Minunkaan kokemukseni mukaan masennukseen ei järjen ääni auta. Masennus tulee jostain muualta, eikä siihen pysty mitenkään tahdonvoimalla tai järjellä vaikuttamaan. Ihan hitusen siihen on auttanut, jos tajuan, etten siihen pysty vaikuttamaan. Sen voi tunnistaa ja antaa olla. Silloin on itselläni ihan hiukan helpompi olla, koska siinä hiukan etääntyy masennuksesta, mutta ei sekään vie masennusta pois.

Voimia sinulle, Eieiei. Masennus on kamalaa kärsimystä.

"niin monta asiaa unohdin
hukkasin ajan tuiverrukseen"

Tulee mieleen: Se meni nyt niin. En tiedä, onko sillä väliä, ettei tullut tehneeksi kaikkea, mistä ehkä jossain vaiheessa oli tai juuri nyt on haaveita. Onko sillä väliä, että on tehnyt vähemmän kuin omat sisäiset ajatukset vaatisivat? Onko sillä väliä, että on saanut vähemmän kuin olisi toivonut. (Tietenkin on, siltä se tuntuu. Mutta onko oikeasti?)

Ajatukset vaativat: Jotta olisin tarpeeksi hyvä ja jotta elämäni olisi tarpeeksi hyvää, pitäisi ensin olla X tai Y tai ainakin Z, koska muuten kaikki on pilalla. (vahvasti kärjistetysti) Se kaikki on ihmisen sisällä.

Huono puoli on, ettei masennuksesta syntyville ajatuksille voi mitään. Voi niitä katsella. Ne vaihtelevat.

Masennuksen sisällä ajatukset menevät tiettyä rataa. Se on osa masennuksen piirtämää kuvaa. Se käyttää hyödyksi sanojamme. Masennus on kuin monimutkainen tila, tavallaan systeemi, jota olioksikin voisi ehkä kutsua, ja se piirtää itsestään kuvaa sanojen avulla. Turha sen kuvaa on yrittää sotkea tai yrittää ottaa väriliitu sen kädestä ja sanoa, että nyt kyllä piirrät kukkasen ja sydämiä etkä tuota p***aa enää. Se piirtää omakuvaa, masennuksen kuvaa.

Jotkut kuvataiteilijat osaavat tehdä kuvia tai veistoksia juuri tällaisten olioiden tiloista, masennuksesta, häpeästä, epätoivosta, yksinäisyydestä. He osaavat tuoda olion kuvan näkyväksi omalla kielellään.

Eieiei, sinä osaat tuoda sen kuvan runon kielelle. Järjestät sanat runon muotoon niin, että kuva piirtyy paremmin, samalla tavalla kuin kuvataiteilijat tekevät omansa ja säveltäjät omansa.

Kaikki taide ei ole näiden olioiden kuvaamista. Moni vaikuttava teos on.

Eieiei,

Ikävä kuulla surun ja masennuksen valtaamasta olostasi. Kiitos, kun julkaisit runosi. Se on vastakohtien ristiriitaa täynnä, niinkuin elämäkin usein tuntuu olevan. Romantiikka, haave ja uneksiminen, joista kirjoitat, ovat täyttä totta. Ne haaveet ja unelmat on varmasti juuri niitä, jotka parantaa ja tuo iloa elämään, ja sinä näet sen. Ne ei ole sinun omaa utopiaa, vaan varmasti kaikkien kaipaamia asioita, aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin. Ne on elämän perusasioita, joita ilman kuka tahansa kärsii. Valitettavasti liian moni ihminen tuntee olevansa eristynyt ja etääntynyt toisista tässä maailmassa. Et ole yksin sen kokemuksen kanssa... Jatka haaveilua, runoilua, soittamista ja musiikin kuuntelua, niin tunnistat sen yhteyden paremmin, kun se kävelee jonkun nurkan takaa vastaan.

Jakasmista ja voimia sinulle <3

Kiitos teille. Todella hienoja ajatuksia sanotte, ajatuksia herättäviä ja avaavia, terapeuttisia ajatuksia. Vertaistukea. Kiitos. Jaksakaamme yhdessä. Yritän auttaa teitä jatkossa enemmän. Oloni on hiukan helpottunut. Tein ruokaa. Olen häärännyt pianojen kanssa: ostin halvan mutta nykyistä pianoa jonkin verran paremman pianon, yritän saada ostamani pianon siirrettyä ja vanhan pois, ilmeisesti menee jätelavalle, valitettavasti. Ei se niin huono piano sentään ole ollut. Huonoudessaan hyvä. Taasen tuo ostamani on keskinkertainen, hyvyydessään huono. Mutta ehkä hätiköin mutta sillä hetkellä pianoa tarkastaessa ja soittaessa ajattelin että taasko jahkailen, että nyt vaan mennään eteenpäin ja mietin jonkin ratkaisun siirto-operaatioon. "You cannot have one with another." Koko päivän päässäni on soinut em. linkittämäni Chopinin musiikkikappale. Nyt ei enää kun käytännön järjestelyt täyttävät mieleni. Jopa niin etten erityisemmin noteerannut että sain tänään myös 3. koronapiikin. Voimia teille kaikille, kiitos tuestanne. 🙏🌞🌹👍🍫

Toivottavasti koronapiikistä ei tule haittavaikutuksia sinulle. Mulle tuli kyllä jonkin verran. Ottaa kyllä se jotenkin päähän vähän...

Kiitos sinulle Eieiei! Olet tuonut tänne valoa, monenlaista. Et vähiten sävelin; kiitos varsinkin nuotillisista linkeistävaikka suureksi osaksi olen unohtanut miten ne koskettimilta on löydettävissä. Joku tiedostamaton syy sisäsyntyiseen vastustukseen että kehittyisin?

Huomenta kaikille. Taas oravanpyörään ja omikronia suhisevaan oravanpyörään asetun, mutta tämä orava on kohta jo kuollut, kun ei jaksa tätä pyöritystä. Kannatan etäkoulua, mm. koska en pidä työstäni. Tulee mieleen elokuva Brazil. Päässäni soi Chopinin nokturno nro 13 sijaan Bachin inventio nro 2, jonka olen vihdoin alkanut oppimaan jotenkuten. Ressiä aiheuttaa tällä hetkellä pianokysymys: eräs pianokuljetuksiin erikoitunut yritys de facto kieltäytyi palvelemasta, koska on nyt niin hiljaista. Sinänsä ymmärrettävää, mutta aika huonoa palvelua vuonna 2022. Ikäänkuin elettäisiin jossain 1800-luvulla. Palvelujen taso on romahtanut Suomessa monessa asiassa, esim. sote-alalla, mt-palveluissa jne. jne. Aloin jo suunnittelemaan miten itse siirrän ostamani pianon ja miten änkeän sen huoneeseeni vanhan pianon viereen. Absurdia. Toisaalta saan syyttää itseäni pianokuumeesta. Miksen odottanut kevään koittamista? Tai miksen kiltisti ostanut digipianoa, joko uutta tai käytettyä? Ilmeisesti en ole tällä hetkellä kovin masentunut kun pystyn näinkin paljon kirjoittamaan. Yritän kertoa täällä, miten keskittämällä koko mielensä ja ruumiinsa arkisiin rutiineihin, voi lievittää masennusta, ahdistusta, surua, traumoja, pelko- ja häpeätiloja. Ainakin itselleni se tuntuu juuri tällä hetkellä toimivan. Jos miettisin ja luettelisin kaikki vastoinkäymiset, olisin teho-osastolla. Läppärillä pystyn tähän kirjoittamaan tehokkaammin kuin kännykällä. Typojakin tulee vähemmän. Menen töihin kouluun, sinne koronan keskelle. En tietenkään voi kertoa mitään työstäni ja työpaikastani, minullahan on vaitiolovelvollisuus. Pitää olla vaiti. Vaitiolohan on paljonpuhuvaa. Vaitiolohan on vahva signaali jostakin. Odotan vain pääsyä pianon ääreen, ihan sama millainen piano, kunhan vain piano. Että voin tutkia nuotteja, merkkailla lyijykynällä nuotteihin muistiinpanoja, rinkuloida mustilla koskettimilla soitettavat sävelet. Huutomerkkejä tsm. merkkejä kohtiin, joissa soitan aina väärin tai joissa on jotain tärkeää muistettavaa. Sitten kun raaka työ on tehty ja musiikkikappale alkaa avautumaan, niin sitten jo laiska nautiskelunhaluni saa vallan, alan fiilistellä, alan soittaa kappaletta omalla tavallani, keksin sinne kuvioita, toistan jotain fraasia, koska en osaa lukea nuotteja nopeasti ja oppia nopeasti. Olen hidas oppimaan, nopea unohtamaan. Vastoinkäymiset pysyvät hetken etäämpänä. Mutta ne eivät poistu luotani. Välillä toivon että saisin koronan ja kuolisin pois. Sitten vastoinkäymisten pitäisi etsiä joku toinen ihminen kiusattavakseen.

Hei MinäItse89, onneksi ei tullut paljon tai suuria haittavaikutuksia. Omassa kropassa vaikutukset 3.rokotuksen jälkeen, väsytti koko päivän ja illan, epäilytti niinkö yöhön riittäis unta mutta riitti, kättä jomotti aluksi aikansa mutta muuten taisin selvitä aika ok. Hyvä että hyöty kuitenkin suurempi haittaa...

Älä suotta murehdi, ettet ostanut digipianoa, Eieiei. Onhan se kätevämpi siirrellä, mutta kyllä akustinen on aina aidon tuntuinen. Luultavasti ihan hyvät kaupat teit. Voimia töihin!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: -

keskustelua kirjoitti:
Hei MinäItse89, onneksi ei tullut paljon tai suuria haittavaikutuksia. Omassa kropassa vaikutukset 3.rokotuksen jälkeen, väsytti koko päivän ja illan, epäilytti niinkö yöhön riittäis unta mutta riitti, kättä jomotti aluksi aikansa mutta muuten taisin selvitä aika ok. Hyvä että hyöty kuitenkin suurempi haittaa...

Minulla lisäsi vähän ahdistusta tuo piikki. Ja jotenkin pinna ollut kireällä sen jälkeen. Toivottavasti menee ohi. Piikki annettiin viime torstaina. Toivottavasti hyöty on suurempi kuin haitta...

Purjevene kirjoitti:
Älä suotta murehdi, ettet ostanut digipianoa, Eieiei. Onhan se kätevämpi siirrellä, mutta kyllä akustinen on aina aidon tuntuinen. Luultavasti ihan hyvät kaupat teit. Voimia töihin!
<ul id="bbp-topic-revision-log-362493" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-362493-item-362494" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 10 tuntia, 54 minuuttia sitten. Syy: -

Kiitos Purjevene kannustuksesta. Digipiano painaa kymmenesosan akustisesta. Yritän löytää kantajia, otin jops yhteyttä palokuntaan, sitten painonnostajien urheiluseuraan. Tänään soittelin koulun flyygeliä yhdellä pitemmällä välkällä ja koulun jälkeen. Olen väsynyt, vielä matkalla majapaikkaani nukkumaan. Huomenna yövyn kotona äidin luona. Jaksamista toivon teille kaikille.🙏👍🌞🍫

Eilen tuli taas itkuhyökyaalto minulle kun aamulla töihin mennessä kuuntelin sen aiemmin kinkittämäni Chopinin nokturnon. Ja siitä syntyi taas tämmöinen vaikerrus:

arvokkainta mitä ihminen tuottaa
on kyyneleet
ei mikään muu
ei tuotantoennätykset
ei myyntiennätykset
ei urheiluennätykset
ei valloitukset
lemmessä tai sodassa
ei vaalivoitot tai lottovoitot
ei torjuntavoitot ei voittoennusteet
ei maksukykyisyys
ei potenssi tai hedelmällisyys
ei hyvyys
eikä rauhallisuus
ei viisaus
eikä nokkeluus
vaan kyyneleet
suolaiset kirvelevät kyyneleet
kirkkaat tai himmeät
vuolaat tai yksittäiset
jotka nekin pian katoavat
kuivuvat unohtuvat
jälkiä jättämättä
unohtuvat unohduksen voimaan
huomaamattomaan
halaukseen
äärettömään
äänettömään

Hieno vaikerrus, Eieiei. Minun arvomaailmani nykyään vastaa myös suurin piirtein runon kuvausta.

Kiitos🙏... Ehkä liian pitkä ja jankkaava tuo runo... alan paasata, luennoida... sellainen taidan olla ihmisenä... monet ihmiset sitä vastoin eivät halua eivätkä jaksa kuunnella ketään vaan ovat joko niin lukossa omaan maailmaansa tai kynsinhanpain yrittävät ylläpitää jotain psyykkistä eksistentiaalista kuplaa, jotkut kuten minä ovat uupuneita eivätkä enää jaksa paneutua (intoutua). Esimerkiksi en enää kirjoittele, en mietteitä enkä muutakaan.

Kirjoittaminen, joskus myös aiemmin piirtely ja maalaaminen, olivat minulle terapiaa, pohdin ja käsittelin itseäni. Ajattelu, mietelmät, runot, loihtivat minulle romanttisen kärsijämietiskelijän roolin, jota näyttelin itselleni. Vastoinkäymiset ovat nujertaneet minut. Kyynisyys ja pessimismi ovat laahusankkuri. Olen pitkävihainen, varsinkin itselleni. Kunpa vielä edes vähän saisin elää onnellista elämää.

Purjevene, kiitos taas. Toivon täydestä sydämestäni että masennuksesi loppuisi (kun luen viestejäsi arkielämästäsi). Mikä saa sinut jaksamaan? Sinulla on arvokkaita asioita ja ilon aiheita, ja niitä mietit ja muistelet? Pohdiskelusi masennuksesta on suorastaan tieteellistä. Lapsesi on sinulle tosi tärkeä, kaikista tärkein. Ajattelet hyvin, kommentoit ihmisten viestejä hyvin. Mutta silti lapsesi on kaikkein tärkein. Mitä hän suunnittelee tehdä aikuisena?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Kiitos, Eieiei, kauniista sanoistasi. Ne lämmittävät mieltä.

Lapseni ei vielä suunnittele mitään, mitä tekisi aikuisena. Hän ei tiedä vielä. Olet oikeassa, hän on minulle kaikkein tärkein.

Silti kun tulee oikein huono olo, ei millään ole mitään väliä. En voi sanoa sitä, mitä jotkut sanovat, että lapseni takia jaksan. Se ei ole totta. Kun voin huonosti, kaikki menettää merkityksensä. Ei ole enää yhtään tärkeää asiaa. Mitään ei ole silloin tehtävissä.

En tiedä, miten jaksan. En välillä jaksakaan. Toivon, että joskus vielä löytyisi jokin lääke, joka taittaisi pahimmat olot. Tosin on jo löytynyt pari lääkettä, jotka auttavat hieman pahimmissa kohdissa. Lisäksi psykoterapia on purkanut osan ongelmista. Se on myös antanut lapseen uuden näkökulman, mistä olen erityisen kiitollinen. Minulle äitiys on ollut tosi vaikeaa ja eväät omilta vanhemmilta onnettoman heikot ja vääristyneet.

Verrattuna aiempaan kärsimykseen nykyinen on selvästi vähäisempää. Silti se on edelleen sietämätöntä. Pahin vaihe kesti melkein kymmenen vuotta. Nyt on enää paha vaihe, ei pahin mahdollinen. Välillä on parempiakin hetkiä.

Masennus on tosiaan kamalaa. Kuulostaa niin masennukselta tuo, kun kerrot, että vastoinkäymiset ovat nujertaneet sinut ja ajaneet kyynisyyteen ja pessimistiksi. Kaikki masentuneet ovat pessimistisiä. Se kuuluu asiaan. Sille ei voi mitään. Masennus on juuri tuollaista.