hei,
aikuinen sisareni ei pysty nykyään puhumaan minulle tavallisesti, vaan puhuu vain vihapuhetta, haukkuu, solvaa koko elämän ajalta suhteemme. Viha nousee aina ja kestää pari tunnin tekstiviestittelyn tai pitkien monologien verran ja lehahtaa taas eli henkilö palaa toistuvasti samoihin asioihin, jos pienikin yhteinen asia, ei mene niinkuin aikuinen sisareni haluaisi tai siihen liittyy jotain sellaista vaivannäköä, että joutuu yhden puhelun sijaan soittamaan esim. kolme puhelua. Tai että täytyisi ryhtyä oikeasti auttamaan tai joutui näkemään vaivaa.
Haukkuminen kohdistuu ulkonäköön, elämänvalintoihin, osaamiseen, kaikkeen ja on erittäin yksityiskohtaista. Silmiin pistävää on se, että henkilön pystyy lepertelemään vain kotieläimille ja niitä pitäisi kuulemma vain suojella äärimmilleen tarkasti.
Kaiken avunannon henkilö on evännyt (asunnonvuokraus) mitä on luvannut, ja mikä on aiemmin ollut yhteinen päätös. Eli mikään suullinen sopimus ei pidä.
Asialla ei sinänsä ole väliä, kuin että se erittäin rasittavaa – se on sen henkillön jatkuva tila ja toimintatapa sekä puhumisen tyyli. Ihminen noin muuten esittää muulle ympäristölle ihan jotain muuta ja puhuu olevansa niinsanottu julkisuuden henkilö, jonka tärkein tehtävä on pysyä julkisuudessa ja median kanssa hyvissä väleissä koska sitä kautta saa töitä, muista viis. En asu saman katon alla, jolloin se olisi lähes sietämätöntä, kun joku ajaa pois eristää ja aiheuttaa stressiä.
Solvaaminen ka panettelu on ikävä ja loukkaava asia. Kenenkään ei tulisi joutua sellaisen kohteeksi joka satuttaa ei niin fyysisesti kuin ei henkisestikään. Onhan tuollaiseen aina suojautumiskeinonsa. - Aikuisena ja elämäänähneenä neuvoisin keskustelemaan asiasta, kertomaan että se mitä joudut kohtaamaan ei tunnu kivalta. Pitkällinen ns. kiusaaminen voi aiheuttaa esim. masennusta. - Puhelinnumeron voi vaihtaa ja omaan kotiin ei ole pakko päästää ihmistä joka satuttaa. - Toivon että keskustelu auttaisi.
Sisaresi on varmaan oikeastaan tyytymätön itseensä, mutta koska on tuskallista vihata itseään ja tuntea itsensä huonoksi, hän projisoi kaiken huonouden sinuun. Siltä ainakn vaikuttaa.
No, tuo taitaa olla psykologiaa tuo "projisointi". Jos se tarkoittaa jotain sellaista, että vika on aina itsen ulkopuolella. Toiset on vihaisia, toiset näyttää vihaiselta - kaikki paha on itsen ulkopuolellla.
Mä en pýsty olemaan henkilön kanssa tekemisissä, joka sanoo ja puhuu siitä, että minä olen luuseri. Tuohan on ihan ääripoliittista. En olisi uskonut, että olisin joutunut aikuisiällä siihen tilanteeseen, että ainakin 4 lähipiirin henkilöä on tästä samasta aiheesta tullut sanomaan mulle päin naamaa sillä tavalla kukin vuorollaan. Ne on ns. sukulaisia: äiti, vaari, sisar, isä.
Olen 50-kymppinen , opiskelen yliopistossa (mikä ei ole mikään arvo mulle, mutta pääsinpähän pääsykokeiden kautta, kun ensin olin tehnyt töitä 7 vuotta sitä varten). Olen ollut paljon työtön, ei ole alkoholiongelmaa, tykkään opiseklla ja olen parissa yhdistyksessä ja teen vapaaehtoistyötä. Naimisissa en ole ollut, en ole ottanut siitä paineita. Opiskelen kasvatusalaa. Ihan perusmeininkiä, mutta joillekin se ei riitä. Katotaan vaan sitä tiettyä menestymistä mikä pitäisi elämässä olla.
Sisareni vääristelee, eli on aiemmin sanonut, että voin kääntyä ongelmissa puoleen ja sitten ´saa niitä monologi kohtauksia siitä, että olen luuseri kun olen aiemmin kääntynyt puoleen. Tarkoitus on murtaa toinen. Suhteeni henkilöön tuntuu traumaattiselta.
On ollu traumaattista aikuisiällä ymmärtää, että ennakkoluuloinen lapsuudenperheeni jäsenet pakostaskin etääntyy, koska tapaamisissa on niin epäluuloista toista kohtaan. Se on sellaista naisvihaa toista kohtaan.
Eli ihmiset tulee vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi ikää myöten. Esimerkiksi jouluna äiti oli ajamassa pois eli koko ajan oli uhka päällä. Ja ei ollut mitään toista paikkaa minne mennä. Olin 12 tuntia päivässä kirjastossa. . Tuntui hemmetin yksinäiseltä ja sitten kuulee kun ihminen puhuu puhelimessa ja kertoo, että minä olen vierailulla, vaikka tiedän, että äiti on hetkeä ennen sanonut, että ajaa ulos. Kivaa leikkiä kaksoiselämää. Häpeän sitä, että äitini on kohdellut minua kaltoin.
En ollut tekemisissä kuukauteen sisaren kanssa ja tänään tulos: 78 tekstiviestiä, 5 tunnin aikana joista suurin osa käsittelee sitä, miten vakavasti sairas olen. Eli solvaa ja haukkuu mielenterveysongelmaiseksi, manaa etten saa koskaan töitä ja että olen luuseri. Tekee pikadiagnooseja tekstiviesteistä ja niiden kirjoitusvirheistä esim. Joka lause vihjaa tai pyrkii vihjailemaan siitä, kuinka outo ihminen olen ja kuinka toivo on jo menetetty vuosia sitten. Erittäin epsäuoria syytöksiä ja vihljailiuja. eettisesti väärää kohtelua. Ihan järkyttävää tekstiä kuinka järjestelmällisesti henkilö pyrkii rajaamaan minut ulos elämästään etsien vikaa ja virheitä asioista ja pikkuasioista. Epäilen, että tarkoitus on murtaa toinen. En olisi uskonut, että joudun aikuisiäillä puolustamana itseäni niin voimakkailta syytöksiltä. Tuntuu retuuttamiselta ja kaltoin kohtelua. Ja samaan syssyyn ihmettelee sekunnin kuluttua sitä, että en ole kiinnostunut hänestä ja kysele kuulumiisia. Tein selväksi, mitä ajattelen,henkilön käyttäytymisestä eli että solvaamiseen puututaan nykyään. Eli olisi hyvä, jos pystyisi hillitsemään vihapuhettaan.
hei, jouduin toissapäivänä lopettamaan kissani. En jaksa kertoa taustoja,mutta kissa oli ihan terve. En jaksa kertoa sitä syytä, koska en ota vastaan nytten mitään lohdutteluja tms. Koen ja poden huonoa omatuntoa. Ja yritän kanssa selvitä siitä omin konstein.
Muutan - olen joutunut heittämään paljon itselleni tärkeitä asioita roskikseen, koska ei ole muuta ratkaisua. Olen v-ut.
Telkkari ja mikro meni rikki. Talossa ei ole toimivaa lamppua. Tietokoneen valo on ainoa valo. Tälle talousahdingolle ei näy loppua.
ottaisit vastaan edes yhden halauksen.
Hei, liikutuin vähän kommentistasi. Kiitos.
hei,
äitini yli 70 vuotias on sairastunut rintasyöpään. Nyt pitäisi sopia silloin tällöin edes auttamisesta aikuisen sisaren kanssa. Otin yhteyttä ja yllätys yllätys ; sisar solvaa ja on sitä mieltä, että olen ansainnut sen, sanoo vielä sen, että se on ihan oikein minulle.
Eli kun otan yhteyttä, sisareni muistaa minut ja puhuu vaan vihaa tai yhteydenottoni laukaisee vihan. Se toistuu joka kerta. Kun nyt pitäisi sopia mitä tehdään ja miten pystytään järjestää tarpeellinen apu. Vihapuhe, joka kestää yleensä kauan, esimerkiksi aluksi noin tunnin yhtä soittoa, peittää alleen kaiken oleellisen puhumisen siitä, miten arjessa tehdään ja toimitaan uudessa tilanteessa. Siitä hän ei pysty välittömästi puhumaan. Vihan puhuja syyllistää ja syyttää, eikä ota itse vastuuta. Kätevää eikö totta. Minusta se kertoo siitä, miten paljon oikeasti se henkilö tarvitsee arkeensa tukea ja on henkilönä jäykkä.
Se on vaan itelleni siinä mielessä ´vaarallista´ että ihoni tulehtuu, jos olen monta päivää sellaisen ihmisen vaikutuspiirissä, niin olen saanut kokea. Ja oikeasti pelkään sellaista henkilöä, joka esittää jatkuvasti kovaa, eikä näyhtä minkälainen ihminen oikeasti on ja esittää. Olen säikky tapaamisten yhteydessä. Ihan järkkyä se, ettei näe minussa mitään hyvää, ei muista miten olen auttanut aiemmin ja missä asioissa.
Henkilö ei tunne mitään armoa, ja toisaalta haluaa vaan parasta: esimerkiksi tarjosin kahdeksi päiväksi siivousapua, niin hän mitätöi sen ja arvosteli, että minä siirrän kaikki vastuun hänelle. Eli siivousapu ei kelvannut. Lisäksi pienet asiat , auttaminen ja välittäminen eivät tunnu missään.Ehdotti, että nyt pitää olla läsnä ja välittää, mutta apu ei kelpaa. Eli ei halua järjestää apua sairastuneelle henkilölle, hylkää. Eikä itse pysty siihen, vaikka on hoitoalalla ja haluaa olla vain töissä ja ansaita rahaa. Eli vaatii toiselta sitä, mihin ei itse tunteiltaan pysty.Koen sen riistämisenä ja koen solvaamisen myös riistämisenä. Ihan kuin eläisi vaan menneísyydessä ja tulevaisuudessa, eikä tätä päivää.
.Olen päättänyt, että sanon että se solvaaminen loppuu, jotta yhteistyö sujuisi ja että en aio elää kaksoiselämää ja olen kertonut yhteisille tutuille siitä, että solvaa jatkuavasti luuseriksi.
Vaikka diagnoosi ei auta, itse epäilen hoitamatonta adhd:tä, jossa on voimakasta riippuvuuskäyttäytymistä ja koukuttumista,övereitä ja äveriään leikkimistä,mikään ei riitä, jankkaamista, itsepäisyyttä.
hei, olen pystynyt sopimaan ko. henkilön kanssa. Olemme sopineet siitä, miten kannattaa viestiä (ei lyhyitä tekstiviestejä joka hetki), miten otetaan huomioon toisen eri mieliala jne. ken monisanaisesti selvittäneet omia näkemyksiämme siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. ja jotain tulkintaa, että miksi jne. Lisäksi sain anteeksipyynnön. Se oli iso asia ja helpottaa arkea huomattavasti.