Hei MinniS!

Epäonnistumisen pelko on tuttua minullekin. Sillä ei oikeasti ole väliä, onko ihminen hyvä vai huono jossian, alisuoriutuja vai liian vaativa itseään kohtaan, ratkaisevaa ei liioin ole toisten ihmisten mielipiteet, vaan se, mitä sinä itse ajattelet.

Sinun ajatuksillasi on voimaa, mielessäsi pyörität sitä voimaa ja käyt läpi sitä mitä ajattelet toisten ajattelevan. Eikö totta?

On monia ihmisiä, joista toiset ihmiset oikeasti ajattelevat pahaa, mutta nämä ihmiset eivät siitä välitä, ovat paksunahkaisia. Kaikkilla ei tuota suojapanssaria ole vaan kesän henkäyskin tulee viivan lailla läpi.

Onnellista on se, että Sinulla itselläsi on valta ja voima korjata se, mikä on sinussa rikki. Toki saatat tarvita siihen jonkunn, joka kertoo miten, mutta kukaan ei voi korjata niitä puolestasi.

Minä näen sinussa hienon ihmisen, jossa on kaipuu onneen ja muutokseen. "You become what you believe - not what you wish or want, but what you truly believe" Toisin sanoen, sinusta tulee se ihminen, joka todella uskot olevasi. Ei sellainen, mikä toivot tai haluat, vaan syvällä sisimmässä uskot. Jos uskot olevasi rikki nyt ja aina, sinä tulet sitä aina olemaan. Minä uskon, että oma mielesi voi sunut eheyttää, mutta se ei riitä , että minä uskon. Uskon, että sinä uskot myös - et kai muuten olisi hätääsi täällä ääneen kertonut jos ajattelisit, ettei mitään voi tehdä.

Mielen voima on parhaimmillaan optimismia ja uskoa, että jokin asia tulee menemään halutulla tavalla. Negatiivisten ajatuskuvioiden muuttaminen ei ole helppoa, mutta onneksi saa aloittaa aika pienin askelin: Haastan sinut aloittamaan sillä, että hemmottelet itseäsi. Käyt töissä, joten ehkä sinulla on mahdllisuus varata itsellesi rentouttavan hieronta tai joku hoito, käydä kampaajalla, uimahallissa tai kylpylässä? Tee itsellesi hyvää, mutta älä orru herkuttelemaan. Epäterveellinen ruoka ei paranna tunteita. Sen sijaan terveellinen ruoka (esim. marja- jogurttipirtelo, tee) tai muu terveellinen valinta on viesti sinulle itsellesi että haluat hyvää. tehtyäsi tämän valinnan saat tuntea valinnasta seuraavaa hyvää oloa. ihan samalla tavoin kuin tupakanhimon voittanut tuntee euforiaa omasta saavutuksestaan, negatiiviset ajatukset ovat kuin vahingollinen elämäntapa.

Anna itsellesi lupa voida hyvin, käytä siihen terveyttä edistäviä menetelmiä. Toista tarvittaessa. Kun tunnet itsesi riittävän hyvinvoivaksi, katso itseäsi peiliin ja hymyile itsellesi ystävällisesti. Ei haittaa, vaikka tuntisit itsesi hölmöksi, nauraakin saa! Saattaa tuntua pöjälle, mutta tämä pitää ihan oikeasti tehdä, että se toimii. Katso sitten itseäsi silmiin ja kuvittele olevasi työkaverisi, jota Minni S katsoo hymyillen. Sano MinniS:lle jotain ystävällistä, sellaista minkä uskot oikeasti olevan totta. Tee tämä useampana päivänä, älä jätä kesken. Tee se aamulla ennen töihin lähtöäsi ja kun tunnet olevasi valmis, vaihda roolia. Ole öihin mennessä MinniS ja sano hymyillen työkaverillesi hyvää huomenta ja jos luonnollisesti keksit jotain mukavaa sanottava ahänestä itsestään , sano ääneen.

Voit odottaa vastaukseksi hiljaisuutta tai hämmästystä tai vähättelyä... älä anna sen häiritä. Se ei ole sinun ongelmasi vana työkaverin. sinä et oikeasti tarvitse työkaveriasi. Toimittuasi näin voit olla aidosti tyytyväinen itseesi ja ystävlläisen käytökseesi. Sillä, mitä on tapahtunut eilen, vuosi sitten tai lapsuudesasi, ei ole väliä NYT. Sinä päätät, millainen ihminen olet tänään. sinä et tarvitse työkavereidesi ystävyyttä, mtta oman itsesi ystävyyden tarvitset.

Uskalla unelmoida! Jos olisi mahdollista, lähtisin kanssasi kahville ja kampajalle, mutta luulenpa, että meillä on aika pitkä välimatka. Toivon, että teet kuitenkin tämän itsellesi: olet itsesi paras ystävä edes yhden iltapäivän ajan.

Aurinko paistaa sinullekin!😀

Hei MinniS !
Allekirjoitan Opalian kirjoituksen täysin.

Yritä päästä itseäsi moittivista ajatuksista korvaamalla ne itseäsi "hellivillä" ajatuksilla ja teoilla. Mahdat olla fiksu ja tunnollinen ihminen olet valmistunut ja sinä sait työpaikan...

Jos pystyisit olemaan välittämättä hetken, edes muutaman kerran... Lähde kahvitunnille yksin ja ensimmäisenä.... näyttele reipasta ja valitse paras paikka kahvilassa.

Jos olet kovin itkuinen ja helposti rikkoontuvan oloinen moni vaistoaa sen ja se pelottaa ihmisiä. Muista ettet tarvitsekaan yhtään sellaista.

Keräile onnistumisia ja kirjoita vaikka joka päivä yksi asia oikein paperille jossa onnistuit - vaikka miten pieni, ajattele viikon aikana kerääntyy seitsemän asiaa.... Kyllä sinä keksit! Jos vaikka kodissasi on joku "nurkka" josta olet erityisen ylpeä. Konkretisoi ja erittele ... vaikka lakanoiden viikkaus. Ja todellakin tee asioita joissa yleensäkin onnistut ja joista nautit. Ole itsesi paras kaveri juuri sellainen jonka toivot itsellesi.

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

Eeva Kilpi

Kiitoksia kauniista vastauksista 🙂 Eilen ne piristivät todella ja mietin,että näköjään maailmassa on vielä ihania ja toisista välittäviä ihmisiä 🙂

Tosiaan tilanteeni on tukala,koska itsetuntoni on nollassa ja elämä-ja ihmisuhteet ovat heittäneet kuraa pulpettiin niin monta kertaa ☹️

Tänä aamuna viimeksi pillahdin itkuun työpaikalla aamukahvin jälkeen,sillä taas tuli kettuilua kohdalleni... Tänä aamuna pari tiettyä tyyppiä vinoili hankinnassa olevista halppisliikkeen laseistani (no en ole syntynyt kultalusikka takapuolessa,joten en pysty ostamaan merkkikehyksiä toisin kuin työkaverini)...lisäksi kuittailua tuli työhön liittyvästä kysymyksestäni ja vertausta tyhmään...mistä voisin tietää kaikkia talon käytäntöjä,koska olen vielä uusi. Perjantaina aamukahvilla ulkonäköäni eli ylipainoani arvosteltiin miesporukassa ☹️ Saman päivän iltana olin toisen työkaverin kanssa samassa bussissa ja hän alkoi saarnaamaan,kuinka elintavoissani täytyy olla vikaa ja niitä tulisi muuttaa ja laihduttaa :/
Blaah,todella tylsää kuunnella moista,koska itsekkin tiedän hyvin,että olen tällä hetkellä ylipainoinen ja se rassaa,koska vielä pari vuotta sitten oli laiha ja masennuslääkityksen aloituksen mukana painoa tuli +60kg lisää ;(

Soitin hetki sitten omahoitajalleni ja kerroin olevani todella itkuinen ja masentunut juuri nyt ja että pari viimeistä kuukautta olen miettinyt tekeväni itselleni jotain.

En vain ymmärrä kuinka itsetunto voi olla näin huono ja kuinka kaikki sanat voivat satuttaa tai nostaa pintaan vanhoja ikäviä muistoja.

😭😭😭😭😭

Hei MinniS,

Se että ne pari tyyppiä vinoili hankinnassa olevista laseistasi... elämässä on oikeasti muutakin kuin kalliit silmälasit. Sinä et ole yhtä kuin halpisliikkeen silmälasit, nehän ovat vain kasa rautalanka aja pari lasinkappaletta! minkälainen ihminen oikeasti jaksaa sellaisita vinoilla?

Mitä tarkkaanottaen työkaverit sanoivat? Uskon, että työkaverit sinua oikeasti mollaavat. On varmasti rankkaa miettiä niin tarkkaan kun itkettää, mutta silti tapauskohtaisesti on myös tärkeää erottaa se, että miloin oma huono itsetunto tulkitsee asioita itselle vielä ikävämmin kuin ne todellisuudessa sanotaan. Kun viestissä on todella ilkeät tarkoitusperät, sanojilta voi vaikka kysyä että "Miksi sanoit noin?" Tuntuu vähän kuin lapselle puhuisi, mutta sillä tasollahan käytös on, jos kiusaamista harrastetaan. Kipakkaan sanailuun tai luanheittoon en kannusta vaan ainoastaan sellaisin avoimiin kysymyksiin, pidäthän kielesi kurissa. Tarkoitus ei ole loukata kiusaajia tai aihuttaa lisäriitaa vaan saada ilkkuja miettimään omaa puhettaan. siihen riittää yksinkertainen rauhallinen kysymys, usko pois. Mitään vastailkeilyä ei tarvita.

Mitä tulee työasioista kysymisen niin mitä fiksumpi ihminen, sitä vähemmän nauraa kysymyksille. Ihan uskomatonta, että aikuiset (?) ihmiset käyttäytyvät noin kuten kerrot. Järkyttävää! Olet ihan oikeassa siinä että uusi ihminen ei voi teitää asioita kysymättä. Luota siihen, että sinä et ole tässä asiassa toiminut tyhmästi. Tyhmää olsi jäädä tietämättömänä toljoilemaan.

Itsetuntosi pysyy huonona, ellet pääse noista kiusaamisista eroon. Sinun on asetettava raja: sinulle ei puhuta noin. Olen itse koulukiusattu, mutta minä taistelin ja uskoin siihen että kiusaajaksi alentuvat eivät ole minua parempia. Pyydänkin: uskothan itse siihen, että sinulle ei puhuta noin! Älä itke, koska vika ei ole sinussa vaanniissä jotka eivät osaa olla sinulle ystävällisiä. Kun uskot, että et ole kiusamista ansiannut, suutu, älä masennu, suutu! En tarkoita mitään agressiivisia tekoja, vaan käytä se kiukkuenergia rajojen asettamiseen. kuvainnollisesti polje jalka maahan ja tee se itsevarmasti, mutta rauhanomaisin keinoin. Eikö tämä jo riitä!? Kerro, että sinulla on oikeus kyysä asioita uutena ihmisenä ja että jokainen älykäs ihminen sen ymmärtää, että täällä ei telepatialla voi pelata vaan vuorovaikutuksella.

Ja hei, 60 kg läskiä on vain läskiä. On silkkaa ilkeyttä kommentoida toisten ulkonäköä. En kehoita vastakommentteihin vaan kysymyksiin: "oletko ajatellut, mikälaisista ajatuksia päässäsi liikkuu ja toimiiko sinulla sensuuria ollenkaan siinä, mitä toisita ihmisitä ääneen sanot? "Sinä itse päätät, häiritsevätkö ne sinua vai eivät ja haluatko niille jotain tehdä. Omaan hyvinvointiin keksittyminen ON yksi tapa lisätä itsetuntoa, mutta sitä ei pidä tehdä kelvatakseen muille vaan siksi, että rakastaa itseään. Jos rakastat itseäsi, tee tälle asialle jotain yhdessä mt- työntekijän tai työpaikan luottamusmiehen kanssa.

Onhan teillä oltava luottamusmies, mutta luottamusmiehellä ei kannata uhkailla. Kunhan vain itse tiedät, että sinun on todella käännyttävä jonkun sellaisen puoleen, joka on vastuussa työsuojelu tms. asioista. Pomo on yksi vaihtoehto - käänny vaikka sen henkilön puoleen, joka sinut on palkannut töihin. Oletko puhunut mt-toimistossa tästä asiasta?

Ennekaikkea toivon, että keskityt omana elämääsi ja itseesi, vedä rajat, mutta älä anna työkavereidesi elää pääsi sisällä. Aja ne pois sieltä ja vie tilalle itseesi kohdistuvia hyviä ajatuksia. MinniS, ajattele, että olet MinniS:n paras ystävä ja ystävä tarvitsee nyt sinun apuasi. Heti!

Lähetän täältä niitä sinulle!

Hei MinniS,

Minunkin menneisyydessäni on kiusaamista. Tunnen olleeni aina se "erilainen" henkilö, joka ei ole sopinut joukkoon. Erilaisuuteni on tuonut mukanaan yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Siispä voin ymmärtää tunteitasi.

Usko pois, että ne jotka sinua loukkaavat, aina etsivät syitä pilkata muita!! Ansaitsevatko he sen, että käytät päiväsi sen pohtimiseen, kuinka voisit heitä miellyttää? He eivät tosiaankaan ole sen arvoisia!!

Mitä pahaa siinä on, että olet uusissa tilanteissa uskaltanut esittää työtäsi koskevia kysymyksiä?! Sehän kertoo, että haluat hoitaa työtehtäväsi kunnolla ja kehittyä niissä!

Kunpa ikävät kokemuksesi eivät tukahduttaisi myönteisiä tunteitasi työtehtäviäsi kohtaan! Voisitpa pitää työiloa yllä! Kyetäksesi siihen nykyisessä työyhteisössäsi sinun täytyisi olla todella vahva. Harvalla meistä on sellaista vahvuutta, ei ainakaan minulla. Uskon, että löydät vielä työpaikan, jossa sinun on hyvä olla.
🙂👍

Ihania,kauniita ja kannustavia viestejä olen teiltä saannut,kiitos.

Eilen alkoi päivä huonosti. Mieltä masensi fyysinen kipu ja se etten pääse sen vuoksi lääkäriin ennen huomista,isän kuolema ahdisti,oma lääkkeiden vaihto aiheuttaa mielen keikkumista puolelta toiselle, menneisyyden asiat ovat pinnalla ja ahdistavat ja aiheuttavat alemmuuden tunteen hyvin voimakkaana.

Tulin huonolla tuulella eilen töihin,en halunnut osallistua aamukahvi-rinkiin,vaan halusin juoda kahvini ihan rauhassa ja rauhoittaa sisälläni olevaa myllerrystä ja pahaaoloa. Myöhemmin avauduin puhelimessa tunteistani... en tiedä,ehkä joku kuuli sen tai ehkä aamuinen vetäytymiseni aiheutti sen,että tänään kun hieman paremmalla mielellä ajattelin liittyä "aamukahville" mukaan,niin en saannut yhtään hyvän huomenen toivotusta ja sitä vähäistäkään minulle ei puhuttu...ihan niinkuin en olisi ollut siinä,ihmisenä ja olemassa... Hetkellinen hyvän olon tunteeni katosi saman tien ja nielin kyyneleitä kahvini mukana alas,etteivät ne nouse pintaan ja kukaan näe,että yksinäisyys ja eristäminen satuttaa minua. Mietin hiljaa mielessäni,että minun ei todellakaan olisi pitänyt koskaan syntyä...ettei kukaan ansaitse elämää,joka ahdistaa ja on surullista sekä yksinäistä.

Omahoitajani kanssa puhuttiin viime viikolla ja tulimme siihen tulokseen,että ongelmani on yksinäisyys ja se ettei ympärilläni ole koskaan ollut välittäviä ihmisiä. Hänen mukaansa haluan epätoivoisesti kuulua johonkin ja olla hyväksytty,mikä on totta. Tällä hetkellä toivon,että pääsiäisen aikaan aloitettava uusi lääkitykseni tasaisi mieltäni ja auttaisi masennukseen ja ahdistukseen. Toivon sitä enemmän kuin mitään muuta. Toivon,että mielialani paranisi ja se vaikuttaisi itseluottamukseenikin ja sitä kautta uskaltaisin tuoda itseäni sosiaalisissatilanteissa enemmän esille,niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Hei MinniS!

Sinä petyt kerta toisensa jälkeen, jos odotat työkavereiltasi ystävällisiä tekoja. Et sinä tule heiltä niitä saamaan. Minunkin elämässäni on henkilöitä, joilta olen odottanut ymmärrystä itseäni kohtaan ja pettynyt. Toivonut ja pettynyt X miljoona. Sitten lakkasin odottamasta. Suljin ne ihmiset tietoisuuteni ulkopuolelle. Kun ei odota, ei pety. Katse pitää kohdistaa jonnekin muualle, mukaviin asioihin!

Tiedätkö, että on paljon todennäköisepää saada hymy kaupan kassalta kuin noilta työkavereilta? Ota se hymy ja ystävällinen sana sieltä mistä saat, äläkä vähättele sitä!! Hymyile itse tuntemattomille ihmisille ja jos sinulla on mahdollista käydä jossain tukiryhmässä, harrastuskerhossa tai jossain, mene sinne odotttamatta yhtään ystävää. Ole itse jollekin ystävä! Mutta ole ENSIN ystävä itsellesi ja kerro itsellesi, että työkavereidesi tollous ei ole sinusta johtuvaa. Kerro se itsellesi ja usko, että näin on! Alitajuntasi voima tekee ihmeitä! Kirjavinkki: Googleta Alitajuntasi voima Joseph Murphy niin tiedät mistä puhun.

Tiedän, että tavallisin tapa ajatella on vetäytyä kuoreen ja odottaa, että joku tulee silittämään päätä. Se olisikin ihanaa. Monesti vain asia on niin, että täytyy itse ensin ojentaa lempeä käsi tai sanoa ystävällinen sana. Jos samalla odottaa hyviä tekoja vastapalvelukseksi, ei ole pyyteetön. Pyyteetön on sellainen, joka ojentaa käden tai sanoo hyvää tarkoittavan sanan odottamatta siihen hyvää. Ei silloin tarvitse pettyä. Jos vastaus on ala-arvoinen, voi jatkaa pilvie katselua taivaalla tai syventyä edessäpäin odottaviin mukaviin asioihin. Se, että työkaverit ovat mitä ovat, on heidän ala-arvoisuuttaan.

Uskotko!

Älä odota heiltä mitään, niin lyöt heidät ällikällä! Hymyile kaikille muille, ennen pitkää saat huomata että ihminen, joka arvostaa itseään eikä kaipaa ystäväviä, mutta osaa olla sellaisen kohdatessaan ystävällinen. Ennen pitkää joutuu harvoin olemaan yksin. Hänellä on seuraa yhä useammin ja mikä parasta - silloin kun ei ole, hän tekee asioita itseään varten ja nauttii omasta seurastaan.

Aurinkoa sinulle!

MinniS, toki kaipaat ympärillesi välittäviä ihmisiä, muutoin et ihminen olisikaan. Jos ei saa rakkautta, on takki helposti tyhjä.

Toisia ihmisiä et voi muuttaa, mutta omaan suhtautumistapaasi voit vaikuttaa. Miksi ajattelisit nykyistä työtäsi ainoana mahdollisuutenasi? Yritä nähdä se vain pienenä osana elämääsi. Voisitko hankkia jotakin mielekästä työsi rinnalle - jotain, mikä vapaa-ajallasi veisi ajatuksesi pois työelämän ongelmista?

MinniS, jaksan olla toiveikas suhteesi! Terapiasuhteesi vaikuttaa toimivalta. Nuoresta iästäsi huolimatta pystyt hämmästyttävän hyvin ilmaisemaan tunteitasi. Se onkin toipumisesi kannalta tärkeää. Toiveikkuutta herättää myös nuori ikäsi - sinun vuoksesi voidaan tehdä vielä paljon, kun annat siihen mahdollisuuden. Matka, jota teet, ei ole helppo mutta voi myös olla sinulle opettavainen. Vaikeuksiesi kautta voit yhä paremmin oppia lohduttamaan muita. Tiedät, miten käyttää sanoja oikein. Se on arvokas taito! 🙂👍