Olen nyt humalassa. Se vissiin ei ole yllätys. Minulla on perhe ja he lähtivät oireideni pahennettua pois. Itsemurha yrityksestäni on noin 3vkoa. Sen jälkeen iski mania, olin kuin tuntematon puolisolleni. Nyt maailmasta on kadonneet kaikki värit. Olen elävä kuollut kaikkien hymyilevien seassa. Tuntuu kuin en olisi olemassa.
Ei kai tässä muuta.
Ei kannata luovuttaa kuitenkaan. Elämän tarkoitus on elää... Vaikka elämä voi olla paskaa...
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.