En tiiä. Tuntuu että oma kunto ei muutu mihinkään suuntaan. Ei ole muuttunut useisiin vuosiin. Ensimmäistä kertaa käyn psykoterapiassa joka kyllä on ihan alussa. Mutta siltikin viikottain epätoivoinen ja paska olo.

Kaverit/ystävät perustaa perheitä ja seurustelee. Aikaa ei mulle juurikaan enää ole. Ja kun on, niin oma fiilis ei vaan jaksa muiden hehkutusta suhteista. Oon tietty onnellinen ystävien puolesta, mutta itse tunnen oloni vaan niin huonoksi ja yksinäiseksi.
En ole koskaan löytänyt ketään miestä. Pari kertaa tullut seurusteltua, mutta aina jos ulos mennään niin kavereiden kimpussa kaikki miehetkin on. Kukaan ei kiinnitä muhun mitään huomiota vaikka oon todella sosiaalinen ja rempseä. Suorasanainenkin.
Hiukan ylipainoa, mutta oon ihan ok. näkönen. Viikottain mietin että koska joku huomaa mut, ei aina mun kavereita.

Onko mulle olemassa edes ketään joka voisi joskus rakastaa mua sellasena kun mä oon?? Illan teema. Kaveri lähetti viestiä reissusta kultansa kanssa, ja mitäs mä teen. Noh istun sohvalla ja pelaan koneella. Miks enää yrittää edes. Pitäisi alkaa hyväksyä että on säälittävä luuseri joka tulee aina olemaan yksin. Ja jos elämällä ei ole mulle mitään annettavaa niin miks hitossa oon vielä täällä??

Tekis mieli avata parvekkeen ovi ja liihottaa vapauteen jossa mun ei tarvi enää kärsiä yhtään huonoa oloa vaan saisin olla vapaa aina. Tekisin edes yhden asian oikein tässä elämässä.

😭☹️