Jatkuva itsensä tarkkailu, luulotautisuus?
Hei,
kyselisin vinkkejä ja neuvoja täältä, jos joku tunnistaa itsellään samoja oireita. Olen siis lapsesta asti ollut herkkä, ja säikyn helposti. Lapsesta asti olen myös pelännyt milloin mitäkin todellista uhkaa (tulipaloja ja sairauksia, en mörköjä sängyn alla). Nykyään näin aikuisena, 27-v, tarkkailu rajoittaa jo elämää aika ikävästi. 7v:nä nukahdin ajatukseen, että mitä nopeammin nukahdan, sitä ennen ehdin nukkua ennenkun joudun heräämään ja pakenemaan tulipalosta. Hampaan irrotessa väitin ja uskoin, että tukehdun vereen nukkuessani ja kuolen – ja ikää oli tosiaan se ~9v.
Pelkään jatkuvasti sairastuvani, tai olevani sairas. Jos ulkona kuulen hälytysajoneuvon äänen, katson muualle etten näkisi jos kyseessä onkin ambulanssi… siellähän saatan ensi kerralla olla minä, pillit päällä menossa kuolemaan sairaalapetiin. )Jo tästäkirjoittaminen ahdistaa, mutta yritetään jatkaa. Bear with me.) Tarkkailen myös itseäni koko ajan. Liikuntaa en tykkää harrastaa lainkaan, koska pelkään saavani ryhmihäiriöitä tai pyörtyväni tai kuolevani siihen paikkaan. Olen lopettanutkin harrastuksia tämän takia, kun en pystynyt keskittymään muuhun kuin itsenä tarkkailuun.
Työssä ja vapaa-ajalla sama juttu. Tuntuu, että teen ja toimin kuin normaali henkilö, mutta käytän koko ajan X % energiastani vain itseni tarkkailuun. Heti jos jotain normaalista poikkeavaa ilmenee, lähes pysähdyn ja vain tutkin itseäni. Olenko sairas? Sairastunko? Onko tämä vakavaa? mistä tämä johtuu? pitääkö mennä lääkäriin?
Muutama esimerkki, jotka ehkä valaisevat..
– Päätä vihlaisee. Heti ”tunnustelen” sisäisesti missä särky ilmeni, mitä tein juuri äsken, mistä se voi johtua. Oliko muita oireita – näköhäiriöitä, silmäoireita, niskasärkyä?
– Tunnen oudon hajun. Tarkkailen muita, haistavatko he sen, vai olenko se vain minä? Onko se aivokasvaimen oire?
– Liikunnan aikana teen liikkeitä, mutta olen koko ajan tietoinen sykkeestä, voimien riittämisestä esim käsissä (onko vasen heikompi kuin oikea? Eikö sinne virtaa veri? Onko sydän kunnossa enää?)
– Putosin muutaman kerran hevosen selästä, ja lopetin ratsastuksen. Pelkäsin jatkuvasti hevosen selässä niin, että lähes itkin. Jos putoaisin, voisin loukkaantua ja joutua sairaalaan.. tai ehkä saisin aivoverenvuodon, ja menisin tyhmänä suoraan kotiin ja saisin kamalia oireita siellä, ennenkuin pääsisin hoitoon.
Paniikkioireisiin on ollut lääkityksenä sertraliini jo 8 vuotta, loppua ei näkyvissä. Tähän hemmetin luulotautiin se ei kuitenkaan ole auttanut. Vinkkejä? Haluaisin joskus pystyä nauttimaan elämästä, en pelkäämään koko ajan ja joka paikassa ☹️
PS. Hyvänä päivänä nämä oireet eivät juurikaan häiritse, mutta nyt taas ovlat olleet kuukausitolkulla päivittäinen ”ilo”.
Hei!
Tässä oma mieli piteeni asiasta. Lääketiedehän siis lääketieteellisitää kaiken, me emme voi sille mitään.
Meillä on kuitenkin omatkin aivot. Minuakin on monta kertaa sanottu luulotautiseksi, myös edesmennyt tätini oli heidän mielestään luulotautinen, ennen kuin sai diagnoosin syöpä. No, tiesin kyllä, että ei hän mikään luulotautinen ollut, vaan tiesi että on jotain oireita. Itse näen asian niin, että tässä juuri on ns. lääketieteellinen joukkoharha. Omasta mielestäni ei ole olemassa edes luulotautisia. Kun sairastut, niin saat oireita. Siihenhän kuulukin se että tarkkailet itseäsi ja kuvailet oireitasi. Eihän lääkäri muuten voi tehdä diagnoosia ja antaa oikeita lääkkeitä, jos ei saisi edes kuvailla oireita. Minusta ei ole olemassa luulotautisia.
Olen aina ihmetellyt sitä, että tällainenkin diagnoosi on kehitetty. En tiedä mitä sinun pitää tehdä, mutta minusta et ole luulotautinen.
Heippa!!
Minusta tuo kuulostaa pakko-oireiselta häiriötä. Itse sairastan kyseistä, mutta tarkkailen itseäni muulla tavoin.
Googleta netistä kyseinen sairaus tai juttele vaikka lääkärin kanssa olostasi!! Voin olla hyvin väärässä. Sanotaan jos pakko-oireisiin menee yli 2 tuntia päivässä silloin puhutaan sairaudesta.
Apua voi saada lääkkeillä tai terapialla.
White Princess:
Kiitos vastauksestasi... joskaan en tiedä mitä siihen pitäisi sanoa. Toivoin hartaasti, että joku sanoisi että "jep, luulotautia, tee sitä tai tätä niin se menee ohi". Mutta nyt kun sain vastauksen, että luultavasti olenkin ihan oikeasti vakavasti sairas... Kaikenmoisiai testejä mullekin on tehty, mutta mitään ei ole löytynyt. Oireet on moninaiset, ja kaikille on toistaiseksi löytynyt järjellinen syy. Silti ne pelottavat, ja haittaavat normaalia toimintaa.
Itse uskon luulotautiin. Siinä oireet ovat todellisia, mutta mitään syytä ei löydy vaikka miten tutkittaisiin. Mielestäni ihmisellä on psyyken valta yli kehon, joten jos mieli on ahdistunut, myös keho oireilee. Tätähän luulotautikin perimmiltään on. Sitä on varma, että on joku sairaus, ja äkkiäkös niitä samoja oireita huomaa itsessäänkin.
Sunaurinko:
Olen tutustunutkin pakko-oireiseen häiriöön, mutta tunnistan siitä vain pakkoajatukset.. joskin tarkemmin miettien joitakin tarkistuksiakin teen päivittäin, mutta liittyen terveyteeni, en vaikkapa ovien lukitsemiseen. Tarkistelen typeriä asioita... kuten jos niistän, tuleeko nenästä verta (aivoverenvuodon oire), onko kynsienaluset normaalin väriset vai sinertävät (verenkiertohäiriö), pystynkö seisomaan yhdellä jalalla (tasapainoaisti, aivoverenkiertohäiriöt vaikuttaa siihen)....
Ehkä olen vain tyhmä. Onkohan siihen lääkettä? 🤨