen sairastaminen ja siitä toipuminen, läheisten reaktiot, kun he huomaavat, että kato, se oli tosissaan: Se ei OIKEESTI jaksa. Oho. Käräjöinti oman lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta ja kuinka olette saaneet sen toimimaan käräjien jälkeen…me ei saatu silti. Mies-suhteista on aina asiaa. Kun oma äiti ei ymmärrä, minun äitini onkin alkkis,että sieltäpäin on tuki loppunut ja jokunen tovi sitten.Ja jos jollakulla olisi kokemuksia ns.uudesta avo/aviopuolisosta siellä exänne elämässä, olisi kiva kuulla kokemuksia. Minä olen läpikäynyt suorastaan hulluuden rajoille menevän ryöpytyksen tältä uudelta emännältä.Lisäksi kaikki läheiseni, eli siskot ja äiti ovat alkoholisteja, jos tunnet että sinulla olisi jotain samankaltaista kokemusta tässä elämässä, olisin nii-in iloinen, kun löytäisin ajatusten vaihtajan.