Joka päiväiset paniikkikohtaukset

Joka päiväiset paniikkikohtaukset

Käyttäjä Emt79 aloittanut aikaan 05.01.2018 klo 12:58 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Emt79 kirjoittanut 05.01.2018 klo 12:58

Joka päivä panikki ja ahdistuskohtauksia jotka tulee iltaisin, ollut jo puoli vuotta. Terv.keskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla käynyt harvakseltaan. Ter.keskuksen psykiatri eväsi jatkohoidon, määräsi vain opamoxia. Niillä selvitty tänne asti.
Nyt käynyt muutaman kerran sairaalan akuuttiryhmän psykologilla. Sieltä määrättiin beettasalpaajia jotka toimi muutaman viikon, sitten oli pakko palata opamoxiin.
Muutama kerta käynneistä menny ok, tänään räjähdin, ärsytti samat ohjeet joita testannu miljoonia kertoja: hengitykset, meditaatio jne… olis pitänyt tietää miksi beettasalpaaja lakannut toimimasta, mikä erilaista nyt kuin aikaisemmin. Pitäisi tietää mitä ajattelee paniikkikohtauksen aikana, en ajattele muuta kuin itse kohtausta, siitä ei paljon kohtauksen syitä voi selvitellä. Itsellä pitäisi olla vastaukset, mutta minulla ei ole mitään. Alkoi vain ärsyttää kaikki, väsynyt joka iltaiseen ahdistus paniikki sotkuun. Ärsyttää kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä ja mistään ei saa apua. Nyt tarjosi terapiaa joka olisi joka toinen viikko, mut onko se liian harvoin? Uusia lääkkeitä beettasalpaajien tilalle miettivät ensi viikolla.jäi ihan huono olo koko käynnistä.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 27.01.2018 klo 02:03

Emt79 kirjoitti 25.1.2018 7:58

[...]
Mikä näihin auttaisi. Miten te muut jaksatte jatkuvaa pahaa oloa?mikä teitä auttaa?

Kesti vähän, ennenkuin tuli hetki, jolloin pystyin ahdistukselta vastaamaan tähän, tuntui liian stressaavalta pohtia. Vaikeata se on, mutta joskus onnistuu. Ajatusten siirtäminen muihin asioihin pelkästään ajattelemalla ja pohtimalla ei onnistu. Täytyy tehdä jotain konkreettista. Avaan radion ja kuuntelen mitä sieltä sitten tuleekin. Usein tulee musiikkia, joka kolahtaa. Lähden väkisin kävelylle tai kauppaan. Kuuntelen levyiltä tuttua musiikkia, jonka tiedän vaikuttavan minuun. Ei kuitenkaan mitään surullista tai haikeata tai liian voimakkaita hyviäkään tunteita herättäviä. Kappaleita, jotka ovat duurissa. Katselen tuttuja videoita, jotka osaan melkein ulkoa, mutta aina löytyy uusia piirteitä. Menen johonkin, missä on ihmisiä. Välttelen ihmisiä, joiden tiedän rasittavan minua tai vaativan minulta liikaa. Soitan luotettavalle henkilölle, josta tiedän, että hän ei ikinä torju (ihme, että sellainen on!). En soita henkilöille, joiden puheista voin paranoidisesti pahastua. En katsele tai kuuntele mitään ikävää. Jos esim. TV:stä tulee jotain raakaa tai pelottavaa, suljen heti. En katsele synkkiä elokuvia, joissa on kohtauksia pimeistä linnoista ja kartanoista. En katsele holokaustidokumentteja. Väkivaltaista fiktiota en missään tapauksessa katso. Otan hyllystä jonkin huumorikirjan, sarjakuvan tai kirjan, jonka olen lukenut ennenkin ja tiedän sen kolahtavan ja tuovan mieleen todellisen minäni. Katselen valokuvia. En ryhdy pohtimaan monimutkaisia asioita. Joskus rauhallisuus palaa, kun lojun sängyssä vetelänä jonkin aikaa.

Käyttäjä Kuuntytär kirjoittanut 27.01.2018 klo 16:47

Eräs asia joka itseäni auttoi suhtautumaan sairastamaani paniikkihäiriöön oli sisäistää se, että kyseessä on fyysinen vika, aivojen kemiallinen epätasapainotila.
Ennen kuin aloitin viimein hoitavien lääkkeiden (sitalopraami) käytön, elämä oli aika pahasti paniikkikohtausten hallitsemaa.
Kohtaukset saivat minut kirjaimellisesti juoksemaan metsään, pois ahdistavasta tilanteesta/ihmisistä/paikasta. Toisinaan vetäydyin omaan huoneeseen vällyjen alle vain olemaan, sikiöasentoon ja peitot tiukasti päällä.

Aloitin kirjoittamisen tänne vasta tänään, joten en ole päässyt tutustumaan sinun tilanteeseesi, mutta kuulostaa ihmeelliseltä ettei sinulle ole lääkitystä käytettäväksi ja kohtauslääkkeitä vain tarjotaan, kun sinulle pitäisi selvästi olla jo pidempi aikainen lääkitys käytössä joka tasaa aivojen kemiallista epätasapainoa.

Käyttäjä Emt79 kirjoittanut 07.02.2018 klo 17:45

Ei jaksanut enää pahaa oloa, viime viikolla päivystykseen kun ahdisti 24/7 aivan järkyttävän paljon. Päivystyksestä mielisairaalaan, jossa pahaa oloa oli pakko sietää 2päivää ennen kuin helpotti olo. Nyt kotona lomalla, ja ensimmäinen kerta pitkään aikaan ettei illalla ahdista. Ehkä tämä tästä selviää.

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 08.02.2018 klo 10:44

Hei emt79, tosi hyvä että menit päivystykseen ja pääsit hoitoon! Aloitettinko lääkitys? Toivotaan että olisi kohenee.

Käyttäjä Emt79 kirjoittanut 09.02.2018 klo 12:37

Olo parempi illalla ei ollut kamalaa paniikkia. Uutena läkkeenä aloitettiin cymbalta, ja olanzapin on nyt jatkuvana eikä tarvittava.
Reissuun lähtö jännittää, mitä jos siellä olo huononee.

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 09.02.2018 klo 13:07

Kiva kuulla että voit paremmin ja sait lääkityksen!

Mihin päin olet reissuun lähdössä ja milloin?

Itse olen aina pelännyt matkoja, varsinkin lentokone on paniikkihäiriöiselle paha paikka niin kuin kaikki varmaan tietää... Matkat ovat aina sujuneet hyvin vaikka etukäteen jännittikin.

Käyttäjä Leija77 kirjoittanut 09.02.2018 klo 23:29

Hienoa, että Cymbalta auttaa! Sitä on kehuttu juuri hyvänä ahdistukseen ja paniikkeihin. Olanzapin varmasti auttaa. Opamox on ollut sulla ok, jos oikein ymmrrän.

Rauhoittavia ei kannata turhaan pelätä, vaikkakin aiheuttavat riippuvuutta, mutta se on hoidettavissa vähitellen tiputtaen annosta. Monet käyttävät metodia, jossa viikossa kaksi peräkkäistä päivää ilman Opamoxia. Paniikista ei tarvi kärsiä.

Käyttäjä Emt79 kirjoittanut 10.02.2018 klo 11:09

Ensi viikolla espanjaan, yhdesti olen lentokoneessa ollut eikä silloin pelottanut. Nyt tosin puolet pidempi matka istuttavana.
Ensi viikkolla vielä lääkäri, pitää siltä kysyä mielipidettä jos alkaisin vähentää opamoxin käyttöä.
Odotan matkaa innolla, jos maiseman vaihdos auttaisi. Ainakin luulisi olevan tekemistä että ei muista ahdistusta.

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 10.02.2018 klo 16:05

Nauti emt79 matkasta! Maisemanvaihdos tekee varmasti hyvää!

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 24.02.2018 klo 10:42

Miten sun matka meni Emt79?

Käyttäjä Emt79 kirjoittanut 25.02.2018 klo 19:17

Hei

Matka meni odotettua paremmin. Yhtenä iltana oli ahdistusta enemmän, muuten pysyivät poissa kun otti iltalääkkeet. Linja autossa jostain syystä ahdisti, vaikka yleensä ei ahdista mitkään julkiset tilat, 40 min istuttiin bussissa kun käytiin naapuri kaupungissa. Minulla levoton ahdistava olo enkä olisi halunnut istua paikallani. Nyt paluu arkeen ja yritystä vähentää opamoxia. Katsotaan mitä siitä tulee.

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 04.03.2018 klo 20:03

Miten sulla menee Emt79?

Mulle tuli lääkemuutoksia ja olin viikon aika huonona niistä, nyt ehkä helpottaa jo...

Käyttäjä Emt79 kirjoittanut 06.03.2018 klo 15:15

Mukava kuulla että sinullakin parempi olo. Minulla lääkkeet alkaneet tehota, illat ei enää niin vaikeita. Ei ole pitkään aikaan ollut näin hyvä olo kuin nyt. Opamoxin pudotin puollella, en ole huomannut mitään eroa. Minulla alkoi 2kk kestävä terapia, jossa keskitytään vain paniikkikohtauksiin. Tyytyväinen tilanteeseen nyt. Katsotaan mitö tulevaisuus tuo tullessaan.

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 07.03.2018 klo 11:17

Moi!

Kiva kuulla että voit paremmin! Noin pieni opamox-annos kuin sinulla on ollut on varmaan suht kivuton pudottaa. Mulla kans menossa Opamoxin alasajo enkä ole huomannut mitään.

Minulla alkaa terapia myöhemmin keväällä. Toivotaan että terapiat auttaa! 🙂👍