Jännittäminen pilaa kaiken
Hei! Tästä aiheesta on varmasti keskusteltu täällä paljonkin, mutta ajattelin minäkin kertoa oman tarinani ja kysyä apua ja tukea, sillä keinoni alkavat olla lopussa.
Olen 35 -vuotias mies, onnellisesti naimisissa ja kaikki on päällisin puolin hyvin. On oma koti, vakituinen työpaikka jne. Työskentelen ammatissa, josta unelmoin koulupoikana ja tykkään kyllä edelleen siitä mitä teen.
Ongelmanani on sosiaalinen jännittäminen, josta olen kärsinyt parikymppisestä ja joka on tuntunut pahentuvan viime vuosien aikana. Töissäni joudun usein palavereihin ja toisinaan minun pitää pitää puheenvuoroja useiden ihmisten kuunnellessa. Tästä on tulossa minulle ylitsepääsemätön ongelma. Varmasti osaksi ongelmastani johtuen, jäin jokin aika sitten sairaslomalle, jolla olin kuukauden. Lääkärin diagnoosina masennus sekä työuupumus. Lääkärin kanssa keskustelin myös tästä sosiaalisesta jännittämisestä, mutta papereihin sitä ei kirjoitettu.
Sain Voxra-lääkityksen, jonka pitäisi lääkärin mukaan toimia myös sosiaaliseen fobiaan. Joskus vuosia sitten minulla oli lääkityksenä sitalopraami, joka kyllä toimi, mutta jonka sivuvaikutukset olivat sitä luokkaa, että en sitä mielelläni enää aloittaisi.
Voxraa olen syönyt nyt kolmisen kuukautta ja sosiaalinen fobia ei ole kyllä lainkaan helpottanut. Lääkärin mukaan tähän voikin mennä kuukausia. Olen joutunut viime aikoina käyttämään myös Opamox-lääkitystä, jota minulla ei ole aiemmin ollut. Myös Propral on tuttu lääke ja auttaa kyllä fyysisiin oireisiin jonkin verran, vaikkakaan ei ongelmaa sinänsä poista.
Tuntuu, että keinot alkavat olla vähissä. Olen vakavissani harkinnut irtisanoutumista, sillä työni aiheuttaa minulle aivan valtavaa stressiä ja ahdistusta em. syistä johtuen. Taloudelliset syyt pakotavat minut kuitenkin olemaan töissä. Terapiaa en ole vielä kokeillut ja kysyisinkin, että onko kenelläkään kokemuksia terapista sos. fobian hoidossa ja onko siitä ollut hyötyä? Myös kokemukset Voxrasta kiinnostavat. Tulisiko minun vain vaihtaa lääkitykseni takaisin sitalopraamiin ja unohtaa kaikenlainen seksielämä parisuhteessani?
Olen kiitollinen, jos joku osaisi jotenkin auttaa!
Hei!
Tässä ihan pikainen vastaus työn lomassa.
Minulla ollut vuosia Sepram, Voxrakin sen rinnalla vähän aikaa, mutta itse lopetin.
Masennus, uupumus ja epävakaa persoona taustalla.
Sosiaalinen fobia nyt hiljakkoin todettu ja juurikin työssä ilmenee kokouksissa ym.
Sain Xanorin siihen psykiatrilta, mikä auttoi paljon. Lisäksi nyt menossa Sepramin lopetus ja 2 viikon tauon jälkeen Aurorixin aloitus, joka psykiatrin mukaan on kokeilemisen arvoinen lääke sos. fobioissa. Toisilla tehoaa hyvin, kaikilla kai ei.
Suosittelen hakeutumaan kelan uupuneiden kuntoutuskurssille, lisätietoja Kelan sivuilta ja työterveyshuollosta/lääkäri/tt-psykologi.
Moi,
Olen käynyt kolmen vuoden terapian sosiaalisten jännitysten ja ahdistuneisuuden vuoksi.Näin jälkikäteen ajateltuna siitä ei ehkä ole ollut kovin suurta hyötyä.
Riippuu kuitenkin varmaan terapeutin ammattitaidoista ja kyvyistä yleensäkin auttaa.
Minusta tuntuu,että nämä kaikki vuodet menivät toissijaisten asioiden "höpöttelyyn".
Minulla myös sosiaalnen ahdistuneisuus on seurannut kaksikymppisestä alkaen.
Kaikenlaisia lääkkeitä on kokeiltu,parhaiten ehkä toimi cipramil,jota ikävä kyllä en uskalla nyt käyttää,koska huomasin sen tekevän minut liian vaihdikkaaksi .
Itse en odottaisi lääkkeen vaikutusaikaa noin montaa kuukautta,mutta tietty me ollaan kaikki erilaisia.Joillekkin sopii joku lääke paremmin kuin toiselle ja taas toisinpäin.
Toivottavasti olotilat helpottavat!🙂
Minulla on ollut todella vakava jännittämisongelma ihan lapsesta saakka. Olin aivan paniikissa, kun piti koulussa pitää esitelmiä. Jopa tunnilla opettajalle vastaaminen sai minut pakokauhun valtaan. Kun jännitän, käteni ja ääneni tärisevät ja saatan vapista muutenkin. Punastumisesta en enää välitä, mutta aiemmin sekin oli minulle häpeällistä. En osaa sanoa, miksi asia on ollut minulle jo pienestä niin suuri ongelma. Enkä todellakaan tiedä, mitä sille voisi tehdä. Sen olen kyllä todennut, että ei kannata ruveta välttelemään ahdistusta aiheuttavia tilanteita vaan mennä rohkeasti vain tulta päin. Kyllä niistä vaikeistakin tilanteista aina jotenkin selviää. Lääkkeistä en ole huomannut apua olevan. Propral kyllä toimii, mutta minulla ei siihen ole enää reseptiä. Pitää varmaan hankkia. Terapiassa käyn ja siellä ollaan kyllä asiasta puhuttu ja tiedostan ongelman, mutta sen pidemmälle ei olla vielä päästy. Todella toivon, että voisi edes vähän tämä ongelma hellittää ajan myötä. Yhteiset kahvi- tai ruokailutilaisuudet ovat minulle painajaista, kun kädet tärisevät ja olen niin paniikissa, etten meinaa pystyä nielemään. Jotenkin sinnittelemällä niistä kuitenkin aina olen selvinnyt. Viime syksynä oli karmea tilanne, kun minun piti orkesterin esiintymisessä aloittaa yksi biisi soololla. Jännitin ja iski paniikkikohtaus. Lamaannuin. Kesti vaikka kuinka pitkään, että pystyin jotenkin puristamalla soittamaan ja aloittamaan biisin. Bändikaverit jo vähän vilkuilivat, että miksi se ei soita. Aivan kamalaa ja olisin voinut jälkeenpäin kuolla häpeästä. Minusta näki varmasti kilometrin päähän, että jännitin. Mutta elossa olen edelleen.
Tuli mieleen, että olisikohan aiheesta jotain kirjallisuutta, jonka avulla aihetta voisi käsitellä? Meille kaikille jännittäjille ja panikoiville voisi olla siitä apua. Toivon, että meneillään oleva terapiakin asiassa auttaisi, koska en haluaisi aina ottaa rauhoittavaa, kun on jännittävä tilanne vaan haluaisin pärjätä luomuna. Tai sitten pitää vain hyväksyä, että minulla on tällainen ongelma ja ottaa tarvittava lääke lopun ikääni. En tiedä. Mielelläni kuulisin minäkin, jos joku on selviytynyt vähän vahvemmalle jäälle tämän asian kanssa. Ja keinoja selviytymiseen. Ja vaikka kirjavinkkejäkin aiheesta. Hassua, monesti ajattelen olevani maailman ainoa jännittäjä vaikka järkikin jo sanoo, että meitä on varmasti paljon.
Kiitos teille vastauksista! Tässä alkaa olla jo aika montaa asiaa kokeiltu, mutta päätin nyt antaa mahdollisuuden tuolle E-EPA:lle, kun sitä jonkun verran kehutaan. Tiedä sitten, onko hyötyä vai ei.
Asia on kyllä inhottava ja tällä hetkellä hallitsee minun elämääni aika täydellisesti. Tekisin melkein mitä vain, että pääsisin tästä eroon. ☹️
Hei, haluaisin vain sanoa, että ethän mitenkään hätiköidysti irtisanoudu työstä, josta kuitenkin tykkäät? Minä uskon, että jännittämiselle voi tehdä jotain tai että sen kanssa oppisi jotenkin elämään ilman, että täytyy rajata elämästä jännittäviä asioita pois. Sinnikkyyttä toivon sinulle ja meille muillekin jännittäjille!
Hei kaikille jännittäjille!
Itselleni aikanaan määrättiin ahdistusperäisiin ongelmiin Sepramia (vaikuttava aine sitalopram) mutta vaihdettiin sitten Cipralexiin (vaikuttava aine essitalopram), koska tuntui ensin mainittu vaikuttavan mm. seksijuttuihin turhan paljon. Kannattaa ehkä kokeilla tällaista vaihdosta jos vastaavan tyyppinen tilanne. Itselläni ainakin toiminut jälkimmäinen vähemmillä sivuvaikutuksilla.