Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?
En tiedä miten aloittaa tämä monologiketju. Olkoon se henkilökohtainen masennuspäiväkirjani, jos vaikka joku kirjoittaisi ystävällisen neuvon tai lohdutuksen sanan. En tiedä, jaksanko kirjoittaa tätä ketjua mutta katsotaan. Elämässäni on niin paljon vastoinkäymisiä, etten jaksa kirjoittaa niistä. Sittenkään ne eivät ole mitään verrattuna niihin ihmiskohtaloihin, joita olen lukenut joistakin ketjuista ja mitä olen nähnyt elämäni varrella. Minä alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en jaksa elää enkä ajatella. Dissosiaatio… kaikki limittyy ja katoaa. Enää edes ei tule niitä fiiliksiä joissa kaikki loksahti paikoilleen ja masennus syntyi äärimmäisestä tietoisuuden kokemisesta. Yksinäisyys, täysi yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, sivullisuus, toiseus, merkityksettömyys. Edes lääkärit ei välitä. Näitä minun sanojani vastaavia viestejä lienee Tukinetin keskustelut täynnä. Minulla vaan ei ole voimia kirjoittaa, en jaksa sanoa… Jaksoin kirjoittaa edes näin paljon.
Purjevene kirjoitti:
Kaunis inventio. Alkoi itkettää sitä kuunnellessa.
Voi ystävä, itke. Se on oikein. Puhtaita kyyneliä, kirkkaita, kauniita, lohduttavia. 🤗
Vanha nettikeskustelu vertaistuesta, siis f2f tyyppisestä eikä nettifoorumi tyyppisestä:
https://www.tiede.fi/keskustelu/54993/ketju/vertaistuen_vahingollisuudesta
Kaikessa on puolensa ja puolensa. Ei Tukinet huono ole. Yksi mikä on huomioitava on se, että keskustelujen lukeminen voi olla todella rankkaa, ihmisten kärsimykset niin rankkoja, että niitä on vaikea lukea selöaisen ihmisen jolla on myös rankkaa, toisaalta ei ole.
Toinen mikä on tullut mieleeni luettuani keskusteluja, vanhojakin ketjuja, on että tänne muodostuu valtava kuvasto suomalaisen yhteiskunnan henkisestä tilasta. Tätä lähteistöä pitäisi jonkun yhteiskuntatieteen tai psykiatrian tutkia. Siinä mielessä minun pitäisi jaksaa elää tätä elämää, jotta voisin omalta osaltani auttaa tämän maan henkisen tilan parantamisessa. Sanon näin vaikka se kuulostaa naiivilta.
niin tyhjää
en onnistunut
en koskaan onnistunut
en jaksa
en jaksa
en jaksa
turhaan
turhaan
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys ja editointi
ihmisten viha ja kiukku ja halveksunta ja hylkäämisreaktiot satuttaa aina
Pyydän teiltä neuvoja, miten kestäisin sitä, että ystävät ja tuttavat ovat hylänneet minut. Käytännössä te täällä Tukinetissä, Purjevene, Saloka, Minäitse89 ja muut olette ainoat jotka kommunikoitte minulle. Miten saisin tuskan pois, katkeruuden, surun, vihankin... kaipuun, pelon, ahdistuksen, häpeän? Ja miten saisin takaisin luottamuksen ihmisiin?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: kysymysmerkki puuttui
Eieiei, noita tunteita ei saa millään pois. En tiedä muuta keinoa kuin psykoterapia, jolla ne lievittyvät jonkin verran ja niitä pystyy paremmin ymmärtämään.
Luottamuksesta tulee mieleen, että jotkut ihmiset eivät ole kovin luotettavia ja toiset ovat hyvinkin luotettavia ja jotkut ovat siltä väliltä. Hyvin epäluotettaviin ihmisiin ei mielestäni pidäkään saada luottamusta oman mielen sisällä. Ei pidä luottaa sellaiseen ihmiseen, joka ei toimi luotettavasti. Luotettavaan ihmiseen voi oppia vähitellen luottamaan.
Jos on elänyt sekavassa epäluottamuksen ilmapiirissä lapsesta asti, on myös todella vaikea erottaa, ketkä ovat luotettavia ja ketkä eivät. Itselläni on tällainen tausta. Nyt yritän opetella erottamaan hyvin epäluotettavat sellaisista, jotka pyrkivät toimimaan luotettavasti.
Kiitos, Purjevene🙏. Noin se taitaa olla. Onnellisia ne joilla ystäviä ja jotka voivat luottaa ihmisiin kolhuista huolimatta.🌞 Tämä kappale🎼🎵🎶🎹 kiteyttää minun ongelmani, kohtaloni jos niikseen haluaa sanoa:
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: musiikkilinkin lisäys viestiin
Kannattaa vain aktiivisesti liikkua ihmisten ilmoilla. Puhella vaikka ruokakaupan myyjän kanssa ja pikku hiljaa yrittää saada luottamus takaisin. Kyllä täällä maailmassa hyviäkin ihmisiä on. On vaan vaikea välillä löytää heitä. Mutta aloita vaikka siitä että juttelet kaupan myyjän kanssa. Tai kenen vaan...
Eieiei, kaunista musiikkia. Kiitos <3
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Toivotaan, että vuosi toisi valoa pimeneviin ajatuksiin. Antaisi voimia selvitä elämän hankaluuksista. Maanantaina alkaa arki, voimia kaikkeen!
Eieiei, vasta nyt on pidempi rauhallinen hetki ja aloin kuunnella linkittämääsi nocturnea. Kuuntelen sitä uudelleen ja uudelleen. Maailmassa on sittenkin jotain todella hienoa myös.
Minuun se vaikuttaa juuri tällä hetkellä niin, että tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska olen vaikeuksista huolimatta saanut myös niin paljon käsittämättömän hyviä asioita. Se herättää ihailun tuntemuksia ja jotain kosketusta sellaiseen, minkä olemassaolo on miltei mahdotonta.
Et tainnut tarkoittaa sitä ihan näin, Eieiei. Näin kuitenkin se juuri tänään osuu. Se osuu ihailuun ja kiitollisuuteen niin, että lähes itkettää.
Kiitos Purjevene. Hyvä että musiikki tuo mielenrauhaa. Minulle tuossa piisissä Chopin täydellisesti sanoo sävelin minun tuskani.
Koskettavaa, että pystyt ilmaisemaan tuskasi noiden Chopinin sävelten avulla ja samastumaan niihin, Eieiei.
Purjevene kirjoitti:
Minuun se vaikuttaa juuri tällä hetkellä niin, että tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska olen vaikeuksista huolimatta saanut myös niin paljon käsittämättömän hyviä asioita. Se herättää ihailun tuntemuksia ja jotain kosketusta sellaiseen, minkä olemassaolo on miltei mahdotonta.Et tainnut tarkoittaa sitä ihan näin, Eieiei. Näin kuitenkin se juuri tänään osuu. Se osuu ihailuun ja kiitollisuuteen niin, että lähes itkettää.
Itku on elämän vettä.
En pysty järjen avulla parantumaan surusta ja masennuksesta. Minä vain suren ja elän masennuksessa. En välitä onko se väärin tai tyhmää tai järjetöntä. Olkoon sitten niin. Romantikkona uskon edelleen että vain rakkaus, syli, parantaa. Ei raha, ei järki, ei viisaus, ei hyvä fyysinen kunto, ei tietoisuus, ei tehokkuus, ei ekologisuus, ei tasa-arvoisuus, ei demokratia, ei yksilöllisyys... Vain rakkaus pelastaa kaiken. Että saa käpertyä halaukseen rakkaansa turvaan ja saa kietoa kätensä rakkaansa ympärille, pitää häntä (tai sitä jos eläin) hyvänä. Silloin aika vain pysähtyy, maailma katoaa, ja kaikki vain on. Ok, tämä on romantiikkaa, haaveilua, uneksimista. Mutta mitä väliä kun huomenna on vain pölyä ja tuulen suhinaa. Kirjoitin vielä yhden runon, ehkä se on elämäni viimeinen runo, ja onhan se kehno ja kliseinen, ei enää ole tulta, ei tahtoa, ei vauhtia, eikä halua. Vain halua nukahtaa. En halunnut enää laittaa yhtään runoa esille, mutta mitä väliä, kun sekin muuttuu pian pölyksi ja tuulensuhinaksi...
minä jo unohdin
runoon sopivat sanat
ei tyhmä pää minua lohduta
ei valhe varmista
vaan rakkaus
lämmin sydän
ja viisas suudelma
rehellinen halaus
turvallinen katse syli
kuiskaus ja henkäys
en usko ajatuksiin
en väitteisiin enkä kysymyksiin
vaan tunteen paloon
sen minkä kerran saa kokea
mutta jäljelle jää surun hiillos
kärsimyksen vankeus
kunnes minulla ei ole mitään
ei ketään ystävää
ja haaveitakaan
ei yhtäkään
tyhjä tulevaisuus
lapio ja hiekkaa
vain piano on enää ystäväni
mykkä kun en soita
puhuu kun soitan
ymmärtää minua
mustat nuotit ovat rakkaimpiani
jotka yritän saada kiinni
koskettaa hyväillä suudella
keinua kellua melodian virrassa
yksinäisyyteni ulapalle
niin monta asiaa unohdin
hukkasin ajan tuiverrukseen
niin monta ihmistä jätin
mutta he jättivät minut
en syytä heitä
en mahtunut heidän porukkaansa
he vain näyttivät paikkani
horisontin tuolla puolen
sinne minä nyt lähden
sinä sanot että olen kehittynyt
minähän olen vain
rypistynyt
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: runon lisääminen tekstin loppuun
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirheitä