Ajattelin, että kinnostaisiko jengiä alkaa kirjoitella elämänsiruja, jakaa tuokiokuvia elämän varrelta? (sekä ilosia että synkkiä, whatever)
Pistän alun:

Tyttö nojasi valkoiseen aitaan 15 minuutin ajan kuusi kertaa päivässä. Yksinäisen lapsen kuva. Välitunnit määritti katse ohi leikkivien, kunnes kouluun tuli uusi tyttö, helsingistä asti. Vaalea tukka ja hymy. Uusi tuli aidan luo, kääntötakkisen luo, sen takin jossa oli toisella puolella pinkkiä ja toisella banaaneja, kirsikoita ja päärynöitä. Takki kätki surun. Ja kohta myös ilon, uuden kaverin.

Toinen valkoinen aita. Denise Zieglerin järkäleaita joka ei rajaa mitään. Ja rinteessä herkkähipiäinen rauta-aita, hassussa kohtaa.
Sirottelenko aitoja vääriin paikkoihin, tai aitaanko itseni jonnekin, missä ei mahdu elämään.