Kerro joku Saloka.

Eieiei kirjoitti:
Kerro joku Saloka.

En mä tiä kehtaanko. Mun musamaku on aika laaja. Innostun eika nopeesti jos saan itteni kiinni siihen kappaleeseen/ riimeihin. Enhän mä ees tiedä niitä termejä. No jos sanon vaikka costeen, sen sanat kosskettaa aika vahvasti. Ainakin yksi kappale.

Joskus aikanaan soitin kitaraa ja pianoa, mutten pysty enää soittamaan. Jotenkin se on emotionaalisesti liian raskasta. Musiikin kuuntelu riittää minulle. Jotenkin vaan tossa kolmenkympin tienoilla loppui mielenkiinto soittamiseen. No, tulihan sitä soitettuakin monta vuotta aikanaan. Jotenkin vaan ei nappaa tuo soittaminen enää yhtään...

Ymmärrän sinua Minäitse89. Minulla ehkä kyse on myös siitä että yritän jatkaa siitä mihin jäin 1987 kun lopetin soittotunnit lukion takia ja vaikka soittelin itsekseni aina jonnekin 1993 saakka niin nyt yritän kokeilla saavutanko jonkin osaamisen. Haluan ainakin tässä vaiheessa vielä selvittää onnistunko. Onnistunko edes tässä.

Saloka. Costeen. Mikä se on?

Eieiei, se on yksi laulaja, mut joo. Mulla on einlainen musiikkimaailma.

Niin, onhan se hyvä testata taitoja. Itse kyllä aikanaan tykkäsin tosi paljon soittamisesta, mutta jokin sisäinen este sille nyt on. En voi ottaa kitaraa käteen tai koskea pianoon. En sitten tiedä että olenko välillä vähän liian laiska edes yrittämään...

Voisin etsiä netistä jotain musiikkia rauhoittuakseni. Bach on minulle parasta siihen tarkoitukseen. Se on niin järjestelmällistä. En tiedä, johtuuko rauhoittava vaikutus siitä vai jostain muusta. Aivot seuraavat sitä itsestään. Ihan mikä tahansa instrumentti käy. Kuuntelemiseen.

Eieiei, olet oikeassa varmasti siinäkin, jonka kirjoitit tässä tai jossain muussa ketjussa, että jos ei ole rahaa tarpeeksi, ei voi alkaa tehdä mitä tahansa harrastusta. Toinen iso syy itseä kiinnostavien asioiden aloittamatta jättämiseen on se, että kaiken aloittaminen ja järjestäminen vaatii aika paljon voimia. Eikä kiinnostuskaan tunnu minkäänlaisena tunteena silloin. Jos voi oikein huonosti, on niin iso taakka selvitä arjen välttämättömyyksistä, etten ainakaan itse koe enää mitään halua lisätä siihen päälle ylimääräistä. Vaikka jokin uusi juttu saattaisi tehdä hyvää itselle jollain tavalla, se tuntuu silloin vain ylivoimaiselta uudelta urakalta, joka pitäisi jaksaa. On ihan liian loppu. Voimat on niin lopussa. Masennuskin imee niitä. Kynnys kaikkeen on tosi korkealla, myös sellaiseen, mihin olisi varaa.

Purjevene, Bachin musiikki on kuin soliseva kimalteleva puro, nimi on enne, der Bach, puro... Kyllä rahattomuus ja masennus voivat joskus olla hyvin likeisesti sidoksissa toisiinsa. Minulle pianolla soittelu on kai jonkinlainen pakopaikka, turvasatama, ja tunteitteni ilmaisemisen media, kun en muuten osaa avautua.

Vein kynttilöitä vanhempieni ja sukulaisten haudoille. Olen ihan väsy. Istun huoltsikalla, söin makkaraperunat. Kuulen kun nuoriso höpisee keskenään. Välikesana särähtää korvaan. Mutta juuri tuo sana näyttää olevan autenttisuuden ja tunnevoiman kriteeri. Jos poliitikot, esim. presidentti tai pääministeri alkaisivat huomisesta lähtien puhumaan samoin kuin nuo nuoret niin...

Mutta väsyttää, yksinäisyys väsyttää.

Kiitos teille kaikille. Haluan auttaa teitä. Minulla ei ole mitään muuta tässä elämässä. Haluan että te elätte. Te jotka kirjoitatte Tukinettiin ja te jotka luette tekstejä täällä.

Tässä hiukan kokeellinen runo järjestä ja tunteista...

realistina
et tee mitään ratkaisua
tunteiden viemänä
ehkä elämäsi lopussa harmittelet
mikset koskaan tunteillut
kun järkiperäistit kaiken
hyvinvointisikin kirjasit huolellisesti
excel taulukkoon
tulosvastuuperiaatteella
oliko innovatiivinen pöhinä
ja aikataulutettu optimointi
realismia
koko totuus
vai oliko silti sydämessäsi
palo tai kipu
tai sitten sinä vaan et koe niin
ehkä olet jo täysin tyytyväinen
sehän on järkevää
jos on järkevä
ei tarvitse masentua
jos on masentunut
ei tarvitse järkeä

Mä en ole haudoilla ollu varmaan koht 20 vuoteen, tai ainakin yli 10 vuoteen. Äiti vie ja sisko vie kynttilät haudoille. Meidän suvun haudat on n. 80 km päässä. Mummo on haudattu tohon viereiseen hautuumaalle, mut en ole siellä käynyt 23 vuoteen. Isä tullaan hautaa siihen, sitten joskus. Muistolehtoon, nimettömänä.

Sulla on hienoja runoja.

kaikesta huolimatta, vaikka on vaikeaa ja synkkää, levollista ja rauhallista joulua sinulle.

Kiitos Saloka, ja hyvää joulua sinulle ja perheellesi. 🎄

Veit kynttilöitä haudalle, Eieiei. Mukavaa, että mainitsit. Tuli siitä mieleen, että voisin ajella itsekseni hautausmaalle. Missään läheisellä hautausmaalla ei ole sukulaisia, mutta kynttilän voi viedä aina muualle haudattujen muistomerkille tai sellaiseen paikkaan. Useimmilla hautausmailla on sellainen paikka. Hautausmaalla on kaunista, kun kynttilät palavat. Jaksaisinkohan käydä jossain. Voisin ajella jonnekin ja vain rauhoittua siellä ja sytyttää kynttilän.

Tilannekuva makkaraperunoista huoltoasemalla hautausmaakeikan jälkeen kuulostaa mainiolta kontrastilta. Se voisi olla jostain romaanista.

Ihmeellistä, että vaikka elämä on kamalaa, silti elämme tuollaisia tilannekuvia koko ajan. Ihan kummallisia tilannekuvia.

Järki ja tunne -runo on loistava.

Samastun juuri tällä hetkellä Excel-puoleen, monenlaisillakin motiiveilla. Ihmettelen välillä, miksei se täsmää. En olekaan sitä.

Ajatukseni ovat sekavia, hataria. Ne eivät anna oikeutta runolle. Ehkä se ei haittaa. Siitä kuitenkin avautuu paljon kuvia.

Innovatiivinen pöhinä. Edelleen sairastun siitä. Tuijotan sitä. Mietin, eikö kukaan huomaa tässä mitään. Olenko ainoa. Pidän videokuvan suljettuna. Etteivät ne huomaa. Välillä sanon jotain, mikä sulautuu pöhinään. Yritän saada sen sulautumaan. Sillä tavalla on helpompaa. Ensiksi yritin sanoa aidosti. En enää. Se on liian raskasta. Kukaan ei näe samoin. En pysty täysipäiväiseen työhön enää.

Nyt ei ole töitä hetkeen. Hautausmaa. Kynttilät. Ainakin mielikuvissa. Saattaa olla, että lähden ajamaan hautausmaalle tänään tai huomenna. Ehkä huomenna. Tänään en enää jaksa. Ehkä kävelen siellä. Luen hautakiviä. Kun olin todella masentunut, kävelin välillä hautausmaalla ja tutkin hautakiviä. Siellä oli rauhallista. Kuolleet rauhoittivat mieltäni. Silloin oli kesäaika tai syksy.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: -

Onko der Bach todella puro. Ihmeellistä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: -

Kiitos minunkin puolestani tästä mahdollisuudesta jollain tavalla ottaa osaa teidän elämään, enää en jaksa samalla tavalla kuin joskus mutta ei voi mitään, ehkä vähemmän on enemmän. Ehkä hiljaisuus on hyvä. Rauhallista joulun aikaa jokaiselle. Nyt on sanat jossain muualla.

Voimia 💓

Widerstehe doch die Sünde -kantaatti Russell Oberlinin laulamana Glenn Gouldin Bach-tv-talk-showssa on hyvä. Löytyy tubesta googlaamalla. Gouldin puhetyyli on jonkin sortin älymystöfriikin tyypin parodia, mutta soitto on hienoa.