Eieiei, miten sinulla menee?

Eieiei kirjoitti:
olen huomannut / että näkymätön tuuli puhaltaa / kyyneleet pois kasvoiltani / etten näyttäisi surulliselta / vaan kauniilta / ja etten näkisi kyyneliä maailmassa / vaan kauniin täydellisen maailman / siispä lähden pois tältä hiekkarannalta / rannattoman meren masennuksesta / ja vaikenen / jotta oikenen / samalla kun maailma / pauhaa tyhjää rauhaa

Eieiei, "vaikenen jotta oikenen"... missä tunnelmissa olet tänään? herännyt huolta minullekin...  Tule takaisin sinuakin tarvitaan, meillä on sentään tämä mahdollisuus kokea tukea toisissamme, ajatuksia vaihtaen. Löydätkö lohtua tästä?

https://www.youtube.com/watch?v=sw9DlMNnpPM

Hei/mitä kuuluu/kiitos hyvää/entä itsellesi/mua vituttaa/ihan totta/kuinka kauan näin on ollut/ vähän aikaa/mitä olet tehnyt asialle/ piruillu/ auttoko asiaan/EIEIEI

En jaksa. Anteeksi, kaikesta.

jos sanakin jää
vaikka toinen sen vieressä
pois pyyhitään
kielletään ja unohdetaan
niin tuo yksikin sana
vaillinainen yksinäinen
tylsä tai teeskentelevä
minun jälkeeni jää
jälkeeni tulevan
ihmisen ihmeteltäväksi
ja ehkä hän löytää
kadonneen sanan
kadonneen maailman
kadonneen rakkauden
ken sanani lukee
hän minua ajattelee
hän masennuksen ja murheen
pyyhkii pois rinnastaan

Olipa kaunis ajatus. Ei ei ei

Hieno runo, Eieiei

Miten nahistuneen tuntuisen päivän saa alkamaan. Mistä saisi voimaa tehdä jotakin. Tai olla tekemättä. Ei ole sisäistä rauhaa nyt ollenkaan. Eieiei, onko sinulla sellaista masennusoloa, että mistään ei saa kiinni eikä oikein mikään kiinnosta?

Hei Purjevene. Jaksan kirjoittaa vähän taas. Anteeksi kaikille poissaolostani. Olen niin lopussa ja...

Eräs ihminen sanoi hiljattain oivallisen neuvon. Usein on 2 vaihtoehtoa: on joko tylsää tai voi tehdä jotain. Siispä aina kannattaa tehdä jotain, vaikka edes keittää kahvi, piirrellä, kävellä, mennä saunaan, lukea lehteä. Askarrella jotain käsityötä. Kutoa.

Purjevene, kuinka kauan olet ollut masentunut? Onko kyseessä useita vuosia sitten alkanut vai vasta viime aikoina?

Minä olen kärsinyt tästä lähes koko ikäni lapsuudesta lähtien. Sitten nuorena ja aikuisena se paheni kun tuli tietoiseksi siitä ja tunsi ja tuntee olevansa ikuisesti sivullinen ja sivuutettu, ikuisesti epäonninen, epäonnistunut ja epäonnistuvainen.

Silti on parempi tehdä jotain, vaikkei jaksaisi.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Lisäyksiä, pohdintaa

Eieiei, minullakin masennusta ollut nuoruudesta lähtien. En tiennyt olevani masentunut. Pärjäsin kovalla yrittämisellä aika pitkään. Sitten tuli liikaa kriisejä elämässä. Kaikki mureni sisälläni ja elämä muuttui valtavaksi taakaksi. Nyt päivät ovat heittelehtimistä. Välillä olen toimintakykyisempi ja välillä en.

Tosiaan varmaan parempi tehdä jotain aina silloin, kun on valinnanvaraa. Ajoittain ei ole. Kun masennusta on tarpeeksi paljon, se on vähän sama kuin olisi korkea kuume. Ei pysty. Jos yrittää silti väkisin, saattaa alkaa huimata tai lihakset eivät tottele. Tai muisti ei toimi. Joskus on mennyt kyky lukea. En enää tajua sanoja. Se tuntuu siltä, etten ymmärrä tekstiä ollenkaan. Tämä on harvinaista, mutta on käynyt pari kertaa. Olen oppinut varomaan ylirasittumista. Silloin jokin masennuksessa muuttuu psykosomaattisiksi oireiksi. En silti aina osaa varoa vaan yritän liikaa. On vaikea arvioida, mikä on liikaa ja mikä tekee hyvää.

Minulla myös samoin. Menee todellisuudentaju. Ei pysty eikä jaksa edes ajatella. Sitten jo ravistelee päätänsä, lyö sitä, lyö käsillä poskille. Tukistaa. Lyö ranteitaan ja jalkojaan. Opiskella ja lukea en ole enää pitkään aikaan pystynyt. Työtehtävät pystyn tekemään jotenkuten mutta työnantaja saattaisi hyvinkin todeta minut työkyvyttömäksi. Im-ajatukset tai halu nukkua pois, kadota... Pianonsoitto auttaa jonkin verran. Mutta sen oivaltaminen ettei soittotaidot kehity niin pitkälle että voisin soittaa omaksi ilokseni mitä vaan tosta vaan, se turhauttaa ja lamaannuttaa.

Eieiei, hyvä jos osaat soittaa jotakin, harjoittelemalla. Se on jo paljon. Moni ei pysty siihen. Kaikkea ei voi saada.

Lääkäri voi arvioida työkykyä, jos itse epäilet sitä. Kaikilla on varmaan jonkinlainen työterveyshuolto, jonne voi mennä. Olin aikanaan ollut töissä tosi pitkään, ennen kuin edes tajusin, että minulla olisi ollut koko ajan työterveyshuolto käytettävissä.

Minua on piristänyt katsella erään amerikkalaisen nuoren pianistin tubekanavaa, jossa hän esittelee ja arvioi erilaisia pianoja, soittaa musiikkia, opettaa soittotaitoa, ostovinkkejä pianon ostamiseen ja huoltamiseen vinkkejä, lisäksi viime aikoina hän on tehnyt matkakuvauksia. Kelasin hänen kanavaansa aivan alkuun ensimmäisiin lähetyksiin joissa hän on noin 7-8-vuotias pikkupoika neuvomassa miten piano viritetään tai miten piano siirretään. Oivalsin heti että kun ihminen saa rakastavan kodin, kannustavat vanhemmat, ihmisestä tulee iloinen ja ystävällinen ja epäitsekäs. Tuon ihmisen iloisuus ja vilpittömyys on rauhoittanut minua kun ei ole ollut muutakaan töllötettävää, telkkaria minulla ei ole enkä jaksa katsoa yle areenasta mitään vapaa-aikanani. Nuoren jenkkipianistin persoonassa en mielestäni näe mitään narsistista diivailua, vaikka sitäkin hänessä varmaan on. Kun löysin hänen lapsuusaikaiset videot niin mietin myös millainen itse olin tuon ikäisenä. Olin synkkä ja sulkeutunut. Joskus pelleilevä ja iloinen mutta enimmäkseen arka ja kiukkuinenkin. Ja yksinäinen. Olen samanlainen edelleen. Elämä on kolhinut minua, vastoinkäymiset ja ihmisten hylkimisrektiot ovat tehneet minusta vain entistä synkemmän.

Lapsuus sisältää ennusteen. Hyvä lapsuus hyvän ja huono huonon.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirheitä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: lisäys ja pohdinta
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: lisää korjattavaa

Hyvää ystävänpäivää ja sen iltaa toivotan kaikille tasapuolisesti.

Tein alakuloisen runon tämänpäivän herättämänä:

ystävänpäivänä
rakkaani ystäväni
ei vastannut tervehdykseeni
ei ruusuani ottanut
ei sanaa sanonut
ei mitään vastannut
jo mietin murheellisena
oliko se vain unta
alusta alkaen
ettei häntä ollutkaan
eikä minuakaan
eikä rakkautta
minuakin huijasi
viha
kylmä
mutta en halua
luopua
en halua
surra
vaan aina hymyillä
muistaa häntä
ystävänä
rakkaana

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: lisäys