Itsetunnon eheyttäminen
Ajattelin kysyä, jos jollain täällä olisi tietoa/kokemuksia mieltäni askarruttavasta asiasta.
Kun olin lapsi minua kohdeltiin huonosti. Äiti vertasi minua jatkuvasti muihin ja olin tietysti aina huonompi kuin kaikki muut. En hänen mielestään tehnyt koskaan mitään oikein ja tunsin olevani vain tiellä. Voisin kirjoittaa tätä vaikka kuinka pitkästi, mutta juttu on siis se että kun itsetuntoni jo lapsena kehittyi surkeaksi, jos ollenkaan, voiko sitä korjata mitenkään nyt aikuisiällä? Voiko mikään terapia tms olla avuksi?
Haluaisin niin korjata sisäisen lapseni, koska tämä vaikuttaa esim parisuhteeseen tosi paljon. Tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä, pelkään etten ole kyllin hyvä puolisolleni jne.
Kyllä sen itsetunnon voi korjata, mutta en oikein itsekään tiedä, millä tavalla. Painiskelen saman ongelman kanssa ja haluaisin mieluusti päästä parempaan tasapainoon itseni kanssa. Eheytyä. Hyväksyä itseni. Tai edes sietää.
Hei repukka
Kiitos että vastasit🙂 Helpottavaa kuulla että asialle on jotain tehtävissä. Ettei tämän huonommuuden tunteen kanssa ole pakko olla naimisissa lopun elämää. Mieluusti ottaisin eron😉
Olen kuullut sanottavan että itsetunto on tekojen tie. Pitäisi tehdä asioita, jotka vahvistavat itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Minun kokemus tästä on, että voi kyllä saada hetkellisen hyvänolontunteen, jos on jotain saanut hoidettua mallikkaasti, mutta sinne ytimeen, syvimpään ongelmaan se ei auta☹️
Olen ottanut käyttöön "Minä olen tarpeeksi hyvä"-vihkon. Joka ilta ennen kuin alan nukkumaan, koetan löytää kuluneesta päivästä ainakin kolme asiaa, jotka puhuvat sen puolesta, että olen tarpeeksi hyvä ja kelpaan tällaisena kuin olen. En tiedä tosin onko siitä mitään apua, vai onko kaikki tuollainen vain humpuukia.
Olen vain niin epätoivoinen... Tahtoisin edes yhden päivän saada elää niin kuin "normaalit" ihmiset ja pystyä nauttimaan elämästä aidosti. 😯🗯️
Aloitit hyvän keskustelunaiheen. Itsetunto on hyvin olennainen osa sitä, miten yleensä pärjää elämässä. Minulla on taas koti, joka ei pohjimmiltaan ole "Gabriellan" koti. Minun naiseuteni on siis rakentunut hyvin pitkälle sillä tavoin, että ei tarvitse määritellä itseään yhteiskunnan suorituskriteereillä. "Gabriellaa" ihaillaan nykyään. Hän on suoritusyhteiskunnan ihannenainen, joka suorittaa koko elämänsä ja on ihailtu, koska on päämäärätietoinen. Mutta sitten on ne kodit, joissa e enää välitetä "Gabriellasta" ihanteena. Jos ahkera ihminen päämäärineen ei ole oikein nähty riittävän ajoissa, niin muista ihmisistä heijastuu yhtä vääristävä peili kuin sinulla on ollut. Sekin voi vääristää itsetunnon. Ei "Gabriellan" äitiä kannata kostaa. "Gabriellan" äiti on myös kouluissa. Omalle äidilleni minä olen ollut aina ihan muista syistä tärkeä. Oravanpyörä vaatii myös "Gabriellaa". Minun hyvää itsentuntoani ei nähty ajoissa ja masennuin lahjakkaana yhteiskunnan mukakelpaamattomuus peilistä. Mutta mitä siitä. Kun opin tekemään vähemmän ja sen, että et kosaan riitä tälle yhteiskunnalle niin voisin sanoa että olen aika hyvin selvinnyt.